Naiset, auttakaa!

  • Viestiketjun aloittaja "Miekkonen"
  • Ensimmäinen viesti
"Miekkonen"
Elikkäs olen 24 vuotias nuorimies ja ongelmani on seuraavanlainen.

Avopuolisoni on raskaana nyt 18. viikolla ja onko se ihan normaalia että järkevä ja huumorintajuinen nainen tulee "hulluksi" raskaana? Vai pitääkö minun huolestua rakkaastani? Ennen se oli ihan normaali, mutta nyt esimerkkinä eilen hän näki maassa joltakin tipahtaneen käsineen ja rupesi itkemään jotain mummo rukkaa jonka hanska tippui ja pienellä eläkkeellä ei saa ostettua uutta... Toisena esimerkkinä järjetön itkupotkuraivari kun juuston leikkaus ei onnistunut toivotulla tavalla, emäntä heitti juuston seinään ja juoksi makuuhuoneeseen itkemään että mikään ei koskaan onnistu ja tuleekohan hänestä hyvä äiti kun ei osaa edes juustoa leikata..

Toivoisin teiltä siis naiset vastauksia, onko tämmöinen ihan normaalia. En oikein osaa muuta kuin lohduttaa naistani näissä elämän suurissa "ongelmissa" ja yrittää olla sanomatta jotain väärin.
 
"Miekkonen"
Eli siis kun seuraavan kerran meillä itketään aiheesta että topsipuikot on suloisia tai sitten yhtä äkkiä ja nainen pyörittelee päätä ja sanoo ettei tiedä itsekään osaan ajatella että se on tavallista?

Onko tämä siis kovinkin yleistä o_O Olen vähän hämmentynyt kaikesta tästä. Naiset on ihmeellisiä muutenkin, niin sitten raskaana olevat on ihan omaa luokkaansa.
 
suikat sekaisin
Kyllä ne monilla ne hormoonit saa aikaan sellaisia reaktioita, etteivät naiset niitä usko itsekään, eikä myöhemmin usko, että käyttäytyivät niin :) Koita jaksaa, saat ehkä vielä ihanan naisesi takaisin.
 
"Miekkonen"
Ei naista tarvitse lohduttaa sen takia että hän on nainen. Voitte myös tehdä hyväntekeväisyyttä lahjoittamalla kaikille vanhainkodin mummoille uudet käsineet.

En suinkaan sen takia lohduta, vaan sen takia että hän on minun nainen ja ansaitsee sen. Ihana hän on vieläkin vaikka vähän höntti onkin, ei hän muuten olisi tulevan esikoiseni äiti! :)
 
"harmaa"
[QUOTE="Miekkonen";30130863]En suinkaan sen takia lohduta, vaan sen takia että hän on minun nainen ja ansaitsee sen. Ihana hän on vieläkin vaikka vähän höntti onkin, ei hän muuten olisi tulevan esikoiseni äiti! :)[/QUOTE]

Ihana asenne sulla. :) Tuo itku topsipuikkojen suloisuudesta pisti kyllä jo vähän naurattamaan. :D

Ja kyllä, yleistä tuo sekoaminen on. Saattaa helpottaa raskauden loppupuolella tai jatkua koko ajan. Palattuaan järkiinsä naisesi ihmettelee itsekin mikä sitä vaivasi.

T: yksi joka sai lohduttoman itkukohtauksen kun kärpänen oli jumissa loisteputkilampussa...
 
vie ras
Hassua, kun näistä aina lukee, mutta silti ei ole itselläni, yhdelläkään kaverilla, sukulaisella, jne. ollut mitään omituisuuksia raskausaikana. Tai sitten ne ei vaan tunnusta :)
 
[QUOTE="Miekkonen";30130844]Eli siis kun seuraavan kerran meillä itketään aiheesta että topsipuikot on suloisia tai sitten yhtä äkkiä ja nainen pyörittelee päätä ja sanoo ettei tiedä itsekään osaan ajatella että se on tavallista?

Onko tämä siis kovinkin yleistä o_O Olen vähän hämmentynyt kaikesta tästä. Naiset on ihmeellisiä muutenkin, niin sitten raskaana olevat on ihan omaa luokkaansa.[/QUOTE]

Kyllä ne hormonit teettää vaikka ja mitä. Sekin juusto voi aiheuttaa itkupotkua tai vaikka viaton pupu aiheuttaa itkun joutuessaan saalistajan kitaan jne..toisille ei silleen tee outouksia, toisille tekee. Mä olin se joka porasi pupuraukan kohtaloa...
Raskaus ei oo sairaus, mutta sellanen tila joka tekee temppujaan joita naiset itekään ei käsitä,
 
Rv25
Kyllä ihan normaalilta kuulostaa. Tai toivon niin, kun itse olen samanlainen näiden raskaushormonien kanssa. Oma mieheni sanoi, ettei tunne minua edes samaksi ihmiseksi, kun raskaus on niin muuttunut. Mut jaksaa kuulemma jokaisen itku- ja raivokohtauksen, kun tietää, että saa entisen naisensa takaisin kunhan vauva syntyy.

