Milloin olette olleet varmoja, että lapsiluku on kohdallanne täysi?

  • Viestiketjun aloittaja Kolmeko riittää?
  • Ensimmäinen viesti
Kolmeko riittää?
Mulla ikää kohta 31v ja lapsia kolme; 3-vuotiaat kaksoispojat ja 7kk ikäinen tyttö.

Olen tavallaan aina ajatellut, että kolme lasta olisi sopiva määrä. Mieskin on myötäillyt tätä ajatusta.

Nyt sitten kävi niin, että minulle ei tunnu löytyvän mitään järkevää ehkäisyä. Kierukka nyt "parhaimpana huonoista" kokeiltiin, mutta on kaksi kertaa tullut pois.

Mietinkin, että uskallanko vain mennä sterilisaatioon, koska nyt kyllä olen ihan varma, että tämä lapsimäärä on hyvä. Sain juuri sen mistä olin aina haaveillut.

Mutta; muuttuuko mieli vielä joskus? Vaikka siis nyt olen AIVAN varma?

Miten teillä muilla?
 
Peyote
Meillä on kaksi ja enempää ei (ellei tapahdu jotain hyvin ihmeellistä) tule. Olen päätöksen jälkeen pitänyt monia vauvoja sylissä eikä kertaakaan ole kaduttanut.
 
Odota vielä hetki...
Mä en nuorempana halunut kuin yhden lapsen. Hänen syntymänsä jälkeen olin siitä ihan vakuuttunut kunnes jossain vaiheessa muutaman vuoden jälkeen iski vauvakuume ja aika pian sen jälkeen syntyi toinen lapsi. Ikäeroa lapsilla on 4 vuotta. Silloin ikää oli 30 ja päätin et kun hormoniehkäisy ei sovi niin helpoin olis sterilisaatio. Aikaa kuitenkin kului enkä saanut aikaiseksi mennä. Nuoremman täytettyä viis alkoi ajatuksiin hiipiä jos nyt kuitenkin vielä se kolmas ja nyt olen 37 ja kolmas on 2kk :) Taidan odotella sen vielä muutaman vuoden vaikka olen ihan varma et neljättä ei tule! ;)
 
vieras*
Siinä vaiheessa, kun erosin kaksosten isästä. Uusperheilyyn en ryhdy. Melko varmaa oli kyllä jo siinä vaiheessa, kun kuulin odottavani kaksosia, että kaksi riittää. Olisin kyllä ehkä halunnut kokea "normi"raskauden. Omani oli kaikkea muuta enkä siitä juuri pystynyt nauttimaan.
 
"Jen"
Me vaan tiedetään.. 2 on aivan tarpeeksi meidän elämään. En halua enää kokea vauva-aikaa, ja odotan innolla että lapset on isompia ja omatoimisempia. Pääsee kunnolla lomailemaan ja seikkailemaan heidän kanssaan, eikä kukaan ole kiinni tississä eikä kohta ole vaippojakaan. VAPAUS! :) Mies on samaa mieltä, on kasvanut suurperheessä, eikä halua sitä samaa.
 
bbierass
Kolmannen jälkeen vain tiesin, oli ikää enemmän kuin sulla, lähes neljäkymmentä ja odotus ja yöheräilyt koettelivat jaksamista jo kovin. Ja miestä piti jo kolmoseen suostutella aika lailla.
 
"nanna"
Samaa pohdin. Tällä hetkellä lapsia viisi, joista nuorimmat 1v4kk kaksoset. Mun kroppa tuskin enää kestäis raskautta, siis omasta mielestäni. Kaikki ehkäisyt on kokeiltu, hormonaaliset sopii todella huonosti. Mutta silti mietityttää se sterilisaatio. Se on kuitenkin lopullinen. Mutta entä jos halutaankin vielä lapsi?
Yritän ajatella, että se yksi lapsi ei enää mitään muuttaisi, mitään uutta toisi. Viisi rakasta ollaan saatu, joten voisko meistä enää tulla onnellisempia tms. jos saatais kuudes.
Jos vaan varais aikaa sterilisaatiota varten, sithän se olis tehty, eikä tarvis pähkäillä.
 
vierass
Tekemällä päätös järjellä eikä tunteilla. Aina välillä toki voi tulla pieni haikeus tai halu saada vielä sitä vauvan tuoksua nuuhkia ja pulleita käsiä suukotella, mutta se ei tarkoita että sille tunteelle pitää antaa periksi. Meidän mielestä lapsipäätöstä ei tehdä tunteiden perusteella. Tiedän, että monet on eri mieltä. Meillä on kolme lasta joiden kasvatuksessa on takuulla riittävästi tekemistä. Me mietitään taloudellista tilannetta ja asumisjärjestelyä, me mietiään sitä kun noilla lapsilla on omia lapsia että miten mummin ja vaarin aika riittää niiden kaikkien auttamiseen koska toki me halutaan olla silloinkin lasten elämässä mukana. Me mietiään sitä mitä me perheenä pystyään nyt yhdessä tekemään, miten arki sujuu, aika ja jaksaminen riittää kaikille ja aikuisilla on myös mahdollisuus omiin harrastuksiin sekä olemaan mukana lastenkin harrastuksissa. Siis tällaisia asioita mietitään, järjellä eikä tunteella.
 
ehkä toinen
Minulla on yksi lapsi, mutta emme ole enää tämän isän kanssa yhdessä. Olen ajatellut, että haluaisin toisen lapsen, vielä en ole valmis mutta joskus. Mutta tilanne ei oikein tietysti ole suotuisa kun ei uutta parisuhdetta ole, eikä ehkä voimiakaan sellaiseen vielä. Nyt on kuitenkin ollut välillä olo, että toinenkin lapsi olisi ihan ok, sitten joskus.
 
"Nyt"
Nuorin neljästä aloittaa koulun ja ikää jo 40+, nyt en enää haluais vauvaa. Aika kauan kyllä olin kahden vaiheilla tuon kuopuksen syntymän jälkeen, varmaan liki kolme vuotta.
 
kukin tavallaan
Itse tiesin kun nuorimman syntymästä oli kulunut 2kk etten enää ikinä halua ainuttakaan lasta. Kamala shokki kuinka sitovaa vauvsn hoito onkaan kun edellisestä aika 4,5vuotta. Mun terveys(henkinen ja fyysinen) ei kestäis enää raskautta eikä vauvaa. Hyvä jos tästä vauva-ajasta selviän.
Synnyttää tahtoisin silti, mutta se on hieman vaikeaa, kun raskaana en halua olla ;D
Nyt pitää vain odotella seuraavat menkat ja sit soitella sairaalaan että saa ajan sterilisaatioon.
 
tiesin kahden jälkeen
Alunperin ajattelin, että kolme olisi kiva määrä, mutta jo kahden jälkeen tajusin, etten jaksa, eivätkä hermoni kestää enää yhtään enempää. Kahteen siis jäi ja se on sopiva määrä meille. Pari ensimmäistä vuotta on niin sitovia ja rankkoja, etten enää jaksaisi sellaista. Ikääkin minulla oli kuopuksen syntyessä jo 36 v. Nyt on ihanaa nauttia taas omasta ajasta ja vapaudesta, kun lapset ovat kouluikäisiä.
 

Yhteistyössä