Teenkö oikein, jos kerron 12-vuotiaalle suoraan mummun alko-ongelmasta?

Vai jatkanko tekosyitä, miksi hän ei voi mummun luo mennä? Äitini 70v.on tuurijuoppo ollut pitkään.Selvinpäin ihana mummu, mutta humalassa..Huoh.Nyt hänellä taas pari vkoa juomista takana ja yhä kkuulostaa jatkuvan.On luvannut meidän vanhimmaisen neidin tulla sinne yökylään jo monta kertaa ja aina joudutaan sitä siirtämään, kun mummu ei kykene laittamaan korkkia kiinni.Minä olen äidille ollut kuuntelevana korvana, mutta en jaksa loputtomiin, humalaisen puheet kun on mitä on.Ja sitten koen syyllisyyttä siitä, jos en jaksa kuunnella. Vielä lastenkin pettymykset tässä..Mietinkin katkaisisiko välit kokonaan, mutta en pysty.Sanoin äidille, että stressaa muitakin kuin häntä tämä ongelma niin ei vaan ymmärrä sitä, että miksi me muut siitä stressataan.Oon niin vihainen lasten puolesta, että vähättelee ongelmaansa.Taas pitäisi keksiä selitys lapselle, miksi mummulle ei sovi, kertoisinko totuuden.Mutta toisaalta en haluaisi lapseni itse mummusta huolta ottavan

Kyllä minä olen isäni alkoholiongelmista kertonut suoraan lapsille. Jo pienemmillekin.

Itse alkoholistin lapsena voin sanoa, että lapset huomaa asioita itsekkin, vaikka niitä yritetään peitellä, kerro lapsellesi, että mummo rakastaa häntä, mutta että mummo on sairas ja sen vuoksi hän ei voi mummon luokse mennä, vaikka mummo olisikin luvannut. En suosittele jättämään lasta mummon luokse koskaan yksin, koska alkoholistiin ei ole luottamista vaikka sanoisin, että on juomatta kun lapsesi on siellä. Alkoholistin läheisenä eläminen on puuduttavaa ja henkisesti hyvin raskasta, suosittelen tekemään äidillesi selväksi, että jos hän ei hakeudu hoitoon niin hän ei näe sinua, eikä lapsiasi enää koskaan. Luultavasti tuossa iässä, hän ei tule kauaa kestämään tolkutonta juomista. Voit käydä lukemassa blogiani osoitteesta: http://tyyneyttaprkele.vuodatus.net/lue/2014/03/tassa-sita-nyt-ollaan jospa saisit sieltä rohkeutta ja uskallusta puhua äitisi kanssa ja yrittää suostutella häntä lähtemään hoitoon. Oletko koskaan kuullut läheisriippuvuudesta, siitäkin löytyy blogistani asiaa. Tsemppiä!

Siis vaikka SANOISIKIN olmatta juomatta kun lapsesi on siellä.

Valitettavasti omille lapsille( nuorin 8v. vanhin 15v) kerroin miksi ei ne voi mennä mummilaan. Äiti on juoppo ja sen teot on toodella pahoja jos/kun pääsee "vauhtiin". Suosittelen kertoa miksi lapsi ei pääsekään mummilaan ilman tekosyitä.

Kyllä kertoisin noin isolle jo mummon ongelmasta.Ehkä tyttäresi ymmärtäisi nyt ei ole turvallista olla siellä.Minunkin äitini alkoholisti en ole vielä kertonut omilleni mutta kerron kun isompi kasvaa vähän vielä.

Olin aikoinani alkoholistin lapsenlapsi. Olin hieman yli kymmenvuotias, kun vanhempani katkaisivat välit isovanhempiin yhtäkkiä. Syynä oikeasti oli isoisäni juoppohulluuskohtaukset, mutta meille lapsille ei syytä kerrottu. Todettiin vain tylysti, että isovanhempien luo ei nyt mennä. Olin hyvin hämääntynyt tilanteesta. Olinhan toki nähnyt isoisäni juovuksissa, mutta isovanhempani olivat minulle hyvin tärkeitä enkä ymmärtänyt, että vierailukielto johtui juomisesta. Sinänsä vanhempani tekivät oikean ratkaisun estäessään nuo vierailut, koska olisimme olleet oikeasti vaarassa, mutta olen tosiaankin sitä mieltä, että syy olisi pitänyt kertoa meille. Muistan, kuinka veljeni kanssa monta kertaa mietimme, olimmeko jotenkin omalla käytöksellämme aiheuttaneet vierailukiellon :-(

Kerro!

Äitini, 60v, on juoppo. Ei ihan rappioalkoholisti vielä, mutta vapaapäivinä päissään jo aamupäivästä. Omalle 8-vuotiaalle lapselleni olen kertonut, miksi mummi on joinakin päivinä (selvänä ollessaan) väsynyt (krapulassa) ja miksi ei jaksa leikkiä/puuhata kuten ennen. Ja tosiaan tämän samaisen syyn takia mummi ei useastikaan pidä lupauksiaan tai muuttelee jo luvattuja asioita pienemmiksi kuin ne alunperin ovat olleetkaan (esim. mennään soutelemaan vs heitelläänkin vain kiviä rannassa tms)

Olen siis kertonut, että mummi juo unohtaakseen ja ei voi lopettaa juomista, vaikka se tekee mummin surulliseksi ja väsyneeksi.

Kiitos teille vastauksista ja tuesta <3Olen elänyt tämän asian kanssa niin kauan, että tuntuu itse jo turtuvan.Kun äidillä on selvä jakso niin kaikki on hyvin, ihan kuin koko ongelmaa ei ikinä olisi ollutkaan, on hyvä mummu lapsille, esikoisen kanssa puuhaillut kaikkea kivaa pienestä asti, siksi niin läheinen mummu.Mutta nämä kosteat jaksot..Ihan erilainen ihminen silloin.Rypee itsesäälissä, kuinka hän on vanha ja yksinäinen ym.On niin ristiriitaista koska hänen ei tarvitsisi olla yksin, mutta kuka haluaa kylään mennä kun on humalassa:-( Puhuin tänään puhelimessa hänen kanssaan ja kertoi kaipaavansa keskusteluapua.Ehdotin AA-puhelinta ja annoin srk:n keskustelunumeron.En tiedä, soittaako koskaan mutta ehkä yksi edistysaskel,että edes miettii keskusteluapua? On itse katsellut AA-kerhon sivuja, mutta kokee liian työlääksi lähteä kerhoihin.Aikoo selvitä itse putkesta, taas.Tämä on rankkaa kun huoli on päällä ja joka päivä toivoo, että äiti olisi jo selvinnyt.Aion keskustella tyttärien kanssa tästä, kyllähän he ihmettelevät, miksi mummus ei näy pitkään aikaan.Joskus kerroin tälle vanhimmalle omasta lapsuudestani, kuinka pelottavaa se välillä oli, ja että olisi onnellinen kun hänellä on hyvä ja rauhallinen koti.Että hän kyllä tietää, jos muistaa mitä silloin juteltiin.Taidan siis nytkin kertoa todellisen syyn, miksi ei pääse kesäpäiviä mummun kanssa nyt viettämään..