Uhmaikääkö tämä on vai mitä??

  • Viestiketjun aloittaja lakastunut vesililja
  • Ensimmäinen viesti
lakastunut vesililja
Alan olla aika neuvoton.

Kyse on 3,5-vuotiaasta lapsesta, joka on tavallinen, ihana ja... uhmaiässä.

Ymmärrän uhmailun. Ymmärrän oman paikan ja rajojen hakemisen. Ymmärrän että omien mielipiteiden ilmaisemista harjoitellaan. Ymmärrän senkin, että välillä kiukuttaa.

Mutta kun lapsi ei tottele yhtään mitään. Suurin osa sanomisista kaikuu täysin kuuroille korville eikä lapsi osoita millään tavalla kuulleensa puhettani. Kiellän juoksemasta kaupassa - sama meno jatkuu. Kiellän useita kertoja, lapsi saattaa luvata ettei juokse, mutta sama meno jatkuu silti hetken päästä.

Nukkumaanmenoista on tullut helvettiä. Lapsi nousee kuuden, puoli seiskan aikaan aamulla eikä halua nukahtaa uudelleen. Päikkäreille ei rupea ja illatkin on yhtä parkumista ja sänkyyn kuskaamista, kun toinen ei millään tunnu käsittävän, että NYT nukutaan.

Lapsen kanssa kyllä ollaan päivällä, tehdään asioita, pidetään sylissä ja ulkoillaan. Päikkärit olisivat selvästi vielä tarpeen, sillä ilman niitä lapsi on jo neljän aikaan päivällä ihan rättiväsynyt, jolloin meno on jo siinä vaiheessa itkua ja ilkeilyä.

Mä en enää tiedä, mitä tässä tehdään, alan jo itsekin olla ihan takki tyhjänä.. Kuuluuko moinen kovapäisyys todellakin asiaan ja meneekö se vain ohi, itsestään?

Toki lapsi on ihanakin. Osaa olla iloinen, kiltti, reipas, avulias... Sääli, että tuntuu nykyään suurimman osan ajasta olevan jotain ihan muuta.
 

Yhteistyössä