vedin päiväkännit. Ahdistaa. Lue, ole kiltti, ja auta.

  • Viestiketjun aloittaja Kadonnut
  • Ensimmäinen viesti
Kadonnut
Ahdistaa ja kiristää enkä ole varma minkä takia. Töihin olisi pitänyt mennä, mutta enpähän mennyt. Ilmoitin olevani sairaana. Vittu. Haluaisin apua, mutta kun kerron niin saan vastauksena että mulla ei ole ongelmaa/ongelmia. Eka kerta tän vuoden puolella kun näin käy, ja AINOASTAAN silloin kun olen yksin kotona, eli lapsi on hoidossa ja mies töissä. Pari tuntia aikaa kitata, sitten päikkäreille jotta selviän. Miehelle äsken soitin ja kerroin että juon, ensimmäistä kertaa kerroin, ei siis tiedä tästä. Tavallisesti olen selvinnyt ennen kuin hän tulee kotiin. Olen ihan pohjalla, haluan muuttaa kaiken, haluan pois. En ees tiedä minne, mutta tää elämä on jonkun muun kun mun. En osaa selittää ja olen pahoillani avautumisesta. Helpottaa edes hetkeksi, vaikka anonyymina kirjoitan. Mua vaan itketää koko ajan, joskus tulee tälläisiä päiviä jolloin tuntuu että koko elämä sortuu.
Mä vihaan mun elämää välillä. Mutta ulospääsyä ei ole muuten kui tappamalla itteni, ja sitä en halua tehdä. Joten on tyydyttävä siihen että mä olen mä, eli ihan turha olio, olen äiti, vaimo, tytär, sisko jne, MUA ei ole, olen vain.. en ees tiiä. Oon kadottanut itteni, vaikka mulla on omaa aikaa ja niin edelleen. Kaikki ajattelee mut "Äitinä" "mieheni Vaimona" jne MISSÄ HEMMETIN VAIHEESSA MÄ LAKKASIN OLEMASTA MINÄ?! Ja masennusta mulla on, mutta tää on jotain syvemmällä olevaa, mä en osaa selittää. Mä oon lukossa. Mä en enää tiedä kuka mä olen, ja pelottaa että menetän ITSENI kokonaan. Mä haluan olla MINÄ, enkä vaan aiemmin sanottuja. Mua pelottaa niin hemmetisti, enkä jaksa enää itkeä.
 
"V ieras"
Olethan sä edelleen sinä vaikka oletkin äiti ja vaimo.
Vai mitä sä ajattelit sen minuuden olevan? Ihminen ja hänen elämänsä muuttuu jatkuvasti, ootkohan sä alun alkaen ollutkaan valmis tuohon muutokseen jos noin ahdistaa?
 
Vier
On kyllä ällöttävää jos muut näkee sinut vain toisten kautta, multakin menis hermot! Jos alkoholi on ongelma niin miten olis yksityiseltä avun hakeminen? Millainen työterveys? Kuka väitti ettet tarvi apua, pidä puoles!
 
Kadonnut
[QUOTE="V ieras";29816168]Olethan sä edelleen sinä vaikka oletkin äiti ja vaimo.
Vai mitä sä ajattelit sen minuuden olevan? Ihminen ja hänen elämänsä muuttuu jatkuvasti, ootkohan sä alun alkaen ollutkaan valmis tuohon muutokseen jos noin ahdistaa?[/QUOTE]

Minulle MINUUS ei ole sitä, että mut luokitellaan sen takia, että olen äiti/vaimo. Eli oletko sinä heti äidiksi/vaimoksi tultuasi muuttunut kokonaan? Minä en ainakaan. Haluan pitää kiinni siitä mikä minä olen, ihan sama olisinko sinkku vaiko perheellinen. Toivon että ymmärsit väärin pointtini, etkä tarkoita että ihmisen on sisimmissään muututtava erilaiseksi olosuhteiden muuttuessa, sellaiseksi kun ihmiset olettaa. Tai sitten olen niitä harvoja, jotka eivät halua muuttua kokonaan, vaan haluavat pitää omasta itsestään kiinni, ekä kadottaa sitä, oli elämäntilanne mikä vain.
 
kannattaa
Kannattaa hakea apua. Pyydä et mies auttaa varaamaan ajan ja mene juttelee ammattilaiselle. Sulla on perusasiat mahtavasti kun on perhe ja työtäkin, hoida itseäsi että pääset nauttimaan elämästä. Se aika koittaa vielä jos uskallat hakea apua. Voimia ihan hirmuisesti. Muista et sä oot rakas ja todella tärkeä perheellesi juuri tuollaisena, käy löytämässä vain ne positiiviset ajatukset ammattilaisten avulla. On hieno alku jo kun uskalsit miehelle kertoa juomisesta, se kertoo että haluut ja oot valmis muutokseen :)
 
"vieras."
Keille kaikilli olet kertonut, eikä sinua ole otettu todesta. Miehellesi, vanhemmillesi, ystäville?
Minkälaista apua mielestäsi tarvitsisit? Masennukseltahan tuo kuulostaa, sun pitäisi varmaan käydä juttelemassa lääkärille näistä tuntemuksistasi.
 
Kadonnut
Lääkärille olen kahteen otteeseen kertonut, mutta koska tapahtuu näin harvoin, niin ei kuulemma ole ongelma vaan tapa purkaa stressiä, sekä ehdotti vaikkapa ulkoilua kun tekee mieli tarttua pulloona. Että jee. Ja myös aiemmin terapiassa käydessäni sanoin tästä, mutta ohitettiin aika täydellisesti. Nyt tietää mies ja kaksi ystävääni, sekä nuo ammattihenkilöt. Ystävät tukee ja on käskenyt soittamaan kun ahdistaa, toiselle soitin jo ennen miehelle ilmoittamista. Helpottaa vähän edes. Nuo kaksi ystävää on niitä harvoja, jotka näkee MUT, eikä vaan sitä mitä mun pitää olla. Ne rakastaa mua omana itsenäni, eikä ajattele mua vaan perheen äitinä. Heille olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Tuntuu muutenkin olevan vallitsevana se ajatus, että kun tulee äidiksi, on lopetettava se minuus, ja oltava äiti. Se ei vaan sovi mulle, kapinoin niin kauan kun voin etten joudu virtaan. Voin olla hyvä äiti sekä minä. Jos en voi, en tiedä mitä teen. Minuus ei tarkoita mulle elämistä kuin perheettömänä, vaan että saan yhdistettyä ne asiat.
 
"Jenis"
Tuntuu muutenkin olevan vallitsevana se ajatus, että kun tulee äidiksi, on lopetettava se minuus, ja oltava äiti. Se ei vaan sovi mulle, kapinoin niin kauan kun voin etten joudu virtaan. Voin olla hyvä äiti sekä minä. Jos en voi, en tiedä mitä teen. Minuus ei tarkoita mulle elämistä kuin perheettömänä, vaan että saan yhdistettyä ne asiat.
Siis miten se näkyy sun elämässä, että sut nähdään vain äitinä ja vaimona? Kyllä mä olen edelleen minä, vaikka muitakin määreitä toki on.
 
"vieras."
Kyllähän ihminen muuttuu koko elämänsä. Aina kun tulee uusia kokemuksia/tapahtuu uusia asioita, niin siihen "minään" tulee sen verran lisää. Ja nimenomaan lisää, ei tilalle. Kun saa lapsen, tulee lisänä äitiys. Kun menee opiskelemaan, olet silloin myös opiskelija. Ei kai nämä sen ihmeempiä. Ei sun arvo ihmisenä, naisena, ystävänä, omana itsenäsi mihinkään häviä.
 
Se V ieras
Minulle MINUUS ei ole sitä, että mut luokitellaan sen takia, että olen äiti/vaimo. Eli oletko sinä heti äidiksi/vaimoksi tultuasi muuttunut kokonaan? Minä en ainakaan. Haluan pitää kiinni siitä mikä minä olen, ihan sama olisinko sinkku vaiko perheellinen. Toivon että ymmärsit väärin pointtini, etkä tarkoita että ihmisen on sisimmissään muututtava erilaiseksi olosuhteiden muuttuessa, sellaiseksi kun ihmiset olettaa. Tai sitten olen niitä harvoja, jotka eivät halua muuttua kokonaan, vaan haluavat pitää omasta itsestään kiinni, ekä kadottaa sitä, oli elämäntilanne mikä vain.
Minä olen edelleen minä, olen vain tässä elämän aikana tullut ja kasvanut MYÖS äidiksi ja vaimoksi. Sisus on sama, tittelit vaan on lisääntyneet.

Kuuntelen edelleen Iron Maidenia, pukeudun mieluiten mustaan ja olen välittämättä muiden mielipiteistä. Olisiko nämä kaikki pitänyt hylätä elämäntilanteen muuttuessa, sitäkö nyt ajat takaa? Ei multa kukaan ainakaan ole sellaista odottanut.
Kyllä mä haistattaisin pitkät, jos joku sanoisi että minun pitää jatkossa kuunnella iskelmää koska olen äiti. Tai pukeutua iloisenkirjaviin neulepaitoihin.
 
"Hmm"
Elä mieti liikaa minä muut sinut näkee, totuus on että ne keskittyy niin itseensä ettei näe kuitenkaan kokonaiskuvaa. Ne jotkut harvat (joita sullakin onneksi on) näkee ja hyväksyy sinut juuri noin. Hyväksy ite ittes, siitä se lähtee. Oot se mitä oot ja sitä ei muut muuksi muuta vaikka näkisivät sinut miten.
 
viera.s
Millä tavalla koet, että äitiys ja minuus ovat ristiriidassa? Minä koen olevani ihan itseni myös äitinä. Vaikka lapsi nimittää minua samalla sanalla kuin useimmat muut lapset omia äitejään, niin kyllä minä hänellekin olen yksilö, en tiettyä roolia vetävä näyttelijä. Ja sama mieheni kohdalla, vaikka hän nimittäisi minua vaimoksi, ei se vähennä yksilöllisyyttäni mitenkään. Nuo ihmissuhteet ovat tärkeä osa minua, eivät minuudesta pois.

Sinulla voi olla ihan se masennus noiden ajatusten takana, mutta ehkä et myöskään uskalla olla ihmissuhteissasi itsesi? Ehkä perheneuvolasta voisi saada vanhemmuuteen liittyen apuja, että pystyisit toteuttamaan äitiyttä omalla tavallasi, et teeskennellen vieraalta tuntuvaa roolia.
 
Tsemppiä
*voimahali*

Jaksamisia. Elämä kantaa kyllä loppujen lopuksi, suurtenkin murheiden yli. Yritä löytää elämäsi hyvät puolet. Mieti mistä nautit, mikä saa sinut hymyilemään tai nauramaan, mitä rakastat tai kaipaat, mikä tuottaa hyvää oloa... Anna itsellesi aikaa ja armoa. Olet kallisarvoinen, juuri sellaisena kuin olet!
 
"vierailija"
Kyllähän sitä joskus pulloon tarttuu itsekukin. Mulle se ahdistus tulee sitten krapulan myötä ja ihan jättisuuri siitä tulis, jos olisin pitänyt vielä rokulipäivän. Sitäkin on tullut tehtyä :(
 
voerass
Kuulostaa siltä,että sulla on vähänsuuntakateissa elämässä. Älä mieti mitä muut ajattelee, vaanyritä löytää itse itsesi, yritä tunnistaa tunteesi. Mit asiat tuo sulle hyvän mielen? Tee niitä joka päivä. Hoida itseäsi hyvillä teoilla, estä joutumisesi syvemmälle itsesäälin kierteeseen.

älä tartu pulloon vaan mieti, mitä oikeastaan tunnet silloin kun haluat juoda. Keskity hetkeen käy pitkällesi, kuulostele oloasi. Onko lämmin, onko nälkä, väsyttääkö. Jos et mieti mennyttä etkä tulevaa, niin onko jopa ihan ok olo nyt.

tee pieniä juttuja, jotka sinä jaksat ja joista sinulle tulee pikkuisen parempi olo.
 

Yhteistyössä