Aloittajasta tulee varmasti loistava isä ja kumppani, kun huolehdit nyt noin tulevan lapsesi äidistä! <3
 
"näkökulma"
Ehkäpä nainen muuttuu empaattisemmaksi, että osaa olla hyvä äiti. Näin lienee luonto ajatellut. Siksi herkästi itkee pudonneita lapasia tai jumissa olevia kärpäsiä. Se juustojuttu voi olla siksi, että on niin kovat paineet olla hyvä äiti ja koko ajan vain näkee toiminnassaan virheitä. Sitten tarvitaan vain jokin pikkuasia, että kamelin selkä katkeaa. En ole koskaan ollut raskaana, mutta tuli vain mieleen. Luonto valmentaa vanhemmuuteen, miehen tehtävä on tukea siinä rinnalla. Hyvä kun teet niin!
 
Hyvin yleistähän tuo on.
Joidenkin (plussalaisten) mielestä se on epänormaalia ja omia tuntemuksiaan ja reaktioitaan tulisi osata hallita. :D
 
mies1harm.
Nainen ei olisi nainen, jos hän olisi vakaa. Vakaus on miehen tehtävä. Nainen on nestettä, mies pylväs.

Luontoa ei voi paeta, jännä kyllä... Poikkeukset eli transihmiset vahvistavat säännön.
 
dddd
Raskaushormonit muuttavat naisen juuri tuollaiseksi. Minäkin, aina tasainen ja järkevä insinöörinainen, olin raskausaikana itkuherkkä, herkästi loukkaantuva ja herkästi suuttuva. Ihan normaalia käytöstä siis raskaana olevalta naiselta.

Uusi luku onkin sitten se, millainen leijonaemo naisesta kuoriutuu vauvan synnyttyä. Suojeluvietti kun iskee tosissaan päälle, niin siinä on herkästi sukset ristissä niin anopin kuin isukin kanssa, jos muut alkavat liikaa tuputtamaan omia neuvojaan ja yrittävät riistää vauvan liian pitkäksi aikaa pois tuoreen äidin hoivista.
 
Criminal Mind harmaana
On normaalia. Itse itkin aina kun töllöstä tuli osuuspankin mainos missä oli kultasennoutajan pentu. Ja vähän kaikelle muullekin. Siivousvimma oli hirveä. Mies pelkäs tulla töistä ku ei voinu tietää mitä oli heitetty roskiin :D
 
Raskaushormonit muuttavat naisen juuri tuollaiseksi. Minäkin, aina tasainen ja järkevä insinöörinainen, olin raskausaikana itkuherkkä, herkästi loukkaantuva ja herkästi suuttuva. Ihan normaalia käytöstä siis raskaana olevalta naiselta.

Uusi luku onkin sitten se, millainen leijonaemo naisesta kuoriutuu vauvan synnyttyä. Suojeluvietti kun iskee tosissaan päälle, niin siinä on herkästi sukset ristissä niin anopin kuin isukin kanssa, jos muut alkavat liikaa tuputtamaan omia neuvojaan ja yrittävät riistää vauvan liian pitkäksi aikaa pois tuoreen äidin hoivista.
Sitä pitääkin olla leijona sillon kun vastuulla on aivan avuton ja uusi ihminen. Muistan miten kova paikka se oli kun synnärillä piti lapselta nipsasta kielijänne ja pakko oli antaa omansa lekurin käsiin hetkeksi. Siinä taisteli se leijonaemo ja ymmärrys siitä että asia on hoidettava jotta laps voi syödä. Jänne oli niin tiukka, Risitiäisissä kyttäsin kokoajan missä vauva menee kun mummu ja tädit hoiti ja anto mun huilahtaa.
 
mutta silti
Nainen ei olisi nainen, jos hän olisi vakaa. Vakaus on miehen tehtävä. Nainen on nestettä, mies pylväs.

Luontoa ei voi paeta, jännä kyllä... Poikkeukset eli transihmiset vahvistavat säännön.
Tosiasia on, että dynamiikka vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia
 
mua kans suututtaa oma itteni, kun itken ihan typeriä asioita välillä. vaikka tiedän, että johtuu hormoneista, monesti oikein sanon itselleni ääneen, että noniin, ei tässä oo mitään oikeaa syytä alkaa vollaamaan, sulla on vaan raskauden takia tällainen olo, niin silti, ei voi mitään!!! mitään kirjojakaan ei pysty lukea, jos sattuu vähänki jotain ikävää, eläinlapset televisiossa, auta armias jos niiden emo kuolee.. tai oikeasti näkee kuolleen siilin tienposkessa... huoh.. syitä on lukemattomia!!
 

Yhteistyössä