Yhä harvempi haluaa naimisiin

  • Viestiketjun aloittaja teree
  • Ensimmäinen viesti
Miten sen nyt itta
Muistuttaa tää meilläkin vankilaa tai työleiriä vähintäänkin. Avoliitossa ollaan, kaksi yhteistä alle kolmevuotiasta lasta ja yhteinen (pankin) talonrotisko.
 
Mä en oikein ymmärrä miksi parisuhde olisi sen enempää vankila naimisiinmenon jälkeen, kuin sitä ennenkään.
Jonkin verran kuulee muutenkin (läppää?) sitä, kuinka "avioliitto pilasi kaiken".

Miksi? Mitä se käytännössä muuttaa?
 
"M33"
Mä en oikein ymmärrä miksi parisuhde olisi sen enempää vankila naimisiinmenon jälkeen, kuin sitä ennenkään.
Jonkin verran kuulee muutenkin (läppää?) sitä, kuinka "avioliitto pilasi kaiken".

Miksi? Mitä se käytännössä muuttaa?
Avioeroihin liittyy sosiaalinen leima. Lomakkeisiin joutuu loppuelämänsä rastittamaan ruudun "eronnut". Kun hakee uutta suhdetta eron jälkeen on "toisella kierroksella". Avioero nähdään epäonnistumisena. Ihmiset sietävät aika huonoja suhteita, jotta heidän ei tarvitsisi kokea avioeroon liittyvää pettymystä ja häpeää. Pitkän avoliiton päättyminenkin sattuu, mutta siihen suhtaudutaan eri tavalla.
 
Mä en oikein ymmärrä miksi parisuhde olisi sen enempää vankila naimisiinmenon jälkeen, kuin sitä ennenkään.
Jonkin verran kuulee muutenkin (läppää?) sitä, kuinka "avioliitto pilasi kaiken".

Miksi? Mitä se käytännössä muuttaa?
Siinä on ehkä käynyt niin, että ensin on puolitoista vuotta ollut tosi paljon hommaa häiden suunnittelussa ja järjestelyssä ja on tähdätty siihen yhteen ihanaan päivään - ja sitten se ihana päivä tulee ja menee, eikä enää olekaan mitään tekemistä. Silloin joutuu huomaamaan, että oikeastaan sen toisen naama tympii, mitään yhteistä ei ole ja huomaa kaipaavansa alkuaikojen onnellista suhdetta. Saman olisi ehkä tajunnut muutenkin, mutta tuollaiset muutokset tulevat hitaasti - hääjärkkäilyjen takia sitä ei vaan ehtinyt huomata, jolloin koko kurjuus rysähtää kerralla niskaan.

Ei tietysti kaikkien kohdalla ole tämä selitys, mutta joidenkin kohdalla voi olla. Tai sitten se avioliitto on vaan osa jotain keski-ikäistymisen mukanaan tuomia elämänvalintoja, ja sitten huomaakin ettei se oma keski-ikäisen elämä ole sitä, mitä toivoi, eikä edes kivaa. Syy ei varmaankaan ole avioliitossa, mutta se on niitä harvoja konkreettisia asioita, joita on helppo osoittaa syyttävällä sormella, vaikka oikeasti syy on omassa elämän asenteessa tai jossain.
 
niih
Mä olin naimisissa. Kun sitten erosin ja löysin uuden sanoin etten ikinä enää tee sitä virhettä että pilaisin hyvän suhteen avioliitolla. Nyt haluaisin naimisiin, mutta tämä mies ei, just mun sanojen takia. Enkä enää muista mikä siinä mättää kun naimisiin mennee
 
[QUOTE="hops";30124822]Kaverilla avoero. Enpä ole koskaan nähnyt kenenkään jäävän erossa niin puille paljaille 10 vuoden ja 5 yhteisen lapsen jälkeen.[/QUOTE]

No joo, niiden naisten tietenkin kannattaa mennä naimisiin, joilla ei ole omaa omaisuutta eikä omaa rahaa, ja joiden elämä perustuu siihen, että mies elättää. Mutta puille paljaille jäisi avioliitossakin, jos mies tajuaisi tehdä avioehdon.
 
"Olen tatuoitu jätkä!"
Löytyisi vaan pitkä, hoikka, isotissinen 25v lääkäri, joka elättäisi minut. Minä söisin hampurilaisia, joisin olutta ja vahtisin lastenhoitajaa.

Olen tatuoitu jätkä!
 
vieras*
Yhä harvempi haluaa naimisiin | Turkulainen

En ole kovin yllättynyt, kuka täysjärkinen menee nykyään naimisiin, koko instituutiolla ei ole enää yhtään mitään virkaa. Kattelee kavereitakin jotka ovat naimisissa, niin homma muistuttaa lähinnä vankilaa.
On se sitten avo- tai avioliitto, niin kumppani kannattaa valita luonnollisesti huolella eikä rakastua jokaiseen vastaantulijaan lähiöpubin tiskillä.
 
vieras*
Sitä saa myös tietyillä ehdoilla avoliitossa elänneet.
Leskeneläkkeen edellytykset

Nais- ja miesleskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos leskellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa. Lisäksi edellytetään, että puolisot olivat edunjättäjän kuollessa naimisissa, ja avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta.

Lesken iällä ei ole merkitystä. Rekisteröidyn parisuhteen osapuolella on oikeus leskeneläkkeeseen samoin edellytyksin kuin aviopuolisolla.

Leskeneläkeoikeus on myös entisellä puolisolla, jos edunjättäjä oli lainvoimaisen päätöksen perusteella velvollinen maksamaan elatusapua entiselle puolisolleen.

Lapsettoman lesken edellytykset leskeneläkkeeseen

Lapseton leski saa leskeneläkkeen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät

avioliitto on solmittu ennen kuin leski on täyttänyt 50 vuotta

avioliitto on jatkunut vähintään viisi vuotta

avioliitto on solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta

leski on vähintään 50-vuotias puolison kuollessa tai leski on saanut työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolme vuotta.

Ennen 1.7.1950 syntynyt lapseton naisleski voi saada leskeneläkkeen lievemmin ehdoin, jos avioliitto oli solmittu ennen 1.7.1990.

Ei oikeutta leskeneläkkeeseen

Avoliitossa eläneillä ei ole työeläkelakien mukaista leskeneläkeoikeutta.

Jos 50 vuotta täyttänyt leski menee uudelleen naimisiin, ei uudesta avioliitosta synny leskeneläkeoikeutta, vaan aikaisempi maksussa oleva leskeneläke jatkuu.

https://www.tyoelake.fi/fi/erilaisiaelakkeita/perheelake/leskenelakkeenedellytykset/Sivut/default.aspx
 

Yhteistyössä