Menu

En jaksa 2kk vauvan unta vastaan taistelua!!

  • Viestiketjun aloittaja arfh
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
arfh
Siis miten voi olla nukahtaminen noin hankala!!!??

Päiväunille nukahtaminen ei onnistu ilman kauheaa itkuhuutoa, sama yöunille... Ainoastaan rintareppuun ulkona nukahtaa hyvin, mutta ei voi aina siinäkään nukuttaa. Kaikki konstit olen kokeillut mutta ei onnistu. Menee järki kohta...
 
"Minttu"
Mikä siinä on niin hirveää, että se itkuhuutaa? Aivan normaalia vauvalla.
Pitäisköhän sun jo luopua siitä lapsesta kun et tunnu jaksavan sitä missään tilanteessa?
 
arfh
[QUOTE="Minttu";30085090]Mikä siinä on niin hirveää, että se itkuhuutaa? Aivan normaalia vauvalla.
Pitäisköhän sun jo luopua siitä lapsesta kun et tunnu jaksavan sitä missään tilanteessa?[/QUOTE]

Mistä ihmeestä päättelet etten jaksa missään tilanteessa?
Ai että suoraa huutoa huutaminen unta vastaan joskus tunninkin on nornaalia!?
 
Irski
uskon että ottaa päähän. teillä kuitenki vauva vielä noin pieni, että et voi vielä ns hemmotella sitä pilalle, vaikka nukkuisikin paljon sylissä tai vieressä. unikoulut ym kannattaa aloittaa vasta noin puolen vuoden iässä, kun unirytmit muutenkin selkeytyy! äkkiä se aika menee, vaikka nyt varmasti tuntuukin, että ei tod mene! jos teillä kyseessä eka vauva, niin mukana on varmasti vielä myös sitä, että vaaleanpunaiset unelmat vauvaelämästä asia kerrallaan murskaantuu, kun odotukset on kuitenkin niin erilaiset, ja nyt vasta huomaa, ettei se vauva aina niin ihana olekaan! ainakin itsellä ehkä eniten otti asiat juuri silloin päähän, kun huomasi, kuinka taas jokin asia meneekin erilailla (huonommin) kuin oli kuvitellut. ja vauvat nyt itkee niin lukuisista syistä, pääasia että itse pitää pään kylmänä, eikä joka kerran ajattele, että on joku hätä. jos vauva alkaa itkeä, kun panet sen vaunuihin, mutta rauhoittuu kun hytkytelet vaan, niin jatka toki tätä, ei saa heti luovuttaa. vauvakin pian oppii, että eipä tässä nyt mikään hätä olekaan, ja nukahtaa aina vaan helpommin.. kannattaa paljon googletella unokouluista ym. näillä mammapalstoilla usein saa vaan paskaa niskaansa :)
 
"Jaana"
Jotkut vauvat ovat tuollaisia, on niin sanottuja helppoja vauvoja ja sitten itkuisia.

Oma vauvani itki ensimmäiset kuukaudet,oli raskasta ja välillä yöllä valvoessa tuli itsekseen sanottua muutamiakin kirosanoja, mutta jostain se voima vain tuli.
Helpotti kun lapsi kasvoi ja nyt on erittäin sikeäunisesti nukkuva 6v tyyppi täällä.

Mutta auttaako kantaminen.
Itse nukuin yöt olohuoneessa.
Mies heräsi aikaisin töihin. Lapsen huone oli makuhuoneemme vieressä.

Joten arkisin kävelin olohuoneessa edestakaisin huutava vauva sylissä.
Nojatuoliin sitten lössähdin ja vauva nukahti siihen rinnalle.
mies sitten aamulla herätti.

Viikonloppuisin nukuin sängyssä ja mies käveli.

Nyt sitä aikaa jo ajattelee lämmöllä ja vaikka sinä ap olet nyt loppu, niin kyllä se helpottaa siitä.
 
arfh
[QUOTE="Jaana";30085115]Jotkut vauvat ovat tuollaisia, on niin sanottuja helppoja vauvoja ja sitten itkuisia.

Oma vauvani itki ensimmäiset kuukaudet,oli raskasta ja välillä yöllä valvoessa tuli itsekseen sanottua muutamiakin kirosanoja, mutta jostain se voima vain tuli.
Helpotti kun lapsi kasvoi ja nyt on erittäin sikeäunisesti nukkuva 6v tyyppi täällä.

Mutta auttaako kantaminen.
Itse nukuin yöt olohuoneessa.
Mies heräsi aikaisin töihin. Lapsen huone oli makuhuoneemme vieressä.

Joten arkisin kävelin olohuoneessa edestakaisin huutava vauva sylissä.
Nojatuoliin sitten lössähdin ja vauva nukahti siihen rinnalle.
mies sitten aamulla herätti.

Viikonloppuisin nukuin sängyssä ja mies käveli.

