Menu

Ystäväni "viikonloppu vanhemuuus" tekee surulliseksi

  • Viestiketjun aloittaja miksi oi miksi
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
miksi oi miksi
Hänen miehellään siis lapsi, joka oli 2 kun ystäväni alkoi seukata miehen kanssa. Nyt lapsi on 8v. Koko tänä aikana en ole kuullut kuin miten hirveä lapsi on. Itsekäs, epäempaattinen vittupää. Lapsi on joka toinen vkonloppu pe illasta su iltapäivään isällään, plus lomilla pidempiä aikoja.

Lapsi on jo vuosia oirehtinut eritavoin, on kiinni,isässään tullessaan, ei halua nukkua yksin, haluaisi nukkua isän kanssa. On huonotuulinen, kaikki on huonosti ja häiritsee ystävääni kun haluaisi isänsä kaiken huomion. Käyttäytyy huonosti. Asiaa hoidetaan huutamalla, rankaisemalla, karjumalla. Näitä sanoja ystäväni käytti. Koko loma on pilalla, kun lapsi on vittupää ja kaikki aika menee karjumiseen ja riitelyyn. On siis 3 viikkoa isällään.

äidin kotona on uus mies ja lapsi käyttäytyy sielläkin "huonosti". Minusta kuulostaa, että hän on todella ahdistunut eikä kukaan käyttäydy aikuismaisesti vaan odottaa lapselta yli-inhimillistä sietokykyä ja sopeutumista. Aikuisen tarpeet asetetaan edelle. Harmittaa ihan kympillä, enkä tosiaan sympatiseerannut ystävääni. Hän tekee käytöksellään sekä miehensä olon isänä toivottomaksi että lapsen olon entisestään hirveämmäksi. :(

En ikinä ikinä ikinä toivo kenenkään lapsen päätyvän tuohon tilanteeseen. Voi kun kaikki erot hoituisi siten, että lapset ei kärsisi. :(
 
Vivieras
En voi ymmärtää sen lapsen isää ja äitiä. Ainakin meillä halutaan antaa lapsille kaikkein parhaat mahdolliset lähtökohdat. Mutta ilmeisesti kaikki ei tee samoin omille lapsilleen...
 
"sipsi"
Voi että... Lukemani perusteella tuli sellainen kurja tunne, että lapsi on joka paikassa ylimääräinen :( Ihmettelen kyllä ystäväsi miestäkin - eikö hän lapsen isänä saa pidettyä lapsen puolia? Tai mentyä lapsen kanssa vaikka kotoa pois isäviikonlopuiksi-
 
ap..
Ihmettelen minäkin biologisia vanhempia, jotka antaa uusien puolisoiden käyttäytyä mielivaltaisesti lapsiaan kohtaan. Olen jotenkin naivisti luullut, että rakkaus lapseen on vahvempaa kuin mikään muu. Ei siltä näytä. Näitä on PALJON mun lähipiirissä. :(
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ap..: Näytä alkuperäinen viesti
Ihmettelen minäkin biologisia vanhempia, jotka antaa uusien puolisoiden käyttäytyä mielivaltaisesti lapsiaan kohtaan. Olen jotenkin naivisti luullut, että rakkaus lapseen on vahvempaa kuin mikään muu. Ei siltä näytä. Näitä on PALJON mun lähipiirissä. :(
Click to expand...
Mun exäni sanoi jo 20 vuotta sitten, että sellaista naista ei ole olemassakaan, joka menisi exän sydämessä poikamme ohi. Eikä ole tullut kyllä mullakaan vastaan sellaista ihmemiestä, joka olisi mennyt omien lasteni ohitse.
 
"sipsi"
Mulla on tuttavapiirissä ihminen, paljon meikäläistä nuorempi, joka on elänyt juuri tuolnkaltaisen nuoruuden - molempien vanhempiensa kodeissa "kolmantena pyöränä" :(

Niin kovin vaikeaa kun on ajatellakaan, että kukaan/ mikään ulkopuolinen tulisi koskaan itsen ja 8aikuistuvankaan) lapsen väliin.
 
Keittiönoita
[QUOTE="sipsi";30078510]Mulla on tuttavapiirissä ihminen, paljon meikäläistä nuorempi, joka on elänyt juuri tuolnkaltaisen nuoruuden - molempien vanhempiensa kodeissa "kolmantena pyöränä" :(

Niin kovin vaikeaa kun on ajatellakaan, että kukaan/ mikään ulkopuolinen tulisi koskaan itsen ja 8aikuistuvankaan) lapsen väliin.[/QUOTE]
Kuopuksella oli aikoinaan (ala-asteella) kaveri, joka saattoi olla viikonkin yhteenmenoon meillä ilman, että kotona kaivattiin. Oli uusioperheen äidin esikoinen ekasta liitosta ja perheen muut 3 lasta tämän silloisen aviomiehen kanssa. Olin aina lapselle sanonut, että meille voi kyllä jäädä yöksikin, kunhan seuraavana aamuna ei ole koulupäivä. Ja kuinka tämä lapsi kevätjuhlapäivänä ilahtui siitä, että koko kesän saisi olla meillä. No eihän se kuitenkaan ihan niin mennyt :(
 
kylmät väreet
Sanoitko Ap siis selkeästi mitä tuosta ajattelet? Aika kylmä ystävä sulla. Itsellä traumat samantyyppisesta tilanteesta. Onneksi kohta pääsen terapiaan.
 
astrolabe
Mitä te sitten ehdotatte ratkaisuksi? Vanhemman rakkauden vahvistaminen tuskin onnistuu, vaikka vanhemmalla itsellään olisi halua moiseen tunteeseen. Siitä olen kohtalaisen varma, ettei vanhempien demonisointi tuo apua.

Oisko sitten parempi, jos yhteiskunnan suhtautuminen esim. adoptioon antamiseen olisi erilainen? Jos tämä ap:n mainitsema 8v on "nuoruuden virhe" ja olisi päätynyt rakastavaan perheeseen viimeistään silloin 2-vuotiaana, olisiko tilanne nyt toinen?
 
Vivieras
Ratkaisu... Hyvä kysymys!

Valitettavasti mä en näe, että yhteiskunta voisi kaikkia asioita ratkaista. :( On hienoa, että Suomessa yritetään tarjota kaikille mahdollisimman pitkälle samat mahdollisuudet, mutta täysin samoja mahdollisuuksia ei vaan voida tarjota. Tämä vanhempien rakkaus on sellainen asia, mitä yhteiskunta ei voi järjestää, jos vanhemmat ei itse siitä pidä huolta. Niin surullista kuin se onkin...

Vähän sama kuin se, että yhteiskunta voi kyllä vanhainkotiin järjestää vaippojen vaihdon ja jotain viihdykettä, mutta ei vanhuksen omia lapsia vierailulle, jos ne lapset ei itse tajua.

Peräänkuulutan yhteisöllisyyttä...
 
ap..
Joo, mikähän siihen olisikin ratkaisu, että lapset ei IKINÄ olisi "nuoruuden hairahdus", vaan vanhemmat kantaisi vastuun. Ja vanhemmiksi epäkelvot jättäisi lisääntymättä. Ero voi olla olla lapselle helpotus, vanhemman uusi parisuhde tuskin koskaan. Hyvin hoidettuna tilanne voi olla siedettävä ja jopa onnellinen.
 
sdjh_
Alkuperäinen kirjoittaja ap..: Näytä alkuperäinen viesti
Joo, mikähän siihen olisikin ratkaisu, että lapset ei IKINÄ olisi "nuoruuden hairahdus", vaan vanhemmat kantaisi vastuun. Ja vanhemmiksi epäkelvot jättäisi lisääntymättä. Ero voi olla olla lapselle helpotus, vanhemman uusi parisuhde tuskin koskaan. Hyvin hoidettuna tilanne voi olla siedettävä ja jopa onnellinen.
Click to expand...
Itse en näe uutta parisuhdettakaan välttämättä aina huonona asiana, uusperhe kyllä sitä usein on. Omalta kohdaltana olen ajatellut asian niin, että jos uuden kumppanin löydän ja parisuhteeseen hänen kanssaan alan, en perusta uusperhettä. Sitten kun lapset ovat muuttaneet omilleen, voin muuttaa hänen kanssaan yhteen. Parisuhde ei siis minulle tarkoita sitä, että pitäisi asua yhdessä. Toki perheinä voidaan yhdessä tehdä asioita oli mies sitten yhden tai useamman hengen perhe.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu