Minulla oli koliikkilapsi. Voimia ja tsemppiä todella paljon, en ole koskaan elämässäni kokenut mitään niin raskasta, vaikka raskasta on muutenkin. Tietysti molemmat vanhemmat joutuvat ottamaan osansa ajasta, siis ainahan ei vain voi mitään jos vauva itkee. Auttaahan isä sinua?
Jos on joku todella tärkeä juttu, mitä ei voi perua tms. niin ehdottaisin että menisit vauvan kanssa vaikka vanhempiesi luo vähäksi aikaa niin saisit itsekin levättyä ja nukuttua? Itse matkustin välillä 500 km junalla vanhempieni luo vaan jotta saisin nukuttua edes vähän. Tosin itse olin yksin lapsen kanssa. Lopulta muutimme samaan kaupunkiin. Jos vanhemmat eivät jostain syystä voi auttaa (heitä voi siis jopa velvoittaa siihen) niin olisiko jotain muuta läheistä jonka luo voisitte mennä pariksi yöksi?
Älä jää yksin. Koliikkilapsen kanssa menee aivan hirveästi energiaa ja uupuu huomaamattaan. Hanki ainakin kotiin apua, ihmisiä jotka voivat välillä kantaa lasta tai auttaa muussa, koska helposti kaikki aika menee vauvan kanssa. Itse en päässyt aina edes ruokakauppaan, koska lapsi huusi joka ikinen hetki päivällä. Yöt kyllä nukkui vähän paremmin, tosin heräili.
Vyöhyketerapiaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Lisäksi minun lapsen kanssa auttoi välillä kantoliinan kanssa kantaminen ja muutenkin siis vain kantaminen, hötkyttely, pyörittely tms. Myös imettäminen auttoi. Lisäksi koitin kaikki mahdolliset keinot, mutta mikään ei ollut mikään superkeino, vyöhyketerapia oli ainut josta oli selkeää apua, mutta ei sekään yksin auttanut vaan keinoja oli monia.
Luulen että tarvitset ensisijaisesti apua ja paikan jonne vaikka mennä vähäksi aikaa.