Menu

Minkälaisen diagnoosin tekisitte tällaisessa ihastumistapauksessa?

  • Viestiketjun aloittaja ihastunut(ko)
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
ihastunut(ko)
On yks mies, joka ei oikeasti ole edes hyvännäköinen, mutta siinä on jotain, joka vetää puoleensa.
Yleensä jos tapaan sen miehen olen tosi jännittynyt/hermostunut ja kädetkin tärisevät. Kuitenkin kun olen sen seurassa hetken, niin rentoudun ja tapaamisen jälkeen ajattelen miestä koko ajan. Menee aina muutama päivä, kun olen olevinaan niin sekaisin siitä miehestä, ajatuksiini ei muita silloin mahdu.

Mutta mikä siinä miehessä on, kun se ei minun mielestä ole todellakaan mitenkään komea ja silti se on koko ajan jotenkin ihana?
 
Chala
Tosi surullista että sellaisia ihmisiä löytyy jotka fiksautuvat ulkonäköön niin paljon, että se on ensimmäinen ja viimeinen mitä ajatellaan ja se oikea ihminen jää paitsioon. Aikasta hyviä juttuja voipi mennä sillä ajatusmallilla ohi.
 
"a.p."
No ohhoh, tuli tosiaan aika teini vaikutelma tuosta tekstistä, nyt kun luin sen ajatuksella. Olen kuitenkin ihan aikuinen ihminen ja ei ulkonäköasia oikeasti ole mulle niin kovin tärkeä. Mutta tämä mies poikkeaa radikaalisti minun tavallisesta ihanteesta.
Sekin minua ihmetyttää, että miten olen niin höpsähtänyt koko miehestä.
 
heh heh
Kai se rakastuminen/ihastuminen semmoista aika älytöntä touhua onkin, siinä on jotkut feromonit ja varhaiset sanattomat muistot ja ties mitkä projektiot pelissä, ei se ole mitään järkevän ihmisen toimintaa.

Kun ensimmäisen kerran rakastuin, olin oikeesti teini ja pää pilvissä kuului asiaan kaikella tavalla. Avioliitto teinirakkauteni kanssa kesti yli kaksikymmentä vuotta, ja päättyi sitten aikanaan. Avioeron jälkeen elelin järkevänä joskin hiukan surumielisenä yksinhuoltajasinkkuna puolisen vuotta, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Olin vähän yli nelikymppinen ja olin ollut pitkän avioliittoni viimeiset vuodet meidän perheen järjen ääni, murkkujen järkevä äiti ja järkevissä töissä... ja kas kummaa järkeni olikin äkkiä kadonnut kokonaan. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin naimista tämän ihastukseni kanssa...

Suurin piirtein voisi sanoa että eneimmäiset kuusikuukautta naitiin ja sit kysyttiin nimeä, sit naitiin lisää... mutta ehkä tuo nyt on vähän kärjistettyä. Joka tapauksessa itse ajattelin pitkään että olen elänyt puutteessa ja tämä mies on vain laastaria, ja pääasia että ollaan aikuisia ja naidaan ja nautitaan ja lopetetaan kun se ei enää huvita....

Tuosta tutustumisesta on nyt kymmenen vuotta. Ja naimisissa ollaan oltu neljä vuotta.
 
feger
Ihastuminen on sellainen olotila, missä aivot jäävät sinne "narikan" puolelle ja taannutaan ihan vähäsen teinin tasolle ;) Minusta se on söpöä. :heart:
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu