"Risu"
Tuntuu, että kaipaisin jotain kaveria jonka kanssa käydä puistossa, kävelyllä, kahvilla, kyläillä jne. Olen ollut nyt 1,5 v kotona ja en vain tutustu ihmisiin muskarissa, perhekerhossa, puistossa niin, että heitä näkisi muutenkin tai saisi juttuseuraa. Omat kaverit asuvat kauempana enkä viitsi päiväkseltään lähteä käymään varsinkaan lapsen kanssa kun matkoihin menisi niin paljon aikaa etten ehtisi olla kauaa perillä. Kaikilla hoitovapaalla olevilla tuntuu olevan jo se tietty porukka tai kaveri jonka kanssa ovat ja tunnen itseni ulkopuoliseksi muutaman lauseen jälkeen. Jos menen juttelemaan vaihdetaan muutama lause ja sitten nämä ennestään toisensa tuntevat alkavat puhua "keskenään" jostain tai siirtyvät toisaalle jatkamaan juttelua. Esim. Alkavat suunnitella mihin menisivät seuraavana päivänä, sopivat kyläilyjä tai puhuvat jostain ketä minä en tiedä jne. Perhekerhossa monet vastaavat minulle vain hymisemällä ja kääntävät selkänsä, joten on mennyt maku siellä käymiseen. Kun muut juttelevat sen kaverinsa kanssa ja minä seurailen lapsen tekemisiä ja olen muiden lasten ympäröimänä kun heidän vanhemmat juttelevat keskenään.
Työn kautta minulla on kavereita joiden kanssa olen käynyt jumpassa, kahvilla, shoppailemassa, viettämässä iltaa jne. mutta nyt en voi heitäkään nähdä kuin harvakseltaan kun tuntuisi tyhmältä olla ainut joka ottaa lapsen mukaan. Mieheni tekee pääasiassa iltavuoroa eli on poissa kotoa noin klo 13-22.30 ja silloin muilla olisi aikaa nähdä.
En olisi uskonut kuinka yksinäiseksi sitä itsensä tuntee hoitovapaalla. Viihdyn kyllä hyvin lapsen kanssa (siitä ei ole kysymys) mutta kaipaisin välillä juttuseuraa jostain aikuisesta kun miestänikään en ehdi paljoa nähdä kun vuorokausirytmit ovat niin erilaiset.
Työn kautta minulla on kavereita joiden kanssa olen käynyt jumpassa, kahvilla, shoppailemassa, viettämässä iltaa jne. mutta nyt en voi heitäkään nähdä kuin harvakseltaan kun tuntuisi tyhmältä olla ainut joka ottaa lapsen mukaan. Mieheni tekee pääasiassa iltavuoroa eli on poissa kotoa noin klo 13-22.30 ja silloin muilla olisi aikaa nähdä.
En olisi uskonut kuinka yksinäiseksi sitä itsensä tuntee hoitovapaalla. Viihdyn kyllä hyvin lapsen kanssa (siitä ei ole kysymys) mutta kaipaisin välillä juttuseuraa jostain aikuisesta kun miestänikään en ehdi paljoa nähdä kun vuorokausirytmit ovat niin erilaiset.
