Kohta olen yksin klo 8-15.

  • Viestiketjun aloittaja ..aha......
  • Ensimmäinen viesti
"piili"
Ala tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Ilmasta harrastusta löytyy vaikka mitä ja sitten näkisit enemmän ihmisiä. Mun terapeuttiniki on suositellu, etten roikkus palstoilla huonoina päivinä. Kun ei se kamalasti helpota oloo. Lähe kauppaan vaikka, niin voit vaihtaa pari sanaa kassaneidin kanssa. On muuten tutkittu juttu, ettei tekstiviesti (/nettifoorumille kirjoittelu) piristä oloa ollenkaan samassa suhteessa kuin aito kontakti. Siis vaikkapa puheli puhelimessa. Ja vielä enemmän auttaa, jos juttelee kasvokkain.

Soita vaikka jonnekin kriisipuhelimeen ja valita vähän, niin saat puhua jonkun kanssa ja huomiookin saat.
 
..aha.......
[QUOTE="piili";30138315]Ala tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Ilmasta harrastusta löytyy vaikka mitä ja sitten näkisit enemmän ihmisiä. Mun terapeuttiniki on suositellu, etten roikkus palstoilla huonoina päivinä. Kun ei se kamalasti helpota oloo. Lähe kauppaan vaikka, niin voit vaihtaa pari sanaa kassaneidin kanssa. On muuten tutkittu juttu, ettei tekstiviesti (/nettifoorumille kirjoittelu) piristä oloa ollenkaan samassa suhteessa kuin aito kontakti. Siis vaikkapa puheli puhelimessa. Ja vielä enemmän auttaa, jos juttelee kasvokkain.

Soita vaikka jonnekin kriisipuhelimeen ja valita vähän, niin saat puhua jonkun kanssa ja huomiookin saat.[/QUOTE]

Mä olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja aika vähässä on mitkään harrastukset mitä voi klo 8-15 aikana harrastaa. Työväenopiston yms piirit on aina iltaisin.
 
"piili"
Mä olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja aika vähässä on mitkään harrastukset mitä voi klo 8-15 aikana harrastaa. Työväenopiston yms piirit on aina iltaisin.
No niinhän ne on. Mut kokeile soittaa huvikses sinne kriisipuhelimeen, niitä nyt on vaikka mitä naisten neuvovia ja kissansa menettäneille suoria linjoja. Ja sit rupee tutustuun lähimpään naapuriis, leivot sille pullaa tuliaiseks ja käyt nostamassa hattua ovella. Kutsu kylään. Repäse, vaikka verhot ja paiskaa lasikuppi naapurin ikkunaan - maailma on auki ja voit tehdä ihan mitä päähän sattuu pälkähtään!!!
 
"vieraana"
Mä olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja aika vähässä on mitkään harrastukset mitä voi klo 8-15 aikana harrastaa. Työväenopiston yms piirit on aina iltaisin.
Psykologit ottaa vastaan tuona aikana... Hei oikeesti - mene hoitoon. Tuo trollaaminen on ollut jo aika pitkää pakkomielteistä. Onneksi en tunne sinua henk.koht. sillä olisit jo suorastaan pelottava juttuinesi...
 
..aha......
[QUOTE="piili";30138342]No niinhän ne on. Mut kokeile soittaa huvikses sinne kriisipuhelimeen, niitä nyt on vaikka mitä naisten neuvovia ja kissansa menettäneille suoria linjoja. Ja sit rupee tutustuun lähimpään naapuriis, leivot sille pullaa tuliaiseks ja käyt nostamassa hattua ovella. Kutsu kylään. Repäse, vaikka verhot ja paiskaa lasikuppi naapurin ikkunaan - maailma on auki ja voit tehdä ihan mitä päähän sattuu pälkähtään!!![/QUOTE]

Olen mä soitellut tuollaiseen puhelimeen ja yritin tuohon lähinaapuriin tutustua mutta hän ei halua ja poisti facebookista ja muutenkaan ei hyväksyä mua enää.
 
..aha......
[QUOTE="vieraana";30138351]Psykologit ottaa vastaan tuona aikana... Hei oikeesti - mene hoitoon. Tuo trollaaminen on ollut jo aika pitkää pakkomielteistä. Onneksi en tunne sinua henk.koht. sillä olisit jo suorastaan pelottava juttuinesi...[/QUOTE]

Joo kävin yli 20v terapiassa ei apua.
 
"piili"
Joo kävin yli 20v terapiassa ei apua.
Vaihda terapeutti. Tai muuta eri kaupunkiin niin saat ihan uudet hoitoympyrät. Mee johonkin musiikki- tai kuvataideterapiaan. Hanki lääkitys.

Huvittaako sua ees parantua? Siis anteeksi, mut tarkotan tän vähän eri lailla kun miltä se näyttää luettuna, mutmut... koska paranemisprosessi on rankka ja pitäs tonkia vaikka mitä sen terapeutin kanssa ja ITE tehdä se paranemistyö, niin haluatko ja JAKSATKO sitä? Kyl se on omissa käsissä, terapeutti vaan vähän tuuppii sinne, tänne ja tuonne.

Sanoo yks, joka vuosi sitten oli aikeissa tappaa ittensä, eikä vieläkään elä kovin mielellään. Mut elää kuitenkin. Onneks tää elämäki loppuu joskus, ties vaikka kuoltas molemmat jo huomenna. Jos hyvin käy niin tänään.

Et sää mikään terve oo.
 
..aha.....
[QUOTE="piili";30138376]Vaihda terapeutti. Tai muuta eri kaupunkiin niin saat ihan uudet hoitoympyrät. Mee johonkin musiikki- tai kuvataideterapiaan. Hanki lääkitys.

Huvittaako sua ees parantua? Siis anteeksi, mut tarkotan tän vähän eri lailla kun miltä se näyttää luettuna, mutmut... koska paranemisprosessi on rankka ja pitäs tonkia vaikka mitä sen terapeutin kanssa ja ITE tehdä se paranemistyö, niin haluatko ja JAKSATKO sitä? Kyl se on omissa käsissä, terapeutti vaan vähän tuuppii sinne, tänne ja tuonne.

Sanoo yks, joka vuosi sitten oli aikeissa tappaa ittensä, eikä vieläkään elä kovin mielellään. Mut elää kuitenkin. Onneks tää elämäki loppuu joskus, ties vaikka kuoltas molemmat jo huomenna. Jos hyvin käy niin tänään.

Et sää mikään terve oo.[/QUOTE]

Onhan mulla ollut yli 20v aikana vaikka minkälaisia terapeutteja kun olen eri kaupungeissakin asunut ja lääkitysksiäkin olen kokeillut ei ne auta. En pysty hyväksymään itseäni tällaisena kuin olen niin tiedän ettei terapeuteista ja terapiosta ole apua.
 
vieras täällä
Niin minäkin, reuman takia eläkkeellä ja vasta vähän yli 40 v. Aamulla istahdan keinuun kun hiljenee ja juon kupin kahvia, hiljakseen siivoilen, laittelen ruokaa, käyn lenkillä voinnin mukaan, puuhailen pihalla jos voin, luen, teen käsitöitä jne. Ja jos ei kerrassaan ole tekemistä niin etsin vaikka puupalan ja veistelen sitä mutta pääasia on etten istahda paikalleen ja ole tekemättä mitään koska silloin ajattelee vain kipua, huonoa oloa, huimausta jne. Pientä liikettä koko ajan.
 
en usko
Mitäs vapaaehtoistyötä sä olet muka tehnyt, koska olet täällä kertonut ettei halua tehdä työtä ilman palkkaa periaatteen takia?
Miksi et nyt sitten mene uudestaan vapaaehtoistyöhön?
 
"piili"
Onhan mulla ollut yli 20v aikana vaikka minkälaisia terapeutteja kun olen eri kaupungeissakin asunut ja lääkitysksiäkin olen kokeillut ei ne auta. En pysty hyväksymään itseäni tällaisena kuin olen niin tiedän ettei terapeuteista ja terapiosta ole apua.
No kuule, sitten terapiasta ei todellakaan ole apua, jos et usko edes voivas parantua. Mee tuonne lähimmälle Rauhanyhdistykselle seuroihin, ties vaikka saisit sieltä tarpeellisen määrän uskoa parantumiseen. Tai ainakin pinnistysvoimaa seuraavaan päivään. Oon vielä tosissani.
 
..aha......
[QUOTE="piili";30138422]No kuule, sitten terapiasta ei todellakaan ole apua, jos et usko edes voivas parantua. Mee tuonne lähimmälle Rauhanyhdistykselle seuroihin, ties vaikka saisit sieltä tarpeellisen määrän uskoa parantumiseen. Tai ainakin pinnistysvoimaa seuraavaan päivään. Oon vielä tosissani.[/QUOTE]

En mä enää uskovaiseksi ala. Olin vuosia helluntaiseurakunnassa ja sitten myöhemmin vapaakirkossa ei ole mun juttuni.
 

Yhteistyössä