Ärsyttää lapsen jatkuva 'omakehu'

  • Viestiketjun aloittaja "Aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti
"Aloittaja"
Mulla siis kohta 5-vuotias tyttö joka on ottanut tavalseen aina kavereitaan näjdessään selittää esim mulla on uusi pipo, kato mulla on uus takki, meillä on kotona pillimehuja, me ostettiin kaupasta legoja tms. Yksiselitteisesti siis epäkohteliasta käytöstä mutta eihän lapsi sitä tajua enkä näköjään osaa selittää asiaa lapselle niin että se menisi perille. Mistä tuo johtuu? Käyttäydynkö itse niin omien ystävieni kanssa? En mielestäni. Miten sen saa loppumaan?

Oon siis selittäny lapselle että jos on jotain herkkuja vaikka niin niitä voi kavereille tarjota, mutta ei niitä muuten tartte mainostaa. Ja olis kohteliasta sanoa toiselle että sulla on kiva takki sen sijaan että mainostaa omaansa jne. lapsi ei vaan tunnu tajuavan että toisia ei varmaankaan kiinnosta kuulla hänen juttujaan.

Lapsi ei ole mitenkään sosiaalisesti taitava muutenkaan, leikkii kuitenkin kivasti monenlaisten lasten kanssa kun pääsee vauhtiin. Ei ole ainut lapsi eikä minusta ees pilalle lellittykään. Höh. Vinkkejä?
 
"paa"
Tuonikäiselle tuo on ihan normaalia. :)
Mutta kun ikä alkaa olemaan kouluiässwä ja kaikelle tavaroille alkaa heti tulemaan omistaja, niin sitten on jo pissiä päässää. Ja heijastuu kyllä vanhemmista. Ei suoraan sanomisista vaan käytöksestä.
 
Meillä ei ole tuollaista mutta vähän samantapaista. 6-vuotias on kamalan tarkka siitä että jos mitä tai ketä tahansa muuta kehutaan niin heti pitää älähtää että "Kyllä minäkin osaan/olen/näytän jne.".
Todella ärsyttävää. Varsinkin kun jutut ovat sarjassamme hän osaa taitoluistelukuvioita ja mäkihyppyä... Tai jos sanon vaikka kummitytölle että olet kyllä iso jo ja niin nättinä niin heti on tuo meidän lapsia sanomassa että "Olen minäkin iso!".
Tähän kuvioon kuuluu myös vahva kilpailuvietti ja huono häviämisen kestäminen.

Ollaan tultu siihen tulokseen että kuuluu varmaan johonkin vaiheeseen kun pitää tavallaan olla niin osaavaa ja isoa. Varmaan aikalailla saman tyyppisestä jutusta sinun lapsellasi kysymys? Pitää tuoda esille niitä omia erinomaisuuksia.

Me ollaan kylmästi vain todettu että et sinä nyt valitettavasti osaa tuollaisia asioita ilman pitkää harjoittelua ja että kummityttö on vuoden vanhempi kuin sinä että et ole ihan niin iso kuitenkaan. Jos sun tyttö olis meijän niin varmaan sit sanosin että jos ei kehuminen lopu niin niitä kivoja uusia juttuja ei enää osteta tai ne annetaan niille joille niillä rehentelet.
 
vierass
Taitaa kuulua ikään, meillä just 6-vuotta täyttänyt ja samalta kuulostaa. Samoin naapurin tyttö :) Joskus naurattaa kun kilpaa kehuvat tavaroitaan, tietysti naapurilla on aina parempaa, uudempaa jne kuten oikeassakin elämässä :D
 
"Aloittaja"
[QUOTE="paa";29820110]Tuonikäiselle tuo on ihan normaalia. :)
Mutta kun ikä alkaa olemaan kouluiässwä ja kaikelle tavaroille alkaa heti tulemaan omistaja, niin sitten on jo pissiä päässää. Ja heijastuu kyllä vanhemmista. Ei suoraan sanomisista vaan käytöksestä.[/QUOTE]

Niin olen miettiny sitä että kun jotkut äidit juttelee toisten lapsille esim että 'onpa sulla kiva pipo' niin itse en moista tee, ja olen ajatellut tämän asian kyllä korjata. Muutenkaan en itsekään osaa toisten lapsiin oikein kontaktia ottaa joten kaippa se on opittua.
 
Mitä kaverit edellä sitä omat perässä.:D

Mä sanoin tytölle että tuollainen ei ole kohteliasta.
Toki saa näyttää uutta pipoa, en sitä pahana näe, mutta sellainen lällättely
meininki "mullapa onkin tällänen" ei tule kyseeseen.

En myöskään anna viedä herkkuja ulos. Jotkut keräilee karkeilla kavereita tms.

Kun olet tarpeeksi monta kertaa yrittänyt selittää tilannetta, mutta käytös pysyy samana, voit sanoa tiukasti että noin ei tehdä, se ei ole sopivaa.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Aloittaja";29820186]Niin olen miettiny sitä että kun jotkut äidit juttelee toisten lapsille esim että 'onpa sulla kiva pipo' niin itse en moista tee, ja olen ajatellut tämän asian kyllä korjata. Muutenkaan en itsekään osaa toisten lapsiin oikein kontaktia ottaa joten kaippa se on opittua.[/QUOTE]

Meillä kasvatuksen ammattilaiset puhuvat noin tarhassa ja eskassa.

En näe vikaa siinä jos tykkää jostakin vaatteesta ja sanoo sen ääneen.
 
"Aloittaja"
Meillä kasvatuksen ammattilaiset puhuvat noin tarhassa ja eskassa.

En näe vikaa siinä jos tykkää jostakin vaatteesta ja sanoo sen ääneen.
Niin siis oli ehkä huonosti selitetty, tarkoitin että itsellä ei ole ollut tapana noin tehdä ja ehkä se vaikuttaa tuohon tytön käytökseen. Tytölle ei ehkä tuu mieleenkään kehua muiden tavaroita kun itsekkään en niin tee. Mutta niinkuin sanoin niin ehkäpä aln itse kehua muiden vaatteita yms.
 
lkjhg
Luulen myös, että tuo kuuluu ikään, koska oma tyttöni teki tuota myös ennen paljon, mutta ei nykyään niin usein. Tietysti, jos on jotain erityistä saanut, niin voi esitellä kavereilleen, ja en pidä sitä pahana. Minusta tuntuu, että hän ei pienempänä vain osannut asettua toisen lapsen asemaan, koska kerran kun hän halusi viedä uuden lelun päiväkotiin, hän sanoi, että" kyllä kaverit nyt ilahtuu". Kysyin, että ilahdutko sinä jos sinun kaverilla on uusi lelu, niin sanoi, että ei. Eli lapset ei vaan ymmärrä, että toinen voi olla esim kateellinen.
 
sfkåsö
Vahvistakaa lapsenne itsetuntoa, älkää lytätkö sitä (tämä lähinnä sille jonka lapsi haluaa kehuja kun muutkin saavat). Tavaroilla jne. kehumista voi yrittää rajoittaa mutta selvästi kaipaa että hänen huomataan olevan hyvä ja riittävä.
 
"Napsu"
Kuuluu vahvasti ikään. Mahtailuvaihe, jolloin osaa kaiken ja haluaa tuoda sen myös esiin kaikille. Vaihe jossa mielikuva omasta itsestä, taidoista ja muusta on erityisen omanapainen. Realismia pikkuhiljaa tuodaan esiin, kuitenkaan väheksymättä kun lapsi on oikeastii onnistunut tai hän on innoissaan omissta jutuistaan. Lapsi kuitenkin tarvitsee tuossa vaiheessa myös tunteen siitä, että hän on erityinen ja taidokas. Tuo vertailu ja kilpailu siitä kuinka on hienompi ja upeempi tavara tai koti tai perhe jne..menee ohi.
 

Yhteistyössä