Onko tässä sinun miehesi tuntomerkit?

"vierastus"
Noloa mun mielestä. Jos nyt on sattunut katsomaan silmiin ja hymyillytkin, niin heti on elämän rakkaus, eikö nainen ole koskaan ennen saanut miehiltä katseita :D

Vielä nolompaa, että on salakuunnellut miesten juttuja ja tietää esim että mihin olivat matkalla. NOLOA!!!
 
vierass*
Voi herramunjee. Kuka nyt uskaltaisi ilmoittautua, vaikka miten tunnistaisi itsensä kuvauksesta. En minä ainakaan. Tällaisesta tulee mieleen juurikin stalkkeri, jotenkin psyykkisesti epätasapainossa oleva yksilö. Ja mitä tapahtuisi, jos etsinnän kohde ilmoittautuisi mutta sitten tulisikin siihen lopputulokseen, ettei halua seurustella tämän kanssa? Hrrrrrr!
 
mies1harm.
En täysin ymmärrä, miksi suomalaisnaiset ovat ottaneet ilmeisesti jostain USA:n viihdesarjasta tutun tavan ja kuvaston käsitellä intensiivistä tai intuitiivista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä kyyninen asennoituminen ei ainakaan edistä romantiikan kasvua meillä.

Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta :)

Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?
 
mies1harm.
Ilmiö sopii suomalaisnaisten romantiikan aallonpohjaan, jonka olen havaitsevinani. Ero on kyllä melkoinen 1970-luvun pop-kulttuuriin, joka nimenomaan painotti aitoa, yksilökohtaista sydämen seuraamista omassa henkisessä viehätyskokemuksessa (esim. Love Story -kulttileffa).

Itse diggaan tätä. Selvästi epäterveempi ajattelutapa näistä kahdesta on pelko tai hulluksi leimaaminen, jos ihminen kokee intuitiivisesti vahvaa kiinnostusta toista kohtaan. Puhutaan jo perusluottamuksesta toisiin ihmisiin: ovatko he uhkia vai mahdollisuuksia?

Maailma on paljon sitä, mitä oma pää siitä tekee. Harmi että 70-luvun henki on niin kovin etäällä tämän päivän Suomesta. Voisimme ehkä paremmin, jos niin ei olisi.
 
ahah
En täysin ymmärrä, miksi suomalaisnaiset ovat ottaneet ilmeisesti jostain USA:n viihdesarjasta tutun tavan ja kuvaston käsitellä intensiivistä tai intuitiivista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä kyyninen asennoituminen ei ainakaan edistä romantiikan kasvua meillä.

Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta :)

Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?
Ai sää olet NIIN vanha.
 
enkest
En täysin ymmärrä, miksi suomalaisnaiset ovat ottaneet ilmeisesti jostain USA:n viihdesarjasta tutun tavan ja kuvaston käsitellä intensiivistä tai intuitiivista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä kyyninen asennoituminen ei ainakaan edistä romantiikan kasvua meillä.

Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta :)

Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?
Ei pelota enkä pidä stalkkauksena. Muistan kyllä kyseisen palstan - teininä haaveilin, että joku hakis mua siellä!
Jostain syystä en näe tässä jutussa samaa romantiikkaa kuin sinä. Ja jos joku mies hakis mua lehdessä tähän tyyliin, epäilisin ihmisen arvostelukykyä ja juttu tyssäis siihen.
 
mies1harm.
Kyse lienee tämän ajan ilmiöstä, joka toivottavasti on matkalla pois - vaikkakin dystopiateoreetikot pelkäävät, että tulevaisuus on vain pahempi inhimillisen vuorovaikutuksen kannalta.
 
viierras
Tämä kyseinen kauppa on meidän perheen vakituinen ostopaikka. Enkä ole nähnyt tuota tyttöä kertaakaan siellä. Enkä kyllä noihin tuntomerkkeihin sopivaa miestäkään.
Eli aika epätoivoiselta vaikuttaa.
 
mies1harm.
Ei pelota enkä pidä stalkkauksena. Muistan kyllä kyseisen palstan - teininä haaveilin, että joku hakis mua siellä!
Jostain syystä en näe tässä jutussa samaa romantiikkaa kuin sinä. Ja jos joku mies hakis mua lehdessä tähän tyyliin, epäilisin ihmisen arvostelukykyä ja juttu tyssäis siihen.
Okei :)

En ymmärrä miksi et. Samasta tunneskeemastahan tässä on kyse eli tehdään hölmöjäkin asioita oman tunteen perässä. Mitä arvostelukyvyllä on asian kanssa tekemistä? Laskelmointi ei kuulu vilpittömyyteen, vaan _eniten_ merkkaa oma tuntemus ja sen mukainen toimiminen. Ihastumisessa pitääkin olla "kreisi" - ellei haluta palata järki-/kulissiliittojen aikaan, joita taitaa nykyisin olla enemmän kuin lähihistoriassa.

Mä uskon että meille tekisi hyvää vähän irrottautua pessimistisestä ja kyynisestä mielenmaisemasta, joka lepää tällä hetkellä aika vahvana ja vahvistui persujen voiton myötä, vaikken itse olekaan persuvastainen. Tästä nyky-Suomen mielentilasta oon nähnyt kirjoituksia etenkin HS:ssa, vaikken senkään näkemyksiä täysin allekirjoita. Se näkyy käytännössä just tällaisessa suhtautumisessa koskien optimistisia/idealistisia tunteita ja toiveita. Ihmiset tuntuu silti hirveesti kaipaavan juuri sitä sisimmässään.
 
wwwieras
Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta :)

Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?
Ehkäpä siitä, että se etsijä on todennäköisesti joku sinunkaltaisesi hourupää?
 
enkest
Okei :)

En ymmärrä miksi et. Samasta tunneskeemastahan tässä on kyse eli tehdään hölmöjäkin asioita oman tunteen perässä. Mitä arvostelukyvyllä on asian kanssa tekemistä? Laskelmointi ei kuulu vilpittömyyteen, vaan _eniten_ merkkaa oma tuntemus ja sen mukainen toimiminen. Ihastumisessa pitääkin olla "kreisi" - ellei haluta palata järki-/kulissiliittojen aikaan, joita taitaa nykyisin olla enemmän kuin lähihistoriassa.

Mä uskon että meille tekisi hyvää vähän irrottautua pessimistisestä ja kyynisestä mielenmaisemasta, joka lepää tällä hetkellä aika vahvana ja vahvistui persujen voiton myötä, vaikken itse olekaan persuvastainen. Tästä nyky-Suomen mielentilasta oon nähnyt kirjoituksia etenkin HS:ssa, vaikken senkään näkemyksiä täysin allekirjoita. Se näkyy käytännössä just tällaisessa suhtautumisessa koskien optimistisia/idealistisia tunteita ja toiveita. Ihmiset tuntuu silti hirveesti kaipaavan juuri sitä sisimmässään.
En tiedä, jokin tässä häiritsee, ehkä se, että asiasta on tehty lehtijuttu osastoon Rakkaus ja seksi. Jotenkin ällöttävän proosallista ;)
Itse asiassa eräs entinen pitkäaikainen kumppanini haki mua ensitapaamisen jälkeen aika hullulla tavalla, joten periaatteessa en ole "kreisiä" vastaan, mutta toteutuksen täytyy olla tyylikäs.
 
Mulle tuli kans joku Suosikin palsta tai vastaava mieleen. Mietin aina, että löytyykö kukaan koskaan niiden juttujen perusteella. No Iltiksellä on ainakin enemmän näkyvyyttä ja siten paremmat tsäänssit :D

Otsikon kysymykseen; ei, en usko, että kyseessä oli miesystäväni, se on liian vanha ja (käsittääkseni) väärässä maassa :xmas:
 
mies1harm.
En tiedä, jokin tässä häiritsee, ehkä se, että asiasta on tehty lehtijuttu osastoon Rakkaus ja seksi. Jotenkin ällöttävän proosallista ;)
Itse asiassa eräs entinen pitkäaikainen kumppanini haki mua ensitapaamisen jälkeen aika hullulla tavalla, joten periaatteessa en ole "kreisiä" vastaan, mutta toteutuksen täytyy olla tyylikäs.
Mä ymmärrän tuonkin pointin :) Mutta mä näen että "mediahuoraus" on TÄSSÄ vain väline, ei itsessään se juttu. Sinänsä kuuluisuuden tavoittelua ja tunteiden liian näkyvää kaupallistusta pitääkin arvostella. Mutta mä erotan sen tällaisista keisseistä koska nää ihmiset on tosissaan, ja on hyvä olla tosissaan tässä kohtaa.

Musta kuitenkin se tapa ei oo se juttu, vaan se tunne ja aikomus siellä takana. Jos ensisuudelmakin tulee haparoiden, ei se tarkoita, että homma meni myttyyn. Mieluummin haparoiva ensisuutelija, joka on tosissaan tekonsa kanssa, kuin taitava kielarimies, joka esittää ja laskelmoi. Tää pitäis olla se arvojärjestys musta :)
 
Ilmiö sopii suomalaisnaisten romantiikan aallonpohjaan, jonka olen havaitsevinani. Ero on kyllä melkoinen 1970-luvun pop-kulttuuriin, joka nimenomaan painotti aitoa, yksilökohtaista sydämen seuraamista omassa henkisessä viehätyskokemuksessa (esim. Love Story -kulttileffa).
Olen nähnyt sen melkein 20 vuotta sitten, mutta eikö siinä ollut enemmän kyse siitä, että rakkaus menee muiden asioiden edelle - päähenkilö hylkäsi ylemmän keskiluokkaisen elämänsä ja otti köyhemmän naisen vanhempiensa toiveen vastaisesti - sen lisäksi, että se oli sellainen klassinen traaginen rakkaus? Ei siis ollut kyse jostain "rakkautta ensisilmäyksellä" -kultista. Noissa on täysin erilainen idea romantiikasta.

70-luvussa on paljon hyvääkin, ei siinä mitään. On se hippihenkisenä aikakautena yksi suosikeistani...
 
iu
Mä ymmärrän tuonkin pointin :) Mutta mä näen että "mediahuoraus" on TÄSSÄ vain väline, ei itsessään se juttu. Sinänsä kuuluisuuden tavoittelua ja tunteiden liian näkyvää kaupallistusta pitääkin arvostella. Mutta mä erotan sen tällaisista keisseistä koska nää ihmiset on tosissaan, ja on hyvä olla tosissaan tässä kohtaa.
Mistä sä tiedät, että toi nainen on tosissaan? Ihan yhtä hyvin se voi epätoivosesti haluta naamansa lehteen, eikä keksinyt mitään muuta keinoa.
 

Yhteistyössä