"Late"
Entä jos ei vain koe tarvetta tutustua ihmisiin hirveän läheisesti ja viihtyy hyvin itsekseenkin?
"jaa"
Ei. Mutta tuli mieleen yhden laulun sanat:
"But these stories don't mean anything
When you've got no one to tell them to"
ja suomalainen veisaus:
"mitä hyötyä omistaa jotain hyvää,
jos ei ole ketään kenen kanssa sen jakaa".
Ehkä suojelet itseäsi, ettet mukamas tarvitse? Kyllä muita saa tarvita, ehkä sinäkin kumminkin tarvitsisit.
"But these stories don't mean anything
When you've got no one to tell them to"
ja suomalainen veisaus:
"mitä hyötyä omistaa jotain hyvää,
jos ei ole ketään kenen kanssa sen jakaa".
Ehkä suojelet itseäsi, ettet mukamas tarvitse? Kyllä muita saa tarvita, ehkä sinäkin kumminkin tarvitsisit.
"Alone"
Minulla ei ole ystäviä, on työkavereita yms puolituttuja ja perhetuttuja on, muttei yhtään ns. ystävää. Lapsena/nuorena oli ystäviä mutta tulin nuorena raskaaksi ja elämä vei eri teille, ystävät jäivät 
. En erityisesti kaipaa ystävää yleensä, mutta tiedän että olisi onni omistaa sellainen. Vaikeaa vaan löytää
. En erityisesti kaipaa ystävää yleensä, mutta tiedän että olisi onni omistaa sellainen. Vaikeaa vaan löytää
"Late"
Perhettä ei ole, mutta vanhempien ja sisarusten kanssa olen jatkuvasti yhteydessä.
"Vanessa"
Minulla yksi hyvä ystävä, jonka kanssa soittelemme useasti viikossa. Jaamme asioita yhdessä. Hyvät työkaveri jäi vanhaan duuniin, uusien kanssa teen vaan työni. On mies ja eri-ikäisiä lapsia. Mies usein väsynyt töistä, joten emme kovasti juttele syntyjä syviä. Täysi-ikäisen tyttäreni ja poikani kanssa teemme paljon asioita yhdessä. Mielestäni ystäviä ei tarvitse olla useita, mutta ehkäpä joku, jonka kanssa katselee asioita samaan suuntaan.
"Leea"
Mä olen melkolailla yksityinen ihminen, enkä halua puhua omista intiimeistä tai hyvin henkilökohtaisista asioista kenellekään. Niinpä mulla ei ole tarvetta ystävälle, jolle voisin jakaa asioita. Sen sijaan mulla on välillä kova tarve muuten vaan rupatella ihmisten kanssa ja tykkään kovasti puistossa, bussissa...ihan missä vaan, jutella ihmisten kanssa. Paljon sellaisia äitituttavia- ja äitikavereita mulla onkin ja joidenkin kanssa säännöllisesti kyläilemme toistemme luona. En silti ajattele heitä varsinaisesti YSTÄVINÄ, joille voisin alkaa todella henkilökohtaisia juttelemaan.