Mitä sä teet sillä upealla harrastuskaverilla nyt, kun se harrastaminen on muuttumassa astetta hankalamaksi toteuttaa?
Painin itsekin saman asian kanssa tuossa keväällä, kun olisi ollut mahdollisuus ihan huippupentuun ja kovasti mieli teki tilaisuuteen tarttua. Mutta kun jaloissa pyörii jo 2 koiraa ja pieni vauva, niin ei sen pennun ottaminen olisi ehkä maailman järkevintä ollut.
Nyt vauva on 10kk ja treenaan taas aktiivisesti. Kyllä tässä se pentukin olisi mukana menossa mennyt, mutta kyllä mä kuitenkin otan sen pennun mieluiten vasta sitten, kun tilanne on se, että perheen kaikki (terveet) koirat kisaavat mielestäni riittävän korkealla ja lapsetkin ovat senvertaa kasvaneet, että tavoitteelinen harrastaminen onnistuu kunnolla.
Ensi kesälle olisi taas tulossa pentue, jonka perään olen kärkkynyt. Riippuu miten nopeasti etenen koirieni kanssa, että onko tuokaan sitten vielä paras heti uudelle pennulle. Kun haluan tosiaan nauttia myös näistä jo olemassaolevista...pennut on kivoja, mutta mikään ei voita aikuista, hyvin toimivaa koiraa, jonka kanssa on mukava tehdä töitä, koska se jo osaa.
