Lahjasoluilla lapsen saaneet, oletteko kertoneet lapselle?

  • Viestiketjun aloittaja mietintää...
  • Ensimmäinen viesti
mietintää...
Te ketkä olette kärsineet lapsettomuudesta, ja viimein saaneet lapsen joko lahjoitetuilla munasoluilla tai siittiöillä, niin oletteko kertoneet lapselle hänen alkuperästään, vai jättäneet kertomatta?

Ja vastavuoroisesti se mietityttää, että jos olisit itse syntynyt hedelmöityshoidoilla, niin haluaisitko siitä tietää, vaikka sinulla olisi hyvät ja rakastavat vanhemmat?

Koska olisi oikea ajankohta kertoa? Heti, kun lapsi alkaa vauvojen tulosta kyselemään? Vai vasta täysi-ikäisenä, kun on mahdollisuus myös heti saada biologisen isän/äidin tiedot selville, ja halutessaan ottaa yhteyttä häneen?

Jos saisit tietää, vasta aikuisena, että isäsi tai äitisi ei ole biologinen vanhempasi, niin miten asiaan suhtautuisit?

Entä onko väärin lasta kohtaan, jos ei halua koskaan hänelle kertoa, vaan vie asian mukanaan hautaan?
 
nohh
Kertoisin sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtämään asian. En siis esim alle kouluikäiselle missään nimessä. Kyllä jokaisella on oikeus tietää noin isosta asiasta.
 
"Tiksu"
Aloitan vähitellen kertomaan, kun lapsi alkaa kyselemään mistä lapset tulevat. Näin suositellaankin tekemään.
On olemassa satuja, joissa kerrotaan asiasta siten, että pienempikin lapsi ymmärtää..
Ja ehdottomasti pitää kertoa, en todellakaan ymmärrä mitä sillä haetaan, ettei kerrota lapselle??
 
"huh huh"
Tottakai jokainen haluaa tietää alkuperänsä ja kaikilla siihen pitää olla oikeus.Sehän on valhetta jos ei kerrota.Voi että mitä järkytyksiä ihminen voi joutua kokemaankaan, pitää joitakin ihmisiä äitinä ja isänä ja jonain päivänä se murtuu.
 
vviera
[QUOTE="huh huh";29816855]Tottakai jokainen haluaa tietää alkuperänsä ja kaikilla siihen pitää olla oikeus.Sehän on valhetta jos ei kerrota.Voi että mitä järkytyksiä ihminen voi joutua kokemaankaan, pitää joitakin ihmisiä äitinä ja isänä ja jonain päivänä se murtuu.[/QUOTE]

No kuules, kyllä ne ihmiset, joita tämä henkilö on pitänyt isänään ja äitinään pysyvät isänä ja äitinä ihan sen lahjasolutiedon jälkeenkin, jos ovat lapsensa hoivanneet ja kasvattaneet. Se "isä" tai "äiti" on solujen je geeniensä luovuttaja, ei vanhempi siinä merkityksessä kuin sitä nyt ajatellaan tässä yhteydessä näemmä.

Meillä on kaksi lasta lahjasoluilla ja vielä ei olla kerrottu, kun ei ole tullut ajankohtaiseksi. Varmaan jossain koulun aloituksen ja teini-iän välimaastossa pitäisi asiasta puhua.
 
"heip"
Suosittelen jo melko pienelle lapsellekin kirjaa "Mistä on pienet vauvat tehty". Siinä kerrotaan luomumenetelmästä, adoptiosta ja keinohedelmöityksestä. Tuollaisen kirjan avulla se kertominen on usein luontevaa. Lisäksi tuossa kirjassa on kivaa se, että kaikki menetelmät kerrotaan yhtä luontevina. Niin, että lapsikin ymmärtää, että on eri tapoja päätyä vanhemmilleen. Mut kertoa pitää!
 
Kertoisin ennen teini-ikää, niin murrosiän kuohuissa ainakin tuo asia (oma alkuperä) olisi sellainen neutraali -tai ei ainakaan uusi- asia.

Ehdottomasti pitää kertoa ihan jo senkin vuoksi, ettei pariudu sisaruksensa tai jopa sen biologisen isänsä/äitinsä kanssa.
 
Eikö se oo helpointa ja luonnollisinta ottaa esiin, kun lapset alkavat kysellä asioista tai jo aiemmin? Sillai, kun puhutaan "vauvansiemenistä" joillekin leikki-ikäisille, vois sanoa, että sellaista lainattiin muualta tai jotain vastaavaa. Jos se on aina ollut tiedossa, se ei ole koskaan shokki. Pahinta ois varmaan kuulla se joltain ulkopuoliselta esim. teini-iän myrskyissä?
 
kaksi avustettua
Kahdelle luovutetuilla munasoluilla "tehdylle" lapsellemme tullaan kertomaan alkuperästään ennen kuin koulussa tulee käsittelyyn ihmisen lisääntyminen.
Saas nähdä kuinka suhtautuvat sillä nyt kaikki tutut ja puolitututkin selostavat kuinka lapset ovat niin äitinsä näköisiä että ! Ovat siis vauvasta saakka kuulleet olevansa äitiinsä tulleita ja sitten tuleekin ilmi se ettei äiti ole geneettisesti vaikuttanut heidän ulkoiseen olemukseensa millään tavalla.
 
"äiti minäkin"
Olen adoäiti ja meille on ainakkn korostettu, että ihan alusta alkaen kerrotaan asiasta. Meillä puhutaan lapsen kanssa paljon siitä miten hirveästi häntä odotettiin ja miten sitten saatiin ilouutinen ja päästiin hakemaan ihana lapsi kotiin. Ystäväni on saamassa vauvan lahjasoluilla ja ollaan puhutti, että ehdottomasti jo alusta alkaen tyyliin esim 2-3 vuotiaasta kannattaa lukea satuja eri tavoista saada lapsi ja varsinkin siitä miten hirmuisesti lasta toivottiin ja toivottiin ja miten sitten superkiltti tetä tai setä ajatteli auttaa perheitä, jotka muuten ei ehkä saisi lapsia
 
"äiti minäkin"
Olen adoäiti ja meille on ainakkn korostettu, että ihan alusta alkaen kerrotaan asiasta. Meillä puhutaan lapsen kanssa paljon siitä miten hirveästi häntä odotettiin ja miten sitten saatiin ilouutinen ja päästiin hakemaan ihana lapsi kotiin. Ystäväni on saamassa vauvan lahjasoluilla ja ollaan puhuttu, että ehdottomasti jo alusta alkaen tyyliin esim 2-3 vuotiaasta kannattaa ja varsinkin siitä miten hirmuisesti lasta toivottiin ja miten sitten kiltti setä tai täti antoi äidin masuun laitettavaksi vauvansiemeniä jne. Ei tarvi kertoa vuosiin tarkempaa, mutta ihailla ja kiitellä lapselle miten ihana ja rakas lapsi saatiin. On myös satukertoja, joissa kerrotaan eri tavoista tulla perheeksi.
 
hilllla
Mulle olisi kyllä ihan alusta pitäen selvä juttu että kerrotaan, ja heti ihan alusta saakka. Tietenkään ihan pieni ei vielä voi täysin ymmärtää asiaa, mutta silti hänelle minusta pitää asiasta kertoa, ja juurikin esim. satuja apuna käyttäen. Niin siitä tulee luonnollinen asia ja osa elämää.

Oma äitini sai tietää 13-vuotiaana ettei isänsä olekkaan biologinen isä. Se oli kuulemma valtavan suuri järkytys, ja aika huonot välitkin on äitiinsä joka asian oli pimittänyt. Kyllähän tuo vie luottamukselta pohjan, jos noin isosta asiasta valehdellaan vuosia. Vaikka ottoisä olikin rakas.
 
[QUOTE="vieras.";29817468]eihän niiden lahjasolujen antajien nimiä kenellekkään kerrota joten miten lapsi voisi heitä etsiä?[/QUOTE]

Aikuistunut lapsi saa tiedot halutessaan. Mutta hän ei niitä voi hankkia, jos ei tiedä olevansa lahjalapsi.
 
kopioitu
"Suomessa sukusolujen luovuttamista säätelee vuonna 2007 voimaan astunut hedelmöityshoitolaki. Sukusolujen lahjoittaminen ei velvoita eikä oikeuta lapsen vanhemmuuteen. Hedelmöityshoitolain mukaan yhden luovuttajan sukusoluja voidaan käyttää viiden eri naisen hoitoon. Samaan perheeseen voi syntyä useampi lapsi saman luovuttajan sukusoluista. Luovuttaja ei saa tietää, kenelle sukusoluja on käytetty, eikä syntyneiden lasten vanhemmilla ole oikeutta luovuttajan henkilötietojen saamiseen. Luovuttajalla on kuitenkin halutessaan oikeus tietää, onko hänen sukusoluillaan tehdyistä hoidoista syntynyt lapsia. Luovuttajalla on oikeus peruuttaa lahjoituksensa käyttämättömien solujen osalta, jos hän tulee toisiin ajatuksiin esimerkiksi elämäntilanteensa muuttuessa.

Hedelmöityshoitolain mukaan lahjoitettujen sukusolujen avulla syntyneillä lapsilla on täysi-ikäisinä (18 vuotta) oikeus saada tietää lahjoittajan henkilöllisyys. Edellytyksenä tiedonsaannille on se, että vanhemmat kertovat lapselle, miten hän on saanut alkunsa. Nykyään vanhempia kannustetaan asiassa avoimuuteen.

Tutkimusten mukaan osa lahjasolujen avulla syntyneistä lapsista haluaa aikuisena ottaa yhteyttä luovuttajaan saadakseen lisätietoa biologisesta alkuperästään. Aiempien kokemusten perusteella yhteydenotot tapahtuvat hyvässä hengessä ja ovat merkityksellisiä kokemuksia asianosaisille. Luovuttaja ei kuitenkaan ole velvollinen tapaamiseen tai yhteydenpitoon lahjasoluista syntyneen henkilön kanssa."
 
mites sitten
jos lapsi on saatu ulkomaisilla lahjasoluilla. Sekä munasolu sekä siittiöt ja siellä ei ole mahdollista saaada tietää ketkä lovuttaja on ollut. Eli lapsi ei voi sitä selivttää
 

Yhteistyössä