Outo kysymys

  • Viestiketjun aloittaja ei kokemusta
  • Ensimmäinen viesti
ei kokemusta
Meillä on 16 v. poika. Hän on hyvin tasapainoinen ja mukava, ei koskaan riehu eikä polta tupakkaa eikä ole kännissä, ei siis sekoile millään tavalla. Se on alkanut kaivertaa minua, ettei poika halua jutella minulle koskaan mitään. Jos kysyn miten menee, hän vastaa aina "ihan hyvin". Kuitenkin kavereidensa seurassa juttelee iloisesti ja kivasti. Ovatko pojat tällaisia?
 
Älä ota henkilökohtaisesti sitä, ettei poika halua jutella kanssasi. Voit toki kysellä kuulumisia aina aika-ajoin vaikkei kunnollista vastausta tulekaan. Itse olin tuollainen teininä vaikka olin tyttö. Toistan: Älä ehdottomasti loukkaannu tai ota henkilökohtaisesti. Hyvähän teillä on tilanne jossei riehu ja sekoile.
 
vie-ras
Erittäin normaalia tuo vähäpuheisuus on. Itsellä poika joka on 18.v. eli tiedän mistä puhun.
Ei johdu teistä vanhemmista. Ei niitä asioita vaan vanhemmille kerrota. Joskus tuli vastaukseks vaan jotain mmm... Älä ota henkilökohtaisesti.
Joskus meillä poika vaan totes, että älä oo äiti niin utelias.
 
ikiuni
Älä ota henkilökohtaisesti sitä, ettei poika halua jutella kanssasi. Voit toki kysellä kuulumisia aina aika-ajoin vaikkei kunnollista vastausta tulekaan. Itse olin tuollainen teininä vaikka olin tyttö. Toistan: Älä ehdottomasti loukkaannu tai ota henkilökohtaisesti. Hyvähän teillä on tilanne jossei riehu ja sekoile.
En minäkään jutellut asioistani vanhempien kanssa. Niistä juttelin kavereiden kanssa.
 
"yks"
Meidän teinit on ihan samanlaisia, sekä tytöt, että poika.. Kun erehdyt kysymään kuulumisia niin vastaus on älä aina kysele, ja ei kuulu sulle....

Meillä ei kans teinit harrasta mitään idioottia, mut kai se murrosikä näkyy sit just tollasena ihme jurnuttamisena... ja KIUKUTTELUNA... Mä olen välillä haaveillut, et murkut vois nukuttaa 13v ikäisenä ja herättää taas 18v ikäisenä ja murrosikä olis tehnyt tehtävänsä unessa....
 
Peyote
Jotkut vaan on hiljaisia. Mulla on 15 vuotias, erittäin kiltti poika, joka puhuu vaan jos on sanottavaa.
Jossain vaiheessa minua vaivasi puhumattomuus, joten kerroin pojalle, että utelen hänen asioista, koska en halua havahtua jonain päivänä siihen, etten tunne häntä enää ja ettei me osata enää jutella. Niinpä hän on alkanut puhua mulle enemmän. Useimmiten hän puhuu musiikista ja kuunteluttaa mulla hyviä biisejä. Ei mitään niin erikoista, joskus kertoo jotain hauskoja sattumuksia. Ehkä sen ikäisellä vaan ei niin ole mitään kauhean tärkeätä puhuttavaa? Mukavaa että jotain jutellaan.
 

Yhteistyössä