Menu

Pidetäänkö nykyisin esim Grimmin satuja vaarallisina lapsille

  • Viestiketjun aloittaja "yllättynyt"
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"yllättynyt"
Herätti vain hieman allekirjoittaneessa ihmettelyä, kun pari lapsellista tuttua alkoi päivittelemään kerran, että kuinka kauheita ja väkivaltaisia esimerkiksi jotkut Grimmin sadut ovat, ja kuinka he eivät missään nimessä lue niitä lapsilleen.

Että mikä ihme niissä on nykyisin niin kamalaa, kun minä itse, ja varmaan nämä päivittelijätkin saivat kuulla niitä lapsina (ja ihan niitä versioita, joissa esimerkiksi punahilkka-sadussa metsästäjä ampuu sen suden). Vai olenko minä kenties joku outo poikkeustapaus, kun en koe millään tavalla traumatisoituneeni moisista kohtauksista saduissa.
 
"nanna"
Mä olin pienenä herkkä ja näin helposti painajaisia. Mulle äiti luki Grimmin ja H.C.Andersenin satuja, tai yritti lukea, mutta en halunnut kuunnella niitä koska ne oli ahdistavia. Luettiin sitten muuta. Samainen satukirja on tallessa, ja sitä oon lueskellu joskus pojilleni. Esikoinen pyysi, ettei mitään "hurjia" luettaisi, koska on vähän samanlainen kuin itse olin pienenä.
Mutta tuolla se on hyllyssä ja pojat saavat sitä itse lukea joskus jos siltä tuntuu.
 
"Gemma"
Lapset ovat erilaisia. Joitain voi Pelle Hermannikin pelottaa. Noissa Grimmin saduissa on "pahuutta", mutta oleellista niissä lienee se, että paha saa palkaansa ja hyvä voittaa.
 
vvvvv
Kysymyksen asettelu on sinulla virheellinen. Siis ovatko Grimmin sadut vaarallisia... siis Grimmin satujahan ovat nyt esim. Prinsessa Ruusunen, Lumikki ja Peukaloinen. Niistä on useat tehneet omia versioitaan, joista tunnetuimpana Disney. Eli eihän itse Grimmin saduissa ole mitään pelottavaa, vaan ehkä vain niiden alkuperäisissä versioissa.
 
m1es
Tunteita herättävät klassikkosadut ovat hyväksi lapsen kehitykselle. Minä luen sadut lapsille aina mahdollisimman alkuperäisinä, sensuroimattomina versioina. Meillä siis pieni merenneito ei siis ole mikään Disney-lälly, vaan hän ui hukkuneiden ruumiiden ohi, tuntee veren tirskuvan jaloistaan joka askelella ja lopulta kuolee ja muuttuu vaahdoksi samalla kun hänen rakastamansa prinssi ottaa toisen...
 
hmph
No hei, ettekö te muista omaa suhtautumistanne satuihin, kun olitte lapsia?
Okei, jotkut tunnustavat, että esim Pelle Hermanni oli pelottava, minustakin se Hermannin KEPPI oli painajaismainen hekotuksineen. Hyh.

Itse en ainakaan järkyttynyt siitä, että Punahilkassa Sudelta halkaistiin vatsa. Tai ylipäänsä en traumatisoitunut saduista. Visuaalisia järkytyksiä koin Pikku Kakkosen ja Puoli Kuusi -ohjelmien pikkutarinoissa useinkin.
 
"Menna"
Kyllä, minäkin pelkäsin Pelle Hermannia. Mutta tykkäsin niistä "raaoista" saduista. Luulen, että televisio-ohjelmat ovat lapselle pelottavampia, kuin sadut, jossa lapsi voi oman mielikuvituksensa ja ansiosta "ottaa käsittelyyn" sadun sillä tasolla kun on valmis vastaanottamaan.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu