Puuttuisitteko, kaverit aina lupaa lapselle ja peruu sittenkin

Eli on kolmasluokkalainen tytt, aika kiltti ja itse tarkka jos lupaa jotain mutta hänellä on pari kaveria luokalla ja nytkin varmaan kuukauden ollut että jompi kumpi joka päivä luvannut että voi olla koulun jälkeen ja sit kumminkin peruu, ja tyttö vaan kuulemma sanoo et ei se haittaa, mitä tekisitte tai neuvoisitte tytön tekemään? Ja siis sattuuhan näitä mutta tätä ollut enemmän tai vähemmän koko vuoden kun muutettiin tänne ja nyt viime aikoina viel enemmän.. Olen yrittänyt kannustaa muiden kans olemaan mutta nämä kaks sitten kumminkin tuntuu kiinnostavan häntä.

Tuo on valitettavan yleistä nykylapsilla. Ei kunnioiteta lupauksia. Olen alkanut epäillä vahvasti, että näiden valehtelevien lasten kotona toimitaan tuolla tavoin. Lapselle luvataan ja se perutaan, ei opeteta lupausten olevan pyhiä asioita, joista pidetään kiinni. Lupaukset ovat arvottomia.

Viimeistään vanhempainilloissa sitten näkee, ketkä ovat näiden valehtevien lasten vanhempia.

Kurjaahan tommonen on. Meillä vaan käy joskus niin, että tyttö sopii koulun jälkeen että voi tulla ilman että tarkistaa multa onko menoa tms. Sit voikin joutua perumaan tulemisensa mikä on tietty kurjaa kaverille.

Vahinkoja sattuu kaikille. Mutta kyllä jo päiväkoti-ikäset oppii että jos sovitaan kyläilystä niin asia pitää vielä varmistaa molempien vanhemmilta.

En tarkota vähätellä lasten lupauksia toisilleen, mutta omille lapsille kannattaa kertoo että kaikki ei ymmärrä lupauksen tarkotusta eikä kaikki ihmiset ole luotettavia. Ja että toisinaan ne yhteiset menot saattaa peruuntua semmosten asioiden takia mihin ei itse ole voinu vaikuttaa, vaikka että kaverin vanhempi viime tipassa sanookin että tuli kutsu kylään ja koko perhe lähtee sinne. Ei siinä välttämättä kavereiden kesken sovittu iltapäivähengailu mene tärkeysjärjestyksessä edelle.

Pointti nyt joka tapauksessa mulla on se, että lapset opettelee lupausten antoa ja niiden täyttämistä. Toisilta se sujuu paremmin kuin toisilta. Joskus tulee yllättäviä esteitä eikä sille aina voi mitään. Mutta jos joku jatkuvasti jotain lupaa ja silti pettää lupauksen, niin kannattaa olla mieluummin muiden seurassa enemmän. Siitä voi myös sanoo kaverille, että se ei tunnu kivalle eikä ole reilua (lapset ei tule aina ajatelleeksi että tulipa petettyä kaverille tehty lupaus), tai sitten niihin kyseisen ihmisen lupauksiin kannattaa suhtautua varauksella, sanoa vaikka ite että katotaan sitte koulun jälkeen vasta että tehtäiskö jotain kimpassa. Pääasia että omat vanhemmat ja läheiset jotain luvatessaan yrittää pitää siitä kiinni viimeiseen asti.

Tulipa vaan muuten mieleen tosta lupauksen pettämisestä, että on silläkin minusta eroa että onko vaan ollu puhetta jostain asiasta mikä sitte syystä tai toisesta peruuntuu tai muuttuu, vai onko lupaamalla luvattu jotain. Normaalissa arjessahan tilanteet muuttuu, jos on ollu lapsen kanssa tarkotus lähtee Lintsille vappuna mutta just sillon tuleekin taivaalta räntää, niin kyllä sitä reissua voi minusta ihan hyvin lykätä kun juttelee asiasta lapsen kanssa ja selittää tilanteen. Aikomus mennä Lintsille vappuna ei silti välttämättä ole mikään "Minä lupaan ja vannon että mennään vappuna Linnanmäelle" -juttu. Eli minusta on silläkin eroa, onko kyse lupauksesta tehdä jotain vai vain lähitulevaisuuden suunnitelmista. Vaikka on sekin kyllä ärsyttävää jos joku koko ajan muuttaa suunnitelmia...

Toi on ikävää. Meillä on ekaluokkalainen tyttö, tunnollinen ja haluaa pitää lupauksista kiinni. On puhunut serkkunsa kanssa yökyläilyistä ja samoten serkun äiti lupaillu moneen kertaan että tyttö voi tulla meille. Kun sitten pitäisi tulla alkaa tulla selityksiä ja lupauksia ei pidetä. Serkkutytön ja äidin tuntien, tyttö ei rohkene tulla ja äiti ei kehtaa sanoa sitä mulle. Harmi vain ku tyttöni pitää tätä serkkua parhaana ystävänä. Mutta tässäkin tapauksessa tämä äiti tekee tätä ihan aikuisille ystävilleki,, että eipä Se ihme ole jos malli siirtyy lapsellekin.