Uskallatko myöntää, että et voi käyttää alkoholia, koska fu pysty..

..hallitsemaan juomistasi? Tämä kysymys siis vain niille, joilla kyseinen ongelma (ei jeesustelulle). Minä en nykyään käytä juurikaan alkoholia, ainoastaan joskus "sauna-siiderin". Enempää en halua ottaa, koska en oikeasti osaa ollenkaan hallita sitä juomista, vaan juon yleensä sammumiseen asti. Olenkin ollut lähes absolutisti jo monia vuosia ja nykyään en edes uskaltaisi juoda humalaan, ahdistaa ajatuskin siitä muutoksesta minkä alkoholi minussa aiheuttaa. Onko meissä muita, joille alkoholi ei sovi ollenkaan?
 
"Anne"
Mitään en myönnä. Joskus juon useammin joskus harvemmin. Saattaa olla aikoja jolloin juon miltei joka ilta yhden pari. Sitten saattaa taas mennä kuukausia, kun ei vain maistu. Nyt on taas menossa semmoinen aika, että ajatuskin tökkii, ei huvita olla hiprakassa, ei krapulapöhnässä ja mielummin syön ne kalorit kuin juon.
 
gops
Mä en juo, koska en pidä humalaisesta itsestäni. Mulle ei määrä ole ongelma, mutta tunnustan että en juo koska kuningas alkoholi hallitsee minua, enkä minä sitä.

Mä luulen että jokin kemiallinen häröily alkaa, kun mun aivot saa alkoholia. Ihan kuin pahimmat PMS oireet + raskauden aiheuttamat hormoonimyrskyt + paha masennuskausi olisi samanaikaisesti. En osaa sitä paremmin kuvata.
 
  • Tykkää
Reactions: Spukka
Jätin alkoholin pois tuossa helmikuussa kokonaan. Mieliala lähti laskuun ja alkoholi on monesta syystä katala helpotus ensin ja nopea lasku jälkeen. Huomasin, että se saunaolutkin tai kaksi veti mielen niin alakuloiseksi, että on parasta pistää kaikki tölkit sivuun ja korkit kiinni. Samaan aikaan vatsa alkoi protestoida, että pelkkä mieliala ei vain vaikuttanut päätökseen.

Ei minulla siis oikeastaan ole niinkään ongelmaa siinä, että olisi pakko vetää sammumispisteeseen asti. Kun olen vetämässä humalaa, niin tulee kyllä yleensä stoppi ennen järkyttävää nakit-olalla-tappia. Sen sijaan tuo mieliala on se ongelman ydin minulle. Alkoholi aiheuttaa usein nopeastikin hyvinkin epämiellyttäviä ajatuksia maailmasta ja elämisen mielekkyydestä jos mieliala ei ole parhaimmassa tilassa.
 
"random"
En juo sammumispisteeseen (en varmaan koskaan ole sammunut), mutta juon aina enemmän kuin olin aikonut ja olisi tarvis tai suotavaa. Tästä seuraa armoton henkinen morkkis (fyysistä karpulaa saan harvoin vaikka joisin paljonkin). Tästä syystä pidän välillä kuukausin kuivia kausia, sitten taas lähtee homma lapasesta.

En ole tunnustanut ongelmaa kenellekään, ja luulen, ettei edes mieheni tiedä, miten hankala suhteeni alkoholiin oikeasti on, koska en ilmeisesti useinkaan humallu kovin näkyvästi tai kuuluvasti.
 
"tiiku"
[QUOTE="random";29820717]En juo sammumispisteeseen (en varmaan koskaan ole sammunut), mutta juon aina enemmän kuin olin aikonut ja olisi tarvis tai suotavaa. Tästä seuraa armoton henkinen morkkis (fyysistä karpulaa saan harvoin vaikka joisin paljonkin). Tästä syystä pidän välillä kuukausin kuivia kausia, sitten taas lähtee homma lapasesta.

En ole tunnustanut ongelmaa kenellekään, ja luulen, ettei edes mieheni tiedä, miten hankala suhteeni alkoholiin oikeasti on, koska en ilmeisesti useinkaan humallu kovin näkyvästi tai kuuluvasti.[/QUOTE]


Mulla on vähän samankaltainen suhde alkoholiin. Joka kerta tulee juotua aivan älyttömät määrät enkä pysty mihinkään muutaman juomisiin, se ei koskaa jää siihen. Ja muutun ihan hirveäksi (OMASTA MIELESTÄ) humalassa. eikä minullekaan kukaan ole koskaan maininnut mitään, edes kysyttessä tai itse asiaa päivitellessä. sanovat vaan ettei sitä huomaa että olisit niin humalassa. ja en oksenna/sammu/tappele koskaan. enemmänkin olen onnellinen humalassa. Kotiin lähtiessä yleensä iskee se masennus ja ahdistus ja seuraavat päivät on henkisesti todella rankkoja.

Tästä johtuen juon nykyään kerran-pari vuodessa.. Ennen aina kun oli mahdollista.
 
mä&co
Mulla on taipumusta tuohon liikakäyttöön. Ennen raskauksia olin tilanteessa, että perjantaisin laskin tarkalleen, että paljonko pitää ostaa alkoa, että se riittää viikonlopuksi. Ilman en osannut olla. En välttämättä vetänyt änkyröitä, mutta alkoholia oli saatava perjantaisin ja lauantaisin - muuten en osannut rentoutua. Outoa miettiä, että täytyy kokea stressiä siitä, että muistaa ostaa tarpeeksi alkoholia.
Nykyään en oikein pysty alkoholia ottamaan, laskuhumala aiheuttaa ihan järjettömän määrän sydämen lisälyöntejä, mitkä tekee olon ihan kamalaksi. Lisäksi laskuhumala (ja krapula) vetää mielen maihin. Olen todella kiukkuinen, herkillä, itkuinen ja saan kaikesta elämää suuremman riidan aikaiseksi perheen kanssa.
 
Raxx
että se munki juominen on melko on/off. Silloin kun ei juo eikä suunnittele juovansa, ei tee oikeestaan edes mieli. Ihan tavallista perhe-elämää vietellään, liikuntaharrastuksiakin, perus kotiruokaa. Energiaa on ja talo pysyy siistinä. Mutta.. sitten kun aukaisen sen yhdenkin siiderin niin siitä se lähtee. Heti toinen, kolmas, neljäs.. seuraavana päivänä kauhee olo, joskus jopa 2:kin päivää. Ei silti jää putki päälle, mutta en osaa jättää siihen yhtee. :(
 
selleri
En todellakaan mainosta yleisesti. Muotoilen asian niin että elin hurjan bileiän jonka seurauksena kiintiö on täysi, jos jollekin on pakko vastata jotain.

Oikeasti olen AA:n jäsen enkä voi ottaa pisaraakaan, tai mopo lähtee käsistä.
 
"vvieras"
No mulle on vaikeaa, mutta osaan kyllä, kunhan en päästä itseäni liian humalaan. Ennen sammuin baarin vessoihin, lensin ulos, puhuin ties mitä, oksensin joka puolelle tms. Jos tarpeeksi humalaan pääsen niin mitään en muista. Heti kun alkaa tulla humaltunut olo pelkään että mopo lähtee käsistä.
 
vierasd
Ihan kuin pahimmat PMS oireet + raskauden aiheuttamat hormoonimyrskyt + paha masennuskausi olisi samanaikaisesti. En osaa sitä paremmin kuvata.
Mulla tuli samanlainen fiilis alkoholista kun sairastin masennusta. En sairastuttuani juonut kuin pari kertaa ja määrätkin oli ihan kohtuullisia (sopiva hiprakka, ei mitään tukevaa humalaa), mutta seuraavat päivät oli niin hirveitä, että ei ole enää tehnyt mieli juoda oikeastaan yhtään. En ole enää masentunut, enkä tiedä, vaikuttaisiko alkoholi samalla tavalla, mutta ei tee mieli edes kokeilla. Määrän kanssa mulla ei ole ollut ikinä ongelmaa, enkä ole koskaan sammunut tai tehnyt typeryyksiä humalassa.
 
viera.s
Mulla ei ole, mutta miehellä on, joten minua kiinnostaisi tietää, miltä se tuntuu/mitä ajatuksia liikkuu päässä, kun mopo lähtee käsistä?

Minä kun kyllä juon ihan humalahakuisesti kun juon, suht suuria määriä ja olen kyllä selkeästi humalassa. Mutta en halua kuitenkaan olla sellaisessa humalassa, että puhe ei luista tai tasapaino alkaa pettää. Saati sammua tai oksennella. En olekaan koskaan sammunut ja oksentanutkin humalassa vaan kerran teininä. Jos joskus tulee juotua vähän liikaa, se on tosi ärsyttävää ja viimeistään siinä vaiheessa vaihdan veteen. Olenkin siis aika ymmälläni, miksi ihmeessä mies toistuvasti juo överit. Kyllä hän osaa juoda vaan pari, mutta kun menee tietyn rajan yli niin juo vaan lisää, vaikka olisi todella tärkeää pitää kohtuus (esim. työhön liittyvissä edustustilaisuuksissa).

Siis ei kai se voi olla kivaa, kun ei enää ole toimintakykyinen alkoholin takia. Vai onko joillain sitten niin, että hoipertulukunnossakin fiilis on niin korkealla, että tekee mieli juoda vaan lisää? Ei ole siis tarkoitus moralisoida, mietityttää vaan mitä päässä liikkuu tuolloin.
 

Yhteistyössä