G: Oletko ylpeä raskausarvistasi?
- Viestiketjun aloittaja Pin
- Ensimmäinen viesti
fook
Pin, onko teille tulossa jo kolmas? Muistaakseni jossain ketjussa luki niin? Jos niin on, niin ONNEA! 
Siis että mitä?
No en ole
Ajattelen, että sellaisista asioista voi olla ylpeä, jotka on itse saavuttanut. Eli lähinnä sellaiset asiat, joiden eteen on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä.
Arvet tulee, jos ovat tullakseen. Niiden eteen ei ole tarvinnut tehdä muuta, kuin kasvattaa iso maha. Enkä nyt oikein sitä näe asiana, joka olisi saavutus, jonka eteen olen vuodattanut noita em. eritteitä. Toki se lapsi on tietyllä tavalla saavutus, mutta sen lapsen saa kyllä ilman niitä raskausarpiakin. Jos on onnekas.
Raskausarvet ovat omalla kohdallani asia, joka nyt vaan on. Aivan, kuten vino nenäni. Osaan elää arpieni (ja nenäni) kanssa ilman, että niiden olemassaolo vaikuttaa elämääni millän muotoa. Käytän mm. bikinejä rannalla, eli mulla ei ole mitään tarvetta peitellä arpia siksi, että ne nyt sattuvat siinä mahassa olemaan ja ne ovat vielä kaiken lisäksi rumat.
Mutta vaikka olenkin arpieni kanssa ihan sujut, niin en mä kyllä niistä ylpeä osaa olla. Kuten en myöskään vinosta nenästäni. Tai vihreistä silmistäni. Tai mistään muustakaan sellaisesta asiasta, mikä mulla nyt vaan sattuu olemaan.
No en ole
Ajattelen, että sellaisista asioista voi olla ylpeä, jotka on itse saavuttanut. Eli lähinnä sellaiset asiat, joiden eteen on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä.
Arvet tulee, jos ovat tullakseen. Niiden eteen ei ole tarvinnut tehdä muuta, kuin kasvattaa iso maha. Enkä nyt oikein sitä näe asiana, joka olisi saavutus, jonka eteen olen vuodattanut noita em. eritteitä. Toki se lapsi on tietyllä tavalla saavutus, mutta sen lapsen saa kyllä ilman niitä raskausarpiakin. Jos on onnekas.
Raskausarvet ovat omalla kohdallani asia, joka nyt vaan on. Aivan, kuten vino nenäni. Osaan elää arpieni (ja nenäni) kanssa ilman, että niiden olemassaolo vaikuttaa elämääni millän muotoa. Käytän mm. bikinejä rannalla, eli mulla ei ole mitään tarvetta peitellä arpia siksi, että ne nyt sattuvat siinä mahassa olemaan ja ne ovat vielä kaiken lisäksi rumat.
Mutta vaikka olenkin arpieni kanssa ihan sujut, niin en mä kyllä niistä ylpeä osaa olla. Kuten en myöskään vinosta nenästäni. Tai vihreistä silmistäni. Tai mistään muustakaan sellaisesta asiasta, mikä mulla nyt vaan sattuu olemaan.
Ei ole tulossa, toiveissa on kyllä.Pin, onko teille tulossa jo kolmas? Muistaakseni jossain ketjussa luki niin? Jos niin on, niin ONNEA!
No Facebookissa yhdessä ryhmässä oltiin niin kauhean ylpeitä niistä ja ihmettelin vaan. Ylpeä raskausarvista? Ylpeä? Okei...
En uskaltanut kysellä kun siitä nousisi tuossa draamakerhossa kauhea myrsky (taas). Muutenkin taitaa aika moni minua inhota siellä. En voi sanoa mikä ryhmä, koska siitäkin tulee uusi tyttödraama, mutta ei, ei ole äitylit.
Sellaista se on, se kateus. Sitä tuntiessa ihminen rupeaa inhoamaan.
Viera s
En mä niistä arvista ole ylpeä. Mutta kropastani kyllä jollakin tapaa, se on mahdollistanut mulle kaksi ihanaa ja rakasta pikkuista.
"Anne"
En todellakaan. Vihaan niitä. Nahka roikkuu tyhjänä pussina vaikka jumppaa treenaa ja laihduttaa, niin vararengas on ja pysyy. Ottaa päähän ja vaatteet saa valita tosi tarkkaan.
"Eekku"
Minä kyllä ymmärän tuon idean. En kyllä silti käyttäisi sanaa ylpeä. Voihan niitä sitäpaitsi tulla muutenkin kuin vain raskaudesta.
vvv...
Raskausarvista en tykkää. Mutta hätäsektiohaavaa en häpeile. Ainut on se kun se kiristää vatsaa hassun muotoseks paidan läpi
"mamma91"
Vaikea tätä on selittää. En ole itse niistä arvista ylpeä vaan siitä mistä ne tuli, kannan nekin siis ylpeydellä.
"xXx"
En ole, vaikka vähän niitä tuli. Napa näyttää ihan kamalalle, mutta kehtaan olla bikineissä. Mulla on muutoin littana maha, rannalla katsottuna paremmassa kunnossa kuin monella siiderivalaalla joten siitä olen ylpeä. Arvista en tykkää silti yhtään, vaan ei niitä poiskaan saa. Kokonaisuudessaan olen kropastani ylpeä, kun sillä on saatettu maailmaan täydellinen tytär. Tissit on mulle se kompastuskivi, tyhjät D-kupin riipparit joissa myöskin on arpia. Eli niistä en ole ylpeä. Onneksi hyvät liivit ja bikinit on keksitty.
Joku vieraana
Olen ylpeä itsestäni ettei muutama arpi haittaa itseäni pätkän vertaa.
Ajattelin nimittäin etukäteen, että arvet haittaisivat minua. Ja siis eka raskaudessa ei tullut yhtään arpea ja oletin ettei tulis toisessakaan koska maha oli pienempi ja kiloja tuli vain neljä, olin normaalipainoinen koko raskausajan, mutta niin vain tuli (ja ikääkin vain 1,5 vuotta enemmän kuin ekassa).
Mutta siis nuo tulleet arvet eivät mua haittaa yhtään nyt (synnytyksestä 2 kk) ja hyvin voin bikineitä käyttää. Siinäpähän ovat arvet.
Ajattelin nimittäin etukäteen, että arvet haittaisivat minua. Ja siis eka raskaudessa ei tullut yhtään arpea ja oletin ettei tulis toisessakaan koska maha oli pienempi ja kiloja tuli vain neljä, olin normaalipainoinen koko raskausajan, mutta niin vain tuli (ja ikääkin vain 1,5 vuotta enemmän kuin ekassa).
Mutta siis nuo tulleet arvet eivät mua haittaa yhtään nyt (synnytyksestä 2 kk) ja hyvin voin bikineitä käyttää. Siinäpähän ovat arvet.
Ilmeisesti niitä muutama on alavatsalla, mutten yleensä ehdi kiinnittää niihin huomiota.
"jep"
Perjaatteessa olen. Mielestäni ne arvet kertovat sen että olen saanut ihanan lapsen. Mutta toisaalta en ole. miksi olisin ylpeä arvista kun voin olla ylpeä lapsesta ? Joskus teininä kun olin vakavasti masentunut olin tyhmä ja viiltelin jalkojani enkä todellakaan ole ylpeä siitä eli en ole ylpeä arvistani. Edes raskausarvista.