Aviomiehen uusi tyttöystävä ja lapsen tapaamiset

Pyydän heti anteeksi sekavaa tekstiä, olen aika poissa totaltani viime päivien tapahtumista...

Aviomieheni tapasi juhannuksena baarissa naisen, jota sitten salaa tapaili. Sain tietää asiasta ja puhuin naisen kanssa (pysyin itku kurkussa asiallisena), että tietääkö tapailemallaan miehellä olevan vaimo ja alle vuoden ikäinen lapsi. Tietää kuulemma, mutta tämä heidän kahden viikon suhteensa on kuulemma elämää suurempaa rakkautta. Naisella on entisestä liitostaan noin 10-vuotias lapsi.

Tuli yllätyksenä, shokkina, olen täysin hajalla. Mies on toisella paikkakunnalla töissä arkipäivät, uusi tyttöystävä täällä samalla paikkakunnalla. Minä jään ainakin toistaiseksi asumaan yhteiseen omaan asuntoomme.

Tänään kuitenkin putosi sitten pommi. Noin kuukauden tuntemisen jälkeen, nainen on alkanut ohjeistaa miestäni kuinka hänen pitäisi hoitaa lapsen tapaamiset ilman minua ja viedä lasta hänen luokseen yms. Mies ei ole koskaan ollut lapsen kanssa kahta tuntia kauemmin ja viettänyt muutenkin todella vähän aikaa lapsen kanssa, johtuen tietysti työstä (poissa maanantai-perjantai). Viikonloppuisin leikkii noin tunnin yhteensä lapsen kanssa (minä koko ajan läsnä asunnossa), on syöttänyt ehkä noin 20 kertaa vajaan vuoden aikana ja vaihtanut vaippoja saman verran. Olen siis käytännössä hoitanut lapsen lähes täysin yksin. Olen koittanut saada miestä aiemmin ottamaan vastuuta, mutta ei ole kiinnostanut. Lapsi on edelleen osittain rintaruokinnalla.

Voiko mieheni siis vaatia lasta 50-50 yhteishuoltajuudella itselleen? Siis että tyyliin viikko minulla, viikko hänellä. Sydämeni särkyy, jos moiseen hulluuteen pitää ryhtyä. Varsinkin jos hänen viikkonsa aikana lapsesta huolehtii joku tuntematon ihminen.

Höps, ei taatusti jaeta tuon ikäisen lapsen huoltajuutta fifty-fifty. Voit olla huoleti.

Älä missään nimessä suostu tuollaiseen, eikä sinun ole pakkokaan.. pistät kaikin tavoin kampoihin.. Ja jos oikeuteen menee niin tuskin määräät mittän viikko viikko systeemiä... Tsemppia ja voimaa sinulle tiedän miltä sinusta tuntuu olen tuon saman itse kokenut....

Joo, anna mennä vaikka käräjille. Eivät taatusti myönny tuohon ehdotukseen tuon ikäisen kanssa. Allekirjoitat vain sellaisen sopimuksen kuin itse olet suht tyytyväinen. Eikä edes välttämättä yöksi tuon ikäistä.

Huh, vähän helpottaa. Sydän ihan karrella ja nyt pelko, että lapsi viedään pois. Olen kyllä todella ahdistunut tilanteesta, eikä täydeksi kusipääksi muuttunut aviomies helpota tilannetta. Jotenkin tuntuu, ettei tästä sopuisasti päästä sopimukseen...

Vielä en ole pystynyt puhumaan ilman tunnekuohuja, tästä on nyt vain pari päivää aikaa. On jo alkanut lupaavasti, mutta eksän uhkailut on kiehauttaneet sitten vähän yli...

Tämä uusi on sen verran vanhempi, eikä voi enää saada lapsia (sterkattu?) tai ainakin näin eksäni minua informoi. Miksi haluaa vauvaa sinne, en osaa sanoa?

On lapsellista ja typerää kiukutella ja olla katkera, mutta yli 10 vuoden jälkeen tälläinen vain tulee niin suurena shokkina. Varsinkin kun lasta on toivottu ja tehty vuosia ja toiveissa oli vielä pari lisää...

Alkuperäinen kirjoittaja poissa tolaltaan: Näytä alkuperäinen viesti

Huh, vähän helpottaa. Sydän ihan karrella ja nyt pelko, että lapsi viedään pois. Olen kyllä todella ahdistunut tilanteesta, eikä täydeksi kusipääksi muuttunut aviomies helpota tilannetta. Jotenkin tuntuu, ettei tästä sopuisasti päästä sopimukseen...

Click to expand...

Olet vain kovana, ja sanot että miten asiat ovat olleet tähän asti. Miten vähän mies on lastaan edes nähnyt. Tuskin saa edes yökylään vielä, kun pistät kampoihin.

[QUOTE="Sirkkeli";30116217]Höps, ei taatusti jaeta tuon ikäisen lapsen huoltajuutta fifty-fifty. Voit olla huoleti.[/QUOTE]

Älä paskaa phu, ihminen hyvä.
Telaketjufeministit eivät sentään ihan kaikkea ole saasneet jyrättyä läpi.
Ellei asiassa jotakin muuta paljastu 50/50 huoltajuus on oletusarvo ja realiteetti.
Tosin, vain jompi kumpi voi olka lähivanhempi. Jos tuonoli koko totuus, oikeus tuomitsee löhivanhemmuuden sinulle. Takuulla.

Lähes vastaavassa tilanteessa olleena voin todeta, että ole huoleti. Noin pienelle lapselle ei missään tapauksessa tehdä vuoroasumissopimusta. Yönylitapaamisia voi kyllä olla, meillä ne aloitettiin lapsen ollessa vajaan vuoden ikäinen. Mitä pienempi lapsi sitä useammin lyhyitä tapaamisia.

Ennen kaikkea suosittelen, että otat yhteyttä perheneuvolaan. Sieltä saat apua itsellesi sekä sovitteluapua tulevan exäsi kanssa lapsen asioista sopimiseen. Minulla ja exälläni oli tuossa tilanteessa niin tulehtuneet välit, ettemme keskenämme pystyneet keskustelemaan yhtään. Sovittelijan avulla saimme pikkuhiljaa asioista sovittua.Itse kävin reilun vuoden ajan keskustelemassa perhetyöntekijän kanssa ja koen saaneeni häneltä puolueetonta apua ja tukea. Sairastuin erotilanteessa vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joten myös lääkkeet olivat tarpeen. Varaa myös aika lastenvalvojalle mahdollisimman pian sopimaan huoltajuudesta, tapaamisista ja elatuksesta.

Saattaa tuntua mahdottomalta, mutta sanon kokemuksesta myös sen, että yritä keskittyä lapsen parhaaseen. Se mitä miehesi teki sinulle on yksi asia, se että olette yhdessä lapsen vanhempia hamaan loppuun on toinen asia, ja nämä on syytä pitää erillään. Tiedän, ei ole helppoa. Älä siis lähde kostamaan lapsen kautta exällesi sitä, mitä tämä teki sinulle. Itse onneksi sain kaiken kauheuden keskellä voimia erottaa nämä kaksi asiaa, ja nyt se palkitaan. Lapsi asuu vuoroviikoin ja hänellä on kaksi läheistä, rakastavaa vanhempaa ja molempien puolien suvut tiiviisti elämässään. Välit exään ovat asialliset ja lapsen asiat tulevat hoidetuksi ilman vääntöä.

Hurjasti voimia kauheaan tilanteeseen! Oman kokemukseni jälkeen olen sanonut, että vastaavaa en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Anna itsellesi aikaa kokea kaikki tunteet; suru, viha, katkeruus, pelko tulevasta... Itseäni aikoinaan suututti kuulla, että aika auttaa. Se pitää kuitenkin paikkansa. Itselläni kyllä tarvittiin useampi vuosi traumasta toipumiseen.

Juu liian pieni moiseen, eli ei tästä hätää. Kovasti tekisi mieli halata sinua, tuli tosi paha olo puolestasi. Koita jaksaa!

Alkuperäinen kirjoittaja Darwin: Näytä alkuperäinen viesti

Ellei asiassa jotakin muuta paljastu 50/50 huoltajuus on oletusarvo ja realiteetti.
Tosin, vain jompi kumpi voi olka lähivanhempi.

Click to expand...

Tässä menee nyt sekaisin kaksi eri asiaa: huoltajuus ja tapaamiset. Vanhemmat sopivat erikseen huoltajuudesta (yksin- tai yhteis-, oletuksena yhteishuoltajuus). Tämän lisäksi sovitaan lapsen tapaamisista. Tapaamiset voivat olla 50/50 vaikka jommalla kummalla vanhemmalla olisi yksinhuoltajuus, toisaalta taas tapaamiset voivat olla hyvinkin minimissä vaikka yhteishuoltajuus. Kolmantena sovittavana asiana on sitten elatus, johon vaikuttavat myös lapsen luonapidot.

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista.

Lapsen etua yritän ajatella, olen sanonut, että täällä kotona saa isä viettää lapsen kanssa aikaa niin paljon kun haluaa ja kovasti sitä toivoisinkin. (Että saisin joskus nukkua tai imuroida rauhassa.) Mutta kun se ei tunnu kelpaavan, lapsi pitäisi heti saada sinne naisen luo, mitä en ymmärrä. Pahaa tekee, kun lapsi huutaa äitiä, jos jää isänsä kanssa eri huoneeseen kuin minä.

Yritän olla kostamatta miehelle parhaani mukaan. Valitettavasti en ole mikään täydellinen yksilö ja muutama ruma sana on suusta kyllä päässyt. Tiedän, että pääsen tästä yli, mutta tällä hetkellä kurkkua kuristaa, sydäntä pusertaa ja kyyneleet valuvat. Samalla katoavat ne kaikki haaveet toisesta ja kolmannesta lapsesta Itse on todellakaan koe olevani valmis mihinkään uuteen suhteeseen pitkään aikaan, joten tälläinen lennosta vaihto tuntuu todella pahalta.

Pääasia, että yrität, älä syyllistä itseäsi turhaan. Itse koin ulkopuolisen keskusteluavun juuri siitä syystä tärkeäksi, että he ovat puoluettomia ja pystyivät tukemaan minua tukemaan isän ja lapsen suhdetta. Läheiset ovat puolueellisia, heihin sattui nähdä se miten paljon minuun sattui. Useampi kaveri sanoi, ettei exälläni ole mitään oikeutta temppunsa jälkeen lapseen eikä tämä ole hyvä isä. Nyt, kun asiat ovat kunnossa, kaikki ovat sitä mieltä, että exäni on hoitanut isyytensä erinomaisen hyvin. Mukaanlukien minä.

Sinun ei tarvitse olla valmis uuteen suhteeseen, vielä pitkään aikaan. Omasta erostani on kulunut jo yli kuusi vuotta enkä ole seurustellut kertaakaan. Muutamilla treffeillä olen käynyt. Elämä on oikein hyvää näinkin enkä välttämättä kaipaa ketään miestä elämääni. Kukaan mies ei voi tehdä minusta onnellista. Suru siitä, etten saa enempää lapsia nousee aina toisinaan pinnalle, mutta senkin asian kanssa on oppinut elämään, ja osaan olla onnellinen lapsestani. Kaikki eivät saa yhtäkään. Olen siis onnekas.

Varaudu myös siihen, että alat pikkuhiljaa saada voimanpuuskia ja olet olevasi voimissasi ja päässeesi pahimman yli. Todennäköisesti et ole, vaan tulet romahtamalla alas. Kuuluu asiaan. Pikkuhiljaa hyvät ja vahvat hetken pitenevät, ja romahduksia tulee entistä harvemmin. Jos sinun on mahdollisuus osallistua Fisherin eroseminaariin, suosittelen. Eri tahot eri paikkakunnilla järjestävät näitä, ja hintakin riippuu järjestävästä tahosta. Lukemiseksi kannattaa ehdottomasti hankkia Bruce Fisherin Jälleenrakennus.

Alkuperäinen kirjoittaja poissa tolaltaan: Näytä alkuperäinen viesti

Lapsen etua yritän ajatella, olen sanonut, että täällä kotona saa isä viettää lapsen kanssa aikaa niin paljon kun haluaa ja kovasti sitä toivoisinkin.

Click to expand...

Älähän mitään, kohta ne on tulossa molemmat sinne sinun luoksesi viettämään aikaa lapsen kanssa... Been there, seen that

Eihän sitä lasta nyt missään nimessä voida määrätä isälle puoliksi asumaan, kun isä on kuitenki poissa arkipäivät. Sama kuin lapsi määrättäis täysin tuntemattomalle eli sille uudelle naiselle. Ja eihän se nyt oo lapsen edun mukaista!

Alkuperäinen kirjoittaja jokujoku: Näytä alkuperäinen viesti

Eihän sitä lasta nyt missään nimessä voida määrätä isälle puoliksi asumaan, kun isä on kuitenki poissa arkipäivät. Sama kuin lapsi määrättäis täysin tuntemattomalle eli sille uudelle naiselle. Ja eihän se nyt oo lapsen edun mukaista!

Click to expand...

Näin tällä palstalla jossa ikinä ei ole lapsen eikä äidin edun mukaista antaa isän pitää oikeuksistaan kiinni.

Kyllä aivan taatusti isällä on oikeus ja mahdollisuus 50/50 asumiseen oman lapsensa kanssa nyt ja tulevaisuudessa. Tänä päivänä vallalla oleva erittäin voimakas ja sairas feministivaltainen ajattelutapa etenkin tällä palstalla ja valitettavasti myös lastenvalvojien puolelta ei sen juridista tai moraalista oikeutusta poista. Toivon koko sydämestäni että kyseinen isä pitää oikeuksistaan kiinni ja hankkii parhaan oikeudellisen avun mitä saatavissa on koska sitä hän tarvitsee ja se on hänen omien ja lapsensa edun mukaista.

Isän uusi suhde on täysin näiden asioiden ulkopuolella vaikka se aina naisen ja koko tämän höpöhöpöpalstan tunteita kuohuttaakin mutta on ERITTÄIN hyvä jos isän uusi puoliso muistuttaa isää hänen oikeuksistaan ja niistä kiinni pitämisen tärkeydestä. Täällä palstallahan se toki odotetusti ja täysin naiivisti tuomitaan kyseisen naisen "vauvakuumeiluksi" tai joksikin muuksi hölynpölyksi. Palstalla ei onneksi oikeudellisia tuomioita voida antaa joten isällä on kaikki mahdollisuudet omaan lapseensa niinkuin hänellä luonnollisesti kuuluu ollakin.

Aloittajan tekstistä kumpuaa tietysti huoli mutta myös katkeruus ja syvä naiivius. Vaipanvaihto- tai syöttämiskertojen laskeminen kertoo tästä todella paljon. Veikkaan että isällä on tässä tapauksessa hyvät mahdollisuudet oikeudenmukaiseen lopputulokseen mutta työtä hänen täytyy ja kannattaa sen eteen tehdä.

Yksikään käräjäoikeus ei määrää alle 3-vuotiasta vuoroviikkoon. Laajat tapaamiset ovat mahdollisia ja suositeltavia. Pikkuhiljaa tapaamisaikoja voidaan pidentää lapsen kasvaessa ja tutustuessa paremmin isäänsä. Isän uudet kumppanit eivät liity asiaan mitenkään, jos eivät ole vahingoksi lapselle. Toki soisin lapselle oikeuden toipua ensin vanhempien erosta ennen kuin kuvioon tuodaan uusia kumppaneita. Tämä toive tosin on mahdoton tässä aikuisten minä-maailmassa. Kumppania vaihdetaan kuin sukkia ja lapset yrittävät pysyä perässä.

Eiköhän se ole aika normaalia ja inhimillistä että ap:n on vaikea vielä suhtautua objektiivisesti tilanteeseen.

Miehen uudella naisystävällä ei ole mitään oikeutta puuttua ap:n ja hänen tulevan ex-miehensä lapsen asioihin.

Sitten vielä mitä tulee 50/50 lapsen hoitamiseen, niin siinä painaa pienen osalta myös se miten vanhempi järjestelee lapsen hoidon. Jos esim. ap on kotona lapsen kanssa ja mies on päivät töissä toisella paikkakunnalla, niin eihän siinä ole mitään tolkkua että lapsi olisi puolet ajasta siellä toisella paikkakunnalla hoidossa isän työn ajan tai että tämä uusi naisystävä hoitaisi lasta.

Tärkeää lapsen kannalta on säilyttää suhde molempiin vanhempiin. Tapaamiset ja vanhempien luona asumiset voi järjestää lapsen iän ja tarpeidenmukaan, mikä on lapsen kannalta parasta. Ei mikä on esim. uuden tyttöystävän mieleen tai ikävä kyllä äidin kannalta parasta.

Kiitos näistä toisenlaisistakin näkökannoista.

Katkera toki olen vielä, onhan suhteen paljastumisesta aikaa huimat neljä päivää. Naiivina en itseäni pidä. Oli ehkä typerä esimerkki antaa jotain lukuja jostain vaipanvaihdoista, mutta se oli ainut esimerkki millä havainnollistaisin mikä on ollut aiemmin kiinnostuksen määrä lapseen. Sen takia uhkailulta tuntuva tapaamisten kiristäminen tuntui oudolta.

Olemme tänään puhuneet asiasta ilman suurempia tunteenpurkauksia ja onneksi joku lamppu miehen päässä on syttynyt. Lapsi siis jää asumaan vanhaan kotiinsa minun kanssani ja isä saa käydä täällä niin paljon ja usein kuin vain saamme aikataulut sovitettua. Esittely uudelle puolisolle (voiko olla puoliso, jos on tuntenut kuukauden?) tehdään joskus myöhemmin, isäkin ymmärsi, ettei se ole ehkä vielä ajankohtaista, vaikka hän nyt tapaakin uuden puolisonsa lapsen. Lisäksi hän vähän myönsi, että halusi pelotella/satuttaa/kiusata minua ajatuksella, että oikeasti toimisi niin kuin ovat nyksän kanssa suunnitelleet.

Sekava soppa kaiken kaikkiaan

Lisäyksenä vielä, olen toistaiseksi kotona lapsen kanssa. Syksyllä on tarkoitus aloittaa pikku hiljaa päivähoito kun palaan osa-aikaisena työelämään.

Kulta pieni, hirvesti on mies sinua kohdellut. Niin minuakin aikoinaan. tarvitseko olkapäätä, jolle kertoa katkeruuksia katkeruuksien perään? itsellä sellainen oli ja se auttoi.
Voin tajourua vapaaehtoiseksi.

ap, halaus sinulle <3

Mies tulee jossain vaiheessa vielä häntä koipien välissä anelemaan teitä takaisin. Mutta onneksi pääsit moisesta luikerosta eroon; hän oli VARATTU, silloin EI TARVITSE EDES TUTUSTUA TOISIIN NAISIIN!

Mies ei varmasti saa mitään vuoroviikko- systeemiä. Ei taatusti! kerrot samat asiat kuin meillekin.
Ps. VAADI KUNNON ELARIT!