Auttakaa!
Ollaan asuttu mieheni kanssa saman katon alla nyt 2,5v. Ollaan samanikäisiä, todella erinlaisia mutta toisillemme sopivia. Meillä on mennyt aina hyvin, jotenkin elämä on vain muuttunut todella arkiseksi. Ja ei, se ei tullut yllätyksenä. Olemme kihloissa, mahdollisesti häätkin tulossa parin vuoden kuluttua. Ja odotan esikoistamme, tosin ihan alkuviikoilla vasta. Lapsi saatiin alulle lapsettomuushoidoilla joten raskaus on todella toivottu ja pitkään yritetty. En vain käsitä mikä minua nyt yhtäkkiä vaivaa.. Miksi oon näin hemmetin tyhmä ja edes ajattelen tällaista!
Tapasin ystäväni juhlissa minua muutaman vuoden nuoremman, ulkomailta vauvana suomeen adoptoidun tummaihoisen pojan, ehkä 20 vuotiaan.. (Huom, olen aina ollut hitusen rasistinen, joten en ikinä olisi uskonut näin käyvän!) Poika oli raamikas, siis pitkä ja kookas. Ei lihava vaan miehekäs! Juteltiin juhlissa niitä näitä, emme missään vaiheessa olleet kahdestaan ja oma mieheni oli kokoajan paikalla. Aina kun juteltiin, hän katsoi minua tosi erityisellä tavalla, tai ehkä kuvittelin sen vain. Olisin oikeasti voinut hukkua niihin suuriin, syötävän suloisiin, yön mustiin silmiin!! Hän koski minuun vahingossa kun käveli ohi, ja voi vitsi mitkä kylmät väreet siitä tuli.. Hän toisteli nimeäni pöydässä.. "Hei Anna, muuten.. Anna, miten se olikaan.. Anna, ootko ihan okei?" (Nimi muutettu). Sitten mentiin tupakalle kahdestaan.. Kokoajan hän katsoi mua silmiin. Puhui mukavia, ei kuitenkaan mitään flirttailua tai muuta ylimääräistä, lähinnä kertoi edellisistä suhteistaan ja kuinka huonosti edellinen oli ihan vastikään päättynyt. Puhui vain kuten hyvälle ystävälle, hän on luonteeltaankin sellainen joka haluaa olla kaikkien ystävä.
Illan päätyttyä lähdimme kotiin, tämä poika lisäsi minut facebook kaveriksi. Mutta siihen se jäi. Emme ole puhuneet kahteen viikkoon ja unohdin jo koko ihmisen. Kunnes tänään.. Hän laittoi facebookissa minulle viestiä, ja kertoi aloittavansa elokuussa samassa työpaikassa kanssani! Saman asian kuulin myös työnantajaltani, ja kaiken lisäksi hän aloittaa MINUN TYÖPARINANI! Olemme tänään sitten koko päivän jutelleet työpaikastani tämän pojan kanssa. Heti kun hän sanoo jotain, hän sanoo sen sillätavalla että saa sydämeni hyppäämään. Hän puhuu niin huolehtivaisesti. Kerroin olevani lähdössä ulkomaille, hän sanoi siihen: "muista juoda paljon, ei alkoholia, olethan raskaana!" Ja kun pyysin ettei hän kertoisi miehelleni olevansa uusityöparini, vaan haluaisin itse kertoa, hän vastasi "Luota muhun, sä voit aina luottaa muhun, saat kertoa itse." Ja sitten.. "Etkö sä syö missään välissä kun oot yhtäjaksoisesti monts tunis jo höpötellyt mulle, sun täytyy syödä, sun sisällä kasvaa uusi elämä".
Niin ufolta kun nää kuullostaakin niin kaikki on aivan totta!! Katselen kokoajan kyseisen pojan kuvia, odotan milloin hän taas vastaa viestiini, ja kun hän vastaa, alan hymyillä ja sydän hyppää jonnekkin viidenteen taivaaseen! Tää on ihan hullua, mitä tää on? Toivon todella että tää menee ohi, on niin huono omatunto. Pelkään että jos hän alkaa antamaan vastakaikua, mitäs sitten teen?! Enhän mä ny jumalauta VOI lähteä tästä nykyisestä suhteesta kun siinä ei ole mitään vikaa! Mitä jos mä oikeesti rakastun siihen siinä vaiheessa kun se tulee mun kanssa töihin jokapäivä? Mitä jos me mennään pidemmälle?? En mä vaan voi vastustaa sitä, jos se tulee ihan lähelle.. Se on menos sitten.. Mitä jos mun mies huomaa että nyt mun mielessä pyörii jotain ihan muuta?
Mitä mä teen, etten pilaa suhdettani ja tuhoa perhettä? IRTISANONKO ITSENI? Haluan voida tehdä jotain ennenkuin on liian myöhäistä ja huomaan olevani "rasisti" joka on kurkkuaan myöten kusessa tummaan komeaan poikaan!
Tapasin ystäväni juhlissa minua muutaman vuoden nuoremman, ulkomailta vauvana suomeen adoptoidun tummaihoisen pojan, ehkä 20 vuotiaan.. (Huom, olen aina ollut hitusen rasistinen, joten en ikinä olisi uskonut näin käyvän!) Poika oli raamikas, siis pitkä ja kookas. Ei lihava vaan miehekäs! Juteltiin juhlissa niitä näitä, emme missään vaiheessa olleet kahdestaan ja oma mieheni oli kokoajan paikalla. Aina kun juteltiin, hän katsoi minua tosi erityisellä tavalla, tai ehkä kuvittelin sen vain. Olisin oikeasti voinut hukkua niihin suuriin, syötävän suloisiin, yön mustiin silmiin!! Hän koski minuun vahingossa kun käveli ohi, ja voi vitsi mitkä kylmät väreet siitä tuli.. Hän toisteli nimeäni pöydässä.. "Hei Anna, muuten.. Anna, miten se olikaan.. Anna, ootko ihan okei?" (Nimi muutettu). Sitten mentiin tupakalle kahdestaan.. Kokoajan hän katsoi mua silmiin. Puhui mukavia, ei kuitenkaan mitään flirttailua tai muuta ylimääräistä, lähinnä kertoi edellisistä suhteistaan ja kuinka huonosti edellinen oli ihan vastikään päättynyt. Puhui vain kuten hyvälle ystävälle, hän on luonteeltaankin sellainen joka haluaa olla kaikkien ystävä.
Illan päätyttyä lähdimme kotiin, tämä poika lisäsi minut facebook kaveriksi. Mutta siihen se jäi. Emme ole puhuneet kahteen viikkoon ja unohdin jo koko ihmisen. Kunnes tänään.. Hän laittoi facebookissa minulle viestiä, ja kertoi aloittavansa elokuussa samassa työpaikassa kanssani! Saman asian kuulin myös työnantajaltani, ja kaiken lisäksi hän aloittaa MINUN TYÖPARINANI! Olemme tänään sitten koko päivän jutelleet työpaikastani tämän pojan kanssa. Heti kun hän sanoo jotain, hän sanoo sen sillätavalla että saa sydämeni hyppäämään. Hän puhuu niin huolehtivaisesti. Kerroin olevani lähdössä ulkomaille, hän sanoi siihen: "muista juoda paljon, ei alkoholia, olethan raskaana!" Ja kun pyysin ettei hän kertoisi miehelleni olevansa uusityöparini, vaan haluaisin itse kertoa, hän vastasi "Luota muhun, sä voit aina luottaa muhun, saat kertoa itse." Ja sitten.. "Etkö sä syö missään välissä kun oot yhtäjaksoisesti monts tunis jo höpötellyt mulle, sun täytyy syödä, sun sisällä kasvaa uusi elämä".
Niin ufolta kun nää kuullostaakin niin kaikki on aivan totta!! Katselen kokoajan kyseisen pojan kuvia, odotan milloin hän taas vastaa viestiini, ja kun hän vastaa, alan hymyillä ja sydän hyppää jonnekkin viidenteen taivaaseen! Tää on ihan hullua, mitä tää on? Toivon todella että tää menee ohi, on niin huono omatunto. Pelkään että jos hän alkaa antamaan vastakaikua, mitäs sitten teen?! Enhän mä ny jumalauta VOI lähteä tästä nykyisestä suhteesta kun siinä ei ole mitään vikaa! Mitä jos mä oikeesti rakastun siihen siinä vaiheessa kun se tulee mun kanssa töihin jokapäivä? Mitä jos me mennään pidemmälle?? En mä vaan voi vastustaa sitä, jos se tulee ihan lähelle.. Se on menos sitten.. Mitä jos mun mies huomaa että nyt mun mielessä pyörii jotain ihan muuta?
Mitä mä teen, etten pilaa suhdettani ja tuhoa perhettä? IRTISANONKO ITSENI? Haluan voida tehdä jotain ennenkuin on liian myöhäistä ja huomaan olevani "rasisti" joka on kurkkuaan myöten kusessa tummaan komeaan poikaan!
