Kauan teillä mennyt exästä yli pääsemiseen?

  • Viestiketjun aloittaja "Jamo"
  • Ensimmäinen viesti
"Sona"
Entisistä asioista irtipääsemiseen on auttanut "maiseman" vaihto tavalla tai toisella. Käytännössä siis asunnon vaihto tai ainakin kalusteet joko uusitaan tai ainakin niiden paikkaa vaihtetaan totaalisesti, samoin seinien tapetteja/maaleja. Keittiöstä pois exän astia ja tarvikket, ota vaikka vähälle käytölle jääneet muut astiat esille.
Tarvitaan mikä tahansa uusi asia, johon UPPOUTUESSA unohtaa entisen elämän, ellei työpaikkaa, niin uusi harrastus tai vaikka uudet lenkkipolut. Etsi uusia kavereita tai palauta tuttavuus niihin vanhoihin, joihin yhteydenpito jäi parisuhteen myötä. Älä kuitenkaan vaivaa ihmisiä kohtuuttomasti murheillasi, vaan pyri aktiivisesti myönteiseen ajatteluun; iloiset ihmiset vetävät puoleensa.
Ei sinun kaikkea entistä tarvitse unohtaa, se kaikki oli osa elämääsi ja varmaankin siellä oli hyviä asioita, se kaikki pitää vain saada omalle paikalleen, menneeseen.
 
mies34
Joo, nuo uudet asiat auttaa paljo. Minä heivasin kaikki huonekalut pois, kaikki astiat pois, ylipäätään lähes koko "vanhan elämäni" pois. Hankin tilalle kerranki semmoiset huonekalut ja sun muut mitkä halusin. Se autto paljo.
 
eräs vaan
no aika kauan on kyl kestäny jos jo 4-vuotta on menny, tosin tietty jokainen käsittelee asioita eri tavoin.Ootko ajatellu että menisit juttelemaan jollekkin? Itsellä meni vajaa vuosi, jonka jälkeen olen ollut tyytyväinen että pääsin eroon koko tyypistä. Enkä juurikaan ole koko ihmiselle ajatusta suonut!!
 
Jamo (ap)
Ei asuttu yhdessä, eli ei ole mitään yhteisiä astioita tmv.
Asiat on muuttuneet eron jälkeen aika paljonkin.

Mun kohdalla "prosessi kesken" tarkoittaa siis sitä, että ex pyörii mielessä jatkuvasti, saatan viikottain itkeä kaipausta, vihaa, ikävää..mitä milloinkin häneen liittyvää.
Ei siis ole päivää, jolloin asia ei vaivaisi.

Olen käynyt psykologilla, ei auttanut.
Tiedän itsekin mikä olisi "järkevää", mutta toistaiseksi en ole onnistunut vaimentamaan tunteitani.
 
"henni"
Mikä siinä erossa sitten teki niin järkyttävän?

Itseni jätettiin niin, että edellisenä iltana olimme olleet yhdessä kylpylässä, hän vannonut rakkaittaan, vietimme yön hänen luonaan, heräsimme yhdessä, söimme aamupalan yhdessä, lähdimme töihin. Oli perjantai. Hän lähti illalla baariin kaverien kanssa ja toi baarista uuden naisen samaan sänkyyn josta minä olin lähtenyt aamulla. Ja toi saman seuraavanakin iltana. Se oli aika kerta laakista kolme vuotta sitten siinä. Ja aika puskan takaa.
Mitään yhteydenpitoa ei voinut kuvitellakaan minun järkytyksen ja uuden mustasukkaisuuden vuoksi.
Reilu vuoden päästä asuin uuden kanssa. Olin rakastunut. Vaikka kyllähän exän näkeminen pitkään nostattikin tunneryöppyä. Mutta ei enää mitään itkemiseen verrattavaa. Mutta mää kyllä purinkin sitä, huusin ääneen paiskoin tyynyjä itkin raakaa itkua.. Ja jatkoin elämää
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä...;30198922:
Ennen eroa minkä vuoksi ero on varmaan tuntunutkin helpotukselta ja vapauttavalta.
Sama. Mutta itse olen surrut luokattoman kauan erästä lyhyttä mutta ravisuttavaa suhdetta. Yli 2 vuotta eron jälkeen mietin miestä päivittäin, välillä itkin jopa päiviä. Tuosta aikaa pari vuotta, en ole unohtanut enkä unohda mutta ymmärrän nyt miksi tapahtui kuten tapahtui.
 
Mennyttä ei takaisin saa
2-3 vuotta. Oltiin yhdessä kuitenkin 10 vuotta.

Miehestä pääsee yli antamalla anteeksi itselleen ja toiselle. Unohtaa ei tarvitse, mutta anteeksi pitää antaa. Ajan kanssa ymmärrys avartuu ja tajuaa että ero oli vain hyväksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mennyttä ei takaisin saa;30199246:
2-3 vuotta. Oltiin yhdessä kuitenkin 10 vuotta.

Miehestä pääsee yli antamalla anteeksi itselleen ja toiselle. Unohtaa ei tarvitse, mutta anteeksi pitää antaa. Ajan kanssa ymmärrys avartuu ja tajuaa että ero oli vain hyväksi.
Siis juuri jotain tällaista. En mä haikaillut eksän perään, itsehän eroa hain. Mutta vie se silti aikaa kun on jo kasvanut kiinni toiseen...
 
Ei tartte niin paljon yrittää päästä yli. Jos teillä oli ihana, hyvä asia. Jokin johti eroon ja nyt olette tässä.
Ihminen voi olla niin rakas, vieläkin. Ihmisestä ei tarvitse päästä yli.

Elämä on kuitenkin muuttunut. Tilanteen hyväksymiseen menee aikansa. Sulla on nyt uusi aika. Elämässä on uudet kuviot.

Mahdollisuudet jäävät näkemättä, jos olet kiinni entisessä. Sun elämä tapahtuu nyt.

Menee hukkaan monta asiaa, jos jossittelee.

Nyt on nyt ja näillä eväillä.
 
yli päässyt
Kyllä meni aikaa vaikka aika nopeasti oli uusikin kuvioissa. Eli vaikka uusi olikin, ja sekin vaihtui useampaankin kertaan, niin aina muistui mieleen se eromies ja pieni vertailu oli uusiin. Nyt viidentoista vuoden jälkeen tunnen olevani hänestä irti. En kaipaa, en ikävöi, en toivo. Siihen on auttanut uudet kokemukset. Sen sanon, ettei kyllä kannata nuorena mennä naimisiin ja sen ekan kanssa. Kokemusta pitää olla edes nimeksi.
 
Jamo (ap)
En osaa ajatella noin, ettei perään kannattaisi haikailla ja uusia tulee kyllä-tyylillä.
Siis tiedän kyllä, että haikailu ei kannata eikä tuota mitään hedelmää, mutta en kykene suhtautumaan asiaan noin kevyesti, kuin te.
Tuo ex oli ensirakkauteni jälkeen ensimmäinen, joka todella "tuntui jossain", eikä tuon exän jälkeen ole tullut ketään, joka olisi tuntunut mitenkään muuten kuin korkeintaan seksuaaliselle tasolla.

Lapsi tietysti myös muistuttaa hänestä joka päivä.
Olin jo vähän pääsemässä yli, kunnes hän usean vuoden jälkeen tuli ja repi kaiken auki.
Ja tässä sitä taas ollaan, täysin riekaleina.

Heti eron jälkeen en siis ollut erityisemmin edes paskana, vaan se hiipi hiljalleen, vasta yli vuoden päästä erosta.
 
Joskus asiat "Ymmärtää" aikojen päästä.

En muuten suhtaudu kevyesti.
Ensirakkaudestani on aikaa...kohta 19 .v ja näen unia toisinaan. Uskon jopa, että rakastan häntä vielä..mutta se suokoon hänelle, hän oli se eka.

Enkä edes halua "päästä Yli". Hän oli ihana, meillä oli ihana..mutta se on ohi.

Aika parantaa...niin kuin sanotaan.
Kullakin oma oma tyyli ja aika..älä käsitä väärin, mutta elämä menee ohi jos ei näe mitä tässä hetkessä on tarjolla.

Voimaa selvitä:heart:
 
"niiina"
Tunnen itseni kyllä todella tunnekylmäksi nyt. En muista haikailleeni kummankaan exän perään, toisen kanssa olin 7vuotta, josta puolet naimisissa. Pitkästä suhteesta itse lähdin, toisessa mