Kolmas lapsi?

Me oollaan nyt toista kuukautta yrittämässä kolmatta ja vieläkin heijaa ajatukset vauvakuume on välillä todella voimakasta ja välillä jää miettimään noiden kahden uhmaikäisen kanssa että onko siinä mitään järkeä tehdä kolmatta tänne kiljumaan kyllä ollaan kuitenkin haluamassa sitä kolmatta, luotan nyt vaan tähän vauvakuumeen olemassaoloon että kyllä ne asiat siitä lähtee luistamaan kunhan vauva syntyy

Itsellä ihan sama juttu, lähes päivittäin pyörittelen päässä että onko lapsiluku nyt täynnä vai vieläkö kolmas lapsi. Oon siis saanut toisen lapsen reilu 3kk sitten eli ihan vielä ei ees tarttisi päättää, mutta jotenkin asia pyörii päässä usein, kun helpottaisi tulevan suunnittelua kun tietäisi onko lapset jo tehty. Mullakin ikää sen verran ettei kauheen kauaa voi lykätä, jos meinaa kolmosen tehdä. Tuntuu niin isolta päätökseltä, välillä toivon salaa et jossain vaiheessa kävis vahinko (ei tosin ihan vielä!!) niin ei tarttis päättää... Mitä jos jätän tekemättä, kadunko ja jossittelenko millainen lapsi olisi perhettä ilostuttamassa? Mutta toisaalta, kahden kanssa on varmasti monet asiat helpompaa... En siis osaa ap sua auttaa mutta mielellään kuilisin kans miten päätökseen on päädytty, millaista elämä kolmen kanssa vs. kahden jne...

Samaa mietin usein. Meillä on tilanne, että kaksi ensimmäistä on jo koululaisia ja elämä ihanan helppoa. Järki sanoo että olisi hullua aloittaa kaikki alusta, mutta sydän taas haluaisi vielä yhden..

Luulen kuitenkin että järki voittaa

Itse olin vastaavassa tilanteessa kun lapset olivat 3v ja 6v, mietin ja pähkäilin, että muuttaako kolmas lapsi miten paljon elämää jne.. lopulta kuitenkin päädyttiin miehen kans yrittämään kolmatta lasta ja omasta puolestani voin vain sanoa, että eipä se paljon muuttanut se kolmas lapsi, ihana lisä oli perheeseen. Nyt olen onnellinen kun meiän perheessä on nyt kaksi koululaista ja yksi ihana 4v ilopilleri ilahduttamassa ja rikastuttamassa meiän elämää.. En osaa muuta sanoa kun omasta puolestani, että olen nyt todella iloinen, että yritettiin tuota kolmatta lasta..

Itse pähkäilin samaa pari vuotta sitten. Tuolloin lapseni olivat 6 ja 8v. Nyt lapset ovat saaneet ihanan sisaruksen ja täytyy sanoa, että oli kyllä paras päätös ikinä hankkia se kolmas <3 Koko perhe on aivan lääpällään meidän pian 2-v maskottiin .)

Ollaan ajateltu että kolmas lapsi sais tulla kun esikoinen menee kouluun. Se olis käytännön kannaltakin järkevää. Silti tietty mietin paljonko kolmas tuo lisää kuluja, onko siihen oikeasti varaa, ja mites autoon sopii jne.
Arjen luulisin toimivan koska 1 olis jo koululainen ja toinen ei enää taapero...

No, pari vuotta aikaa miettiä vielä

Itse pohdin aikoinaan kovasti kahden lapsen jälkeen, että vieläkö kolmas. Sillloin aikanaan tännekin ajauduin.

Asiasta tuli minullle kriisi, väänsin sitä päivittäin päässäni. Tunteet ja järki puhuivat välillä samaa kieltä ja välillä eri kieltä, vaihdellen vastaustaan silti koko ajan. Mies oli kriisissä mukana, yrittäen myötäillä mielialojeni ja mielipiteeni jatkuvaa muutosta asiassa.

Halusin, halusin ja pelkäsin. En itsekään ollut enää ihan nuori ja moni asia mietittytti.
Jaksaisinko? Toiset olivat kuitenkin vielä aika pieniä.

Mutta ajatus siitä, että sanoisin vaan yrittämättä EI ajatukselle alkoi tuntua niin pahalta, kun sitä oikein mietin, että päätimme antaa onnelle mahdollisuuden.

Ja onni sen mahdollisuuden toteutti. Se eipäs- juupas- vieläkö äidiksi- vauvani, joka teki minusta kolmen lapsen äidin on kohta 10v. Onneksi on.

:heart:

Alkuperäinen kirjoittaja Wanhan Willan nuori emäntä;30119670:

Näyttää meitä olevan muitakin jotka eivät ole osanneet päätöstä ko. asian suhteen tehdä ihan heti. Eka lapsi oli vain aikataulu -kysymys, samoin toinen, mutta kolmas... Se se teettää päänvaivaa. Aika kuluu nopeaan, mutta mietin mm. omaa jaksamista (meillä kun ei ole hoitopaikkoja tarjolla jos esim. kahdestaan joskus haluaisi jonnekin mennä). Kaksi saa vielä vähäksi aikaa jonnekin pakkotilanteessa, mutta kolmea ei kyllä kukaan ota .
Viime yönäkin näin unta tästä asiasta. Mietintä alkaa jo haitata arkea kun asia pyörii päässä koko ajan. Minäkin olen tuota vahinkoa jollain tavalla toivonut... Se ainakin ratkasis asian.
Tuntuu että nyt syksyn aikana on tehtävä päätös. Esikoinen menee eskariin tänä syksynä ja josko asiaa vielä lykätään niin aika ajaa asian ohitse. Tavallaan olisin toivonut että olis jo tehty kolmas ettei ikäero keskimmäiseen olisi niin suuri mitä se nyt tulisi olemaan. Blaah. Mistä löytää ahaa-elämys?

Click to expand...

En tiedä, onko se sellainen asia, jossa voikaan varman ahaa- elämyksen saada. Siis siten, etteivätkö tunteet silti vähän heittelisi. En voi tietää, enkä tuntea asioita puolestasi, enkä siihen pyrikää, mutta mutu-tuntumalla minusta kuulostaisi siltä, että se vauvahaave on kuitenkin niin vahva, että jos nyt sanot sille yrittämättä hyvästit, voit katua myöhemmin.

Jos esikoisesi on menossa nyt syksyllä eskariin, uusi vauvahan saattaisi syntyä ihanteelliseenkin elämänvaiheeseen. Sillä todennäköisesti voisit sitten olla kotona ainakin osan ajasta, jolloin hän aloittaa ekanluokan.

Meille ainakin ratkaisu oli oikea, olin jo aika vanha ( kuten kaikissa raskauksissani) joten ei ollut niin itsestäänselvää, että tärppäisi. Mutta tärppäsi kuitenkin. :heart:

Kolmannen lapsen odotusaikana tein itselleni täysin selväksi, että hän on se viimeinen.
Tietynlaista surutyötä sekin oli, mutta jotenkin se tunne siitä oli silti hyvin selkeä, että perhe on nyt tässä.


Voimia pohdintoihinne,eivät ne helppoja kysymyksiä ole. Ja ei, meillä ei vauva-aikana
kolmas mennyt siinä sivussa. Mutta kyllä sitä jaksoi ja jaksaa.

Ja uskon, että tekin jaksaisitte. :hug:

Meillä on kolme, ja kaksi olisi riittänyt Mieti vielä...

Näiden samojen asioiden äärellä olemme mekin joskus pähkäilleet. Itse päätimme tehdä sen kolmannen ja neljännenkin vielä. Nyt neljännen lapsen (iltatähden) jälkeen on ensimmäistä kertaa sellainen levollinen olo, että ei ole järjetön vauvakuume. On tunne, että nämä riittää meille. Ainakin nyt tuntuu siltä... Mies kyllä haluaisi yhden vielä.

Kakkosen synnyttyä totesin ettei yhtään lasta enää (lapset 2/07 ja 4/08, km 12/13). Vahinkoraskauden jälkeen olen kuumeillut enemmän ja vähemmän kolmosta. Järki sanoo ettei ihan vielä, kun odotan kuopuksen diagnoosia vielä syksyyn. Toisaalta eipä se kuopuksen diagnoosi muuta tämän hetkistä elämäämme mitenkään. Kun oikein ajattelen asiaa, niin kolmonen olisi enemmän kuin tervetullut :heart: Ehkäisy jätetään pois vuoden vaihteessa, ehkä jo aikaisemmin. Tiedä sitä

Meillä on neljä lasta. Kaksi ensimmäistä lasta olivat meille aivan selvä juttu. Siis päätimme ennen kuin lapsia alettiin edes yrittämään, että me haluamme ainakin kaksi lasta. Kolmas lapsi tuli nopealla aikataululla vielä siihen perään, kun kierukka petti...

Kolmannen lapsen jälkeen mietittiin neljä vuotta, että onko perhe nyt koossa. Välillä oltiin vahvasti sitä mieltä että halutaan yksi lapsi lisää ja välillä taas ei haluttu Kuopuksen täyttäessä 4-vuotta päätettiin, että jätetään ehkäisy pois. Tulin raskaaksi ja meille syntyi ihana pieni vauva. Olemme kaikki olleet aivan ihastuneita pieneen hurmuriimme. Hän on nyt 2-vuotias ja enää ei tarvitse miettiä onko perhe nyt koossa. Tiedetään mieheni kanssa molemmat, että tämä on juuri oikea lapsiluku meille! Ihanan vapauttavaa kun on saanut rauhan sen asian suhteen

Eli minusta kuulostaa siltä, että ap:n perheestä puuttuu vielä yksi lapsi

Meilä on 6 lasta. Mutta tuo ettei saa kolmea hoitoon voi tehdä niinkin että jakaa niitä lapsia useampaan paikkaan. Meillä pienin nyt 7v. Ja oli jossain välissä kovakin vauvakuume. Ja jokin pieni ajatus takaraivossa koputtaa vielä yhdestä (mutta PCO on tehokas ehkäisy`) .

Me ei ehkä olla niin järjen kanssa mietitty että montako on hyvä. Toimeen kyllä tulee jos osaa tinkiä ja tyytyy siihen että perusasiat on kunnossa.

Mutta myöhemmin isompi voi mennä kaverille yöksi ja 2 pienintä mummulaan. Tai lastenvahti kotiin, onhan noita konsteja.

Itseäni mietityttää eniten raha. Nyt pärjätään kivasti mutta veiskö kolmas taloudelliseen ahdinkoon? Palstan vaatimaa 100 000e perintöä ei kuitenkaan ole tulossa kenellekään lapselle

Alkuperäinen kirjoittaja Wanhan Willan nuori emäntä;30121568:

No jollain tavalla minustakin tuntuu että meidän perheestä puuttuu se viimeinen jäsen... Ehkä sen järki (?) tai voimavarat jotka taistelevat ajatusta vastaan... Mitä enemmän asiaa mietin sitä enemmän kolmatta haluan. Olen 100% varma että neljättä en halua enkä tulisi haluamaan enää kolmannen jälkeen. Mietiskelen vain sitä mm. että miten nämä kolme tulisivat keskenään toimeen? Keskimmäiseen ikäero olisi minimissään 4v. Se on sen verran paljon ettei heistä koskaan leikkikavereita tulisi. Mutta tarviikokaan? Ekan ja tokankin välillä on noin 3v. He jonkin verran leikkivät keskenään mutta eivät paljoa. Ikäero on kuitenkin aika iso (enkä kyllä kadu sitä!).
Me emme ole mitään baareissa olijoita tms. miehen kanssa, mutta olisi kiva joskus käydä vaikka elokuvissa kahdestaan tai syömässä (kyllä käymme toki koko perheenkin kera). Nämä pienet yhteiset hetket olisivat sitte jonkikin aikaa menetettyjä... Mutta...
Kiitos kaikille vastanneille, kiva lukea muiden kokemuksia.

Click to expand...

Tuosta ikäerosta.. Meillä lapsilla on 4,5 vuotta ikäeroa ja ovat kuin paita ja peppu

Alkuperäinen kirjoittaja Wanhan Willan nuori emäntä;30118622:

En oikein tiennyt minne kirjoitukseni sopisi joten nakkaan sen nyt tähän osioon. Lähinnä kait tämä on tällasta itsekseen puhelua... Eli mieltä on nyt pikkukakkosen syntymästä asti kaivertanut asia: vieläkö yksi lapsi? Tämä ajatus on nykyään päivittäin mielessä (hetkeksi jo helpotti ehkä vuosi sitten) enkä tiedä vastausta. Yhtenä päivänä / hetkenä olen varma siitä ettei enää lisää lapsia ja toisena taas mietin kuinka voisi vielä yksi tulla. Ikää on jo sen verran ettei enää hirveästi voi miettiä jos kolmannen meinaa laittaa alulle... jos se nyt edes tulisi "kuin tilauksesta".
Eihän tähän kukaan voi sanoa sitä oikeaa ratkaisua, mutta jotenkin tarvisi löytää SE jokin painava asia toisen puolen vaakakupissa et sais päätöksen tehtyä. Mies ei auta asiaa, hän kun on yhtä joo-ei meiningillä.
Vuosi sitten luulin olevani raskaana ja siihen elämäntilanteeseen vauva ei olisi ollut kovin hyvä juttu... Tai miten sen nyt sanoisi, asioita olisi pitänyt vähän järjestellä. Olin helpottunut kun en ollutkaan raskaana, ja luulin että nyt on päätös tehty asian suhteen, mutta ei. Yhä junnaan ajatuksineni samassa pisteessä. Blaah!

Click to expand...

Millaisia päätöksiä olette tehneet?

Miehelläni ja minulla on kaksi lasta 4v ja 8v. Tilava auto, kotiinkin saataisiin kolmas lapsi mahtumaan, vauva arvikkeet tallessa eli puitteen kunnossa.

Mies on jonkin aikaa jo puhunut kolmannesta. Ikää meillä 35-38v.

Itselleni tuli toisen lapsen jälkeen sairaus, joka vaatii mahdollisesti synnytyksessä lääkityksen. Molemmat synnytykset olleet rajuja eikä hyviä muistoja siitä ole muuta kuin vauva.

Pitäisikö tässä vielä kolmas pikkuinen tehdä? Ihanaa on katsoa pieniä vauvoja ja raskaana olevia, mutta joku itseä mietityttää......