Voitteko puhua mulle järkeä?

Pitkään oon saanut sinkkuna aikaani viettää, mut nyt sitten joka suunnasta tuntuu tulevan jos jonkinlaista kosijaa.

Hra A ois todella potentiaalinen. Kaikkea sitä, mitä haaveissani oon aina ajatellut "Sen Oikean" olevan. Fiksu, rauhallinen, kiltti, aikuinen mies. Lapsetkin jo tehtynä, joten sekin ois hoidettu. Ongelma on vaan se, että ei olla vielä nähty livenä, joten en tiedä mitä sitten tapahtuu jos ja kun joskus nähdään.

Hra B tuli ja hurmasi mut sitten ihan livenä. Aito ja oikea mies, joka on hankkinut lihaksensa (näkisitte ne käsivarret, voih..) oikeaa työtä tekemällä eikä saleilla juoksemalla. Hieman juro tai ujo, mutta sisimmässään kiltti ja herkkä. Haluaa kuitenkin sitoutua ja oman perheen, lapsia ei siis vielä ole. Mua paljon nuorempi, lähes 7v :/ Mutta niin silmittömän ja hellyyttävän ihastunut muhun, kohtelee kuin kukkaa kämmenellä, arvostaen ja kunnioittaen. Mutta ei yhtään sitä, mitä oon ajatellut "sen oikean" olevan.

Ja fiksuna naisenahan mun siis pitäis unohtaa tuo b-vaihtoehto samantien, mutta en voi sille mitään että hän on mun mielessäni koko ajan. Tänään kun luulin näkeväni hänet kaupungilla, tuntui että sydän hyppää rinnasta ja vatsa menee ihan solmuun. Me ei siis seurustella mitenkään vielä, mutta ollaan nähty silloin tällöin ja miehen tunteet kävi mulle selviksi vasta viime tapaamisella. Olin kyllä todella hämmentynyt, en ollut ajatellut hänestä koskaan siten. Ollaan siis kavereita oltu vaan.

Mitäs mä nyt sitten teen? :/

Tuota A-vaihtiehtoa et ole tavannutkaan ja tiedät millainen hän on?

No kai sitä nykyaikana voi tutustua muutenkin, kuin livenä naamatusten?

Herra Aan voit unohtaa, olet ihastunut mielikuvaan.

Pikaisesti treffeille A:n kanssa, ennenkuin teet päätöstä B:n laidan yli heivaamisesta.

Kyllä mä olen niin ajatellut, että lapsia en enää halua. Ja vaihtoehto b haluaa niitä ehdottomasti. Enkä mä tunne b:täkään kunnolla, siis mitenkään syvemmin, mutta jotain sentään tiedän ja ollaan juteltu. Kuten esim just tuo, että haluaa perheen.

Ja tosiaan A:n kanssa on just noin, että mulla on hänestä pelkkä mielikuva, ei mitään todellista. B:n kanssa on todellista, mutta..

Jotenkin pelottaa, että olen taas valitsemassa väärin, niinkuin tähän astisessakin elämässä olen aina tehnyt.

No jos herra A on yhtään potentiaalinen myös livenä, niin ehdottomasti hän on järkivalinta. Älä nyt helkkari soikoon tee päätöstä lihasten perusteella... Jos B haluaa lapsia ja sinä et, niin siinä on jo valmiina "pieni" kriisinpoikanen. Ja voihan olla, että hänellä ei ole mitään tietoa ja kokemusta lapsiperheen arjesta, joten koko homma saattaa lopulta kariutua siihen. Kyllä mä valkkaisin tuohon tilanteeseen miehen, joka todennäköisesti ei myöskään kaipaa enempää jälkikasvua ja jolla jo on kokemusta lapsiperheen arjesta.

Kun tapaat herra A:n, niin anna oikeasti mahdollisuus, äläkä anna toisen lihasten sumentaa sun ajattelua. Tuo on kyllä paha mennä treffeille jos on jo toiseen ihastunut, koska et todennäköisesti pysty antamaan treffikumppanille mitään mahkuja.

Heh. En mä tee päätöstä lihasten perusteella, kyllä niitä löytyy A:ltakin, mutta jotenkin B:ssä viehättää se alkukantaisuus tai "raavas miesmäisyys". Tiedättekö, vähän kuin laittais rinnakkain asfalttimiehen ja sitten salilla käyvän juristin. Ja jotenkin se asfalttimies kiehtoo, vaikka oikeasti järkivalintahan se juristi ois, samat lihakset molemmilla

Enkä mä nyt voi sanoa olevani mitenkään ihastunut B:hen, mutta kyllähän se hievelee itsetuntoa kun komea mies on ihan lääpällään..

Ulkonäöllähän nyt ei pitkään pötkitä parisuhteessa, joten keskity olennaisempiin asioihin. Mieti mihin sun aiemmat suhteet ovat kariutuneet ja vältä samoja karikkoja. Mieti sun arkea ja analysoi, kummalla miehistä on paremmat edellytykset toimivaan arkeen lapsiperheessä. Herra a:n kanssa tulee uusperhekuviot molempien lasten kanssa eteen ja herra B:n kanssa taas kokemattomuus lasten kanssa ja mahdollinen " ei lapsia-lisää lapsia" -ristiriita.

Niin, onhan se varmasti totta että vielä ei tartte tehdä mitään päätöksiä. Pitäis treffata molempia lisää. Mutta jotenkin tulee huono omatunto, kun kumpikaan ei varmasti ajattele että deittaan kahta yhtäaikaa.