Oon 18-vuotiaasta saakka huolehtinu ite, itestäni ja tällä hetkellä oon 28-vuotias. Oon vakityössä ja huolehdin mieheni lisäksi meijän hyvinvoinnista. Ei tulis kuuloonkaan, että mä makaisin kotona. En ole muutenkaan sen tyyppinen ihminen, että etes jaksaisin maata taikka istua tekemättä mitään. Teen aina jotain hommia myös kotona. Siinä sivussa hoidan 4-vuotiaan tyttären.
Asenteen korjaus sulle ja kunnon ravistelut, että loppuu tuo laiskana paskana makaaminen
. Mieti siten, että tollasena laiskana oot täysin turha tälle yhteiskunnalle ja oot porukoilles pelkkä elätettävä tällä hetkellä. Ootko koskaan ajatellu, miltä sun vanhemmista toi tilanne tuntuu? Ootko miettiny, että nilläkin rahoilla mitä joutuuvat sulle syytämään, niin niillä sun vanhemmta pääsis ehkä kaksin viettämään lomia johki kauemmas jne.?
Siivoojana voisit vaikka alottaa, kun samalla mietit sitä, että mitä haluisit tehä ihan todella. Siivoojaksi pääsee melkeimpä aina, kun hakee. Itestään noi kaikki on kiinni. Taidat vaan käyttää vanhempias hyväkseen, kun saat ''helppoa rahaa'' nyhdettyy heiltä ja vanhempasi eivät tietysti kehtaa suoraan sanoa, että eivät haluisi sua enää nurkissaan hyysätä ja elättää. Ryhtiä nyt hyvä ihminen!
