Mä en jaksa tätä!

  • Viestiketjun aloittaja itsemurha-ajatukset häirihtee
  • Ensimmäinen viesti
itsemurha-ajatukset häirihtee
Kirjottelin tänne viikko sitten viimeks tästä...

En enää jaksa näitä jatkuvia itsetuhoisia ajatuksia, joita tulee nykyisin aina, kun on p'ska olo, eli jopa 3-5päivänä viikossa.

Jatkuvasti pyörii mielessä se, että teen itelleni jtn, esim hyppään parvekkeelta tmv. Mikää ei auta tähän oloon. Ruoka ei maistu, eikä kiinnosta mikään.

Nyt oon käyny yhessä erittäin ahdistavassa paikassa juttelemassa, se ei oo ainakaan vielä 2kerran jälkeen auttanu mitään. Molempien kertojen jälkeen ku oon tullu kotiin, ni on tullu p'ska olo. Se on niin ahistava paikka, ettei mitään järkee. Mut ne ihmiset ei suostu sieltä lähtee minnekään, missä olis helpompi jutella. Sanoo vaan että seuraava kerta on aina helpompi sinne mennä.

Mä haluun jtn apua tähän, mutta mistä sitä saa?? Päivystyksessä käyty useamman kerran, aina jutellu lääkärille ja lähteny kotiin. Ei ne voi sieltä määrätä yhtäkkii mtn lääkkeitä, koska jos alottaa jonkun lääkityksen(jota en kovin mielellään alota) ni pitää olla tiivis seuranta joko siel juttelupaikassa tai omalääkärillä.

Nyttenkii ihan v*tun p'skaolo ollu koko päivän eikä lopu millään. Hävis vähäks aikaa ku lähin ulos kävelee, mut en mä nyt keskellä yötä lähe.

Eräs ihminen jutteli tnä munkaa tästä ja sanoin, etten voi luvata, etten varmasti tekis itelleni mitään. Sit sovittiin että se soittaa häkeen, että ne lähettää ambulanssin, että niille voi jutella. En tiiä mikä paniikki-ahistuskohtaus tuli, mut lähin lätkimään kotoa, ennenku ambulanssi tuli.. En tiiä sit kävikö se täällä... Tuli hirvee pelko, että ambulanssi ja poliisit tulee ja vie väkisin päivystykseen, kuten aiemmin. Mulla ei oo luottoo niitä tai lääkäreitä kohtaan yhtään. Joku täällä oli käyny, koska partsin ovi oli kiinni, vaikka se on ollu koko kesän auki ja kissan ruokakuppiin oli ilmestyny vettä, vaikka mirreillä on vesikuppi erikseen.

MÄ haluan apua tähän p'skaan oloon, mut mistä ja miten??
 
"jande"
Apaua hakiessa törmää joskus ahdistaviin paikkoihin ja ihmisiinkin. Joskus on kuitenkin onnea ja kohtaa sellaisen ihmisen josta on oikeasti apua. Eräs asia on, että ajatukset eivät ole muuten vaarallisia, jos vain pystyy päättämään ettei oikeasti tee itselleen mitään. Jojkainen ihminen on tärkeä, ja elämä on arvokas asia. Elämässä on paljon paskaa ja toisinaan paljon hyvääkin. On hyviä ihmisiä jotka välittävät toisista.
 
itsemurha-ajatukset häirihtee
[QUOTE="jande";30124707]Apaua hakiessa törmää joskus ahdistaviin paikkoihin ja ihmisiinkin. Joskus on kuitenkin onnea ja kohtaa sellaisen ihmisen josta on oikeasti apua. Eräs asia on, että ajatukset eivät ole muuten vaarallisia, jos vain pystyy päättämään ettei oikeasti tee itselleen mitään. Jojkainen ihminen on tärkeä, ja elämä on arvokas asia. Elämässä on paljon paskaa ja toisinaan paljon hyvääkin. On hyviä ihmisiä jotka välittävät toisista.[/QUOTE]

Välillä vaan itsetuhoiset ajatukset tulee niin voimakkaina, että on sellanen olo, että kohta oikeesti teen jotain. Nykyään ne tulee voimakkaampina kuin ennen. Varsinkii eilen tuli erittäin voimakkaina itsemurha-ajatukset, kun oli koirani kuolemasta tasan 2-vuotta <3 Kävi mielessä eilen, että tapan itteni sillon, ni tulee sama kuolinpäivä...

Mä en oikeesti enää jaksa tätä! Johan tätä on jatkunut helmikuusta lähtien vähän väliä, mut toukokuusta-kesäkuusta lähtien viikottain ja kokoajan useemmin paskoja ajatuksia.

En näe mitään hyötyä käydä juttelupaikassa, koska joka kerta ku siellä käyn, ni heti sieltä lähtiessä tulee paskaolo. On se kumma, etteivät sieltä suostu tulemaan minnekään muualle juttelemaan, mut pari kk sit ku kävin vielä nuorisopuolella, ni sieltä se tuli aina käymään toisessa paikassa. Joka kerta ku meen sinne juttelupaikkaan, sydän hakkaa tuhatta ja sataa! Muistuttaa niin paljon suljettua osastoa, siltikin vaikka ne sanoo, että ei täällä oo lukittuja ovia, eikä kukaan pakota sua olemaan täällä ym. Se on silti niin ahistava paikka. Pitkät käytävät tekee sen. Vaikka normisairaalassa ei oo ikinä tullu ahistuskohtausta pitkien käytävien takia, mut noi paikat on erikseen näköjään. Vaan tietyissä paikoissa tulee ahistuskohtaus pitkien käytävien takii.
 
"Joku vaan"
Minä kävin vuosia sitten juttelemassa ahdistuksen ja masennuksen takia. En saanut mitään apua, tuntui turhalta käydä missään juttelemassa. Nykyään se auttaa kun kerron lähimmäisille ihmisille jos olo on masentunut ja ahdistunut. Joskus on sellaisia päiviä, että masentaa niin pirusti ettei jaksa yhtään mitään. Kavereita ei juurikaan nykyään ole, koska viihdyn omissa oloissani. Olisi kiva saada uusia kavereita, jotka ymmärtävät mitä masennus ja ahdistus on. Ennen olin lääkkeitä vastaan. Nykyään minulla on lääkitys ja siitä on ollut apua jonkin verran.
 
lääkitys auttaa
Tee netissä masennustesti ja varaa lääkäriaika. Lääkäri tekee lman kartoituksen sulle. Kysyy sen kysymyspatteriston läpi ja määrää sen mukaan jatkosta. Mulle ei ikinä auttas terapia vaan mulla toimii säännöllinen liikunta, järkevä ruokavalio ja lääkitys (10mg chitaloprhsm ratiopharm). Näillä arkk toimii. Alussa lääkityksen aloittamisessa olo voi olls kurja ekat 3-4 viikkoa. Sitten alkaa toimia. Myös terapia vaatii aikaa. Aluksi monet menee huononpaan kuntoon asioita ruodittaessa. Itse en käytä terapiahoitomuotoa enkä usko siihen omalla kohdalla. Oma masentuneisuus johtuu enemmänki biologiasta ja työstressin uuvuttamisesta kuin että olisin läpikäynyt jotain vaikeeta jossain vaiheessa elämää ja tarvisin terapiaa asioiden prosessointiin. Kun välittäjäaineet toimii, voin hyvin.
 
itsemurha-ajatukset häirihtee
[QUOTE="koi";30124815]Ja muista se jos et yhden työntekijän kanssa tule toimeen, voit aina vaatia toista!![/QUOTE]

Ei se ole siitä työntekijästä vaan se paikka ahdistaa ihan h*lvetisti. Samantyylinen talo kuin se, jossa sijaitsee suljetut osastot.

Ja en oo ees tavannu sitä työntekijää, joka on sit syksyllä, ku 2 kerralla ollu joku joka vaihtuu ja sit seuraavalla kerralla on taas joku, joka on vaan yhen kerran.

En jaksa tätä ku menee nukkumaan, ni voi hyvin nukkua, mutta ku herää ni pskaolo tulee samantien!
 
Sillä aikaa kun odotat vakituisen työntekijän saamista, niin vaadi saada nähdä psykiatri siellä sun hoitopaikassa, kyllä sen pitäis sulle niitä lääkkeitäkin määrätä. Toiseksi voit kirjoitella tukinetissä tukihenkilön kanssa, mikä on ainakin minulla auttanut (googlaa tukinet). Kolmanneksi soittele kriisipuhelimeen silloin kun on paska olo päällä (googlaa kriisipuhelin). Jos ahdistus tuolla psyk.polilla(?) käymisestä ei ajan kanssa helpota, niin voit hakea 3kk kuluttua (muistaakseni) hoitosuhteen alkamisesta kelaterapiaa ja silloin näet terapeuttia hänen vastaanotollaan, mikä on harvoin sairaalamainen. Valitettavasti psyk.polin työntekijöiden ei normaalisti ole mahdollista lähteä pois työpaikaltaan tapaamaan potilaita. Sen sijaan esim. palveluohjaajilla tämä mahdollisuus on. Kysele olisiko sinun mahdollista saada palveluohjaajaa (jos kunnassasi moisia on). Tsemppiä! Ja toki tännekin voi aina kirjoitella. Harmillista, että sinulle on kehittynyt osastoajoista kammo. Tiedän tunteen.
 

Yhteistyössä