Nyt sitä aikaa jo ajattelee lämmöllä ja vaikka sinä ap olet nyt loppu, niin kyllä se helpottaa siitä.[/QUOTE]

Joo vauva ei tosiaan nukahda syliinkään paitsi kauhean huutokonsertin lopuksi väsyneenä. Hirvittää ihan käykö tuo nukahtaminen vielä vaikeammaksi kun vauva kasvaa ja jaksaa huutaa vielä kauemmin :(
 
Irski
kuule jenni kun nimenomaan sitä ihminen ajattelee siitä vauvasta kaikkea muuta kuin sitä, mitä se todellisuudessa on! ei kukaan voi kuvitellakaaan, millaista vauva-arki on, ennenkuin se on omalla kohdalla, tuskin moni tekisikään lapsia! joillakin tosiaan, kuten joku sanoikin, vauvat on niin helppoja, että on helppo tulla sanomaan, että ootpas sä ny surkimus ku sua vituttelee, vissiin sullaki sitte ollu? uskon, että suurin osa äideistä, jonka eka vauva on mahassa, mietiskelee vaan kaikkea ihanaa, ku saa ostella sille vaatteita ja sitte ku se jokeltelee ym, ja vaikka onki neuvolan papereista luettu totuuksia, niin ei niitä ajatella, kai se on jotakin itsesuojeluvaistoa sitten :D just siinä vaiheessa kun vauva on ihan pieni ja "totuus alkaa valjeta" niin sitä on eniten jollain tasolla katkera elämälle, että tätäkö tämä nyt onkin?? kyllä se sitten helpottaa, ja esim toisen vauvan kohalla on jo helpommin hyväksyny kohtalonsa, eikä niin ota enää päähän :D
 
arfh
Mulle ainakin tulee tosi neuvoton olo että mitä ihmettä mun pitäis tehdä... Vauva on selvästi väsynyt mutta ei vaan anna unelle periksi. Tottahan nukuttaisin syliin jos se onnaisi tai viereen, mutta kun ei sekään tunnu helpotusta tuovan.
 
"Veera"
Rauhoittuuko vauva autoon? Meinaan että jos tykkää tärinästä niin sellainen koliikkikeinu vois olla kiva.
Jos sulla on vaunujen kantokassi niin koita laittaa vauva siihen ja roikota kantokahvoista ja keinuta siinä. Samaa voi tehdä autonistuimella mutta autonistuin on tietysti painavempi kantaa.
Päiväunille voit koittaa laittaa vatsalleen ja taputella peppua kunhan vahdit unta ettei käänby naama patjaan.

Juoko vauva pullosta vai tissistä? Jotkut vauvat ei suostu imemään (melkeen) tyhjää rintaa mutta voivat silti olla nälkäisiä, helteellä maidon tarve kunminkin kasvaa. sitten pitää vaan kikkailla että saa raivoavan vauvan syömään, esim imettää seisten/kävellen jne?
 
"mamama"
Onhan sulla itselläsi korvatulpat, kuulosuojaimet tai molemmat? Auttaa jaksamaan kun huuto ei tule niin lujaa korvan juuresta. Joskus alkuyöstä kun meidän 3-viikkoinen huutaa pari tuntia, mä kanniskelen ja katson samalla Ruutu.fi:stä tekstitettyjä ohjelmia. Auttaa kun voi hetken ajatella jotain muuta kuin sitä huutavaa vauvaa.

Tsemppiä! Kyllä se jonain päivänä loppuu :)
 
"xxx"
Vauvan paikka on syli. Ellei muuten nuku, pidä kainalossa. Niin paljon kuin ikinä. - Kyllä se siitä sitten itse lähtee kun tuntee niin.
Lapsen kuuluu olla vanhemman sylissä, kainalossa, lähellä. Lapsi ei kuulu yksin toiseen huoneeseen.

Lapsen itku ei ole lapsen syy. Mutta jokin syy siihen aina on, vaikka sitä voi olla lähes mahdoton tajuta. Mitä enenmmän kuintenkin vain hellit lasta, hyväilet, hierot, pidät hyvänä, sitä parempi. Katsot lempeäsi, aina puhut lempeästi. Läheisyys rentouttaa lasta, siitä on tutkimustietoa. Itkevälle lapselle tärkeintä on syli. Joka tapauksessa.

Kun toimii näin, jaksaa myös itse paremmin. - Lepää aina kun siihen on mahdollisuus, ja pidä lasta lähelläsi aina kun mahdollista.
 
arfh
[QUOTE="minnak";30085203]Mikä se ap:n konsti sitten on? Taitaa olla väärä.[/QUOTE]

Ai kiitos tiedosta! :D

Yöunille kanniskelen huutavaa vauvaa kunnes simahtaa. Päikkäreille viileällä ilmalla yritän vaunuun jne
 
"jenni"
Alkuperäinen kirjoittaja Irski: Näytä alkuperäinen viesti
kuule jenni kun nimenomaan sitä ihminen ajattelee siitä vauvasta kaikkea muuta kuin sitä, mitä se todellisuudessa on! ei kukaan voi kuvitellakaaan, millaista vauva-arki on, ennenkuin se on omalla kohdalla, tuskin moni tekisikään lapsia! joillakin tosiaan, kuten joku sanoikin, vauvat on niin helppoja, että on helppo tulla sanomaan, että ootpas sä ny surkimus ku sua vituttelee, vissiin sullaki sitte ollu? uskon, että suurin osa äideistä, jonka eka vauva on mahassa, mietiskelee vaan kaikkea ihanaa, ku saa ostella sille vaatteita ja sitte ku se jokeltelee ym, ja vaikka onki neuvolan papereista luettu totuuksia, niin ei niitä ajatella, kai se on jotakin itsesuojeluvaistoa sitten :D just siinä vaiheessa kun vauva on ihan pieni ja "totuus alkaa valjeta" niin sitä on eniten jollain tasolla katkera elämälle, että tätäkö tämä nyt onkin?? kyllä se sitten helpottaa, ja esim toisen vauvan kohalla on jo helpommin hyväksyny kohtalonsa, eikä niin ota enää päähän :D
Click to expand...
Ihme juttuja sä puhut. On paljon ihmisiä, jotka eivät elä vaaleanpunaisissa kuvitelmissa, vaan päin vastoin visioivat etukäteen vauva-arjen ns. pahimman kautta. Kun ei kuvittele kaiken olevan helppoa ja ihanaa, yllättyykin iloisesti, jos homma ei olekaan niin raskasta kuin etukäteen luuli. Ehkä mulla on sitten kaveripiirissä poikkeuksellisen paljon jalat maassa -tyyppejä, koska en ole kuvailemiisi haihattelijoihin törmännyt. Lasten hankintaa asenne ei kuitenkaan estä, vaan siihen ryhdytään siitä huolimatta. Realistihan tietää, ettei raskaskaan vauvavaihe loputtomiin kestä. :D (Ja tietää myös sen, että helpon vauvavaiheen jälkeen saattaa tulla helvetillinen leikki-ikä tai viimeistään hermoja raastava murrosikä.)
 
"Pompuli"
Irski mielestäni olet aivan oikeassa, iso osa äideistä ei etukäteen sisäistä vauva-arjen rankkuutta, itsekin kuuluin aivan kuvailemaasi ryhmään :) AP:lle paljon voimia, muista että et ole huono äiti vaikka mikään konsti ei auttaisikaan. Ja muista että ajan kanssa homma helpottuu. Yön pitkinä tunteina voi tuntua ettei tämä ikinä lopu, mutta niin vain koittaa päivä että saatte taas kaikki nukuttua. Tärkeää on tietysti että pidät lasta lähelläsi etkä anna sen tuntea itseään hylätyksi. Hellä lähellä pito helpottaa lasta, vaikka itku jatkuisikin. Lapsi sylissäsi voit sitten tosiaan yrittää samalla vaikka katsoa tv:tä tms äänettömällä, jotta saat ajatuksia itkusta pois, jos tämä auttaa jaksamaan. Tietenkin kannattaa varmistaa ettei ole mitään kipua tms. Paljon voimia!
 
Irski
taas saa vääntää alunperin puhumat asiansa rautalangasta, no ehkä kieltämättä puhuin vähän epäselvästi. siis tottakai sitä siis tiedostaa, että vauvat itkee ja tulee olemaan väsynyt, mutta kuitenkaan sitä ei todella voi TIETÄÄ, kuinka hirveää se on, että se kirkuu korvan rikki, ja miltä tuntuu ihan oikeasti jaksaa seuraava päivä kahden tunnin yöunilla. varsinkin jos ympärillä on jo vauvaperheitä, niin ei sitä voi olla tietämättäkään, kun aina jossain joku rääkyy :D mutta kyllä mä kieltämättä yritin tsempata itteäni sillä ikiaikaisella valheella, jota ihmiset syöttää itselleen; "MINUN lapseni tulee olemaan erilainen" ;) [QUOTE="jenni";30085222]Ihme juttuja sä puhut. On paljon ihmisiä, jotka eivät elä vaaleanpunaisissa kuvitelmissa, vaan päin vastoin visioivat etukäteen vauva-arjen ns. pahimman kautta. Kun ei kuvittele kaiken olevan helppoa ja ihanaa, yllättyykin iloisesti, jos homma ei olekaan niin raskasta kuin etukäteen luuli. Ehkä mulla on sitten kaveripiirissä poikkeuksellisen paljon jalat maassa -tyyppejä, koska en ole kuvailemiisi haihattelijoihin törmännyt. Lasten hankintaa asenne ei kuitenkaan estä, vaan siihen ryhdytään siitä huolimatta. Realistihan tietää, ettei raskaskaan vauvavaihe loputtomiin kestä. :D (Ja tietää myös sen, että helpon vauvavaiheen jälkeen saattaa tulla helvetillinen leikki-ikä tai viimeistään hermoja raastava murrosikä.)[/QUOTE]
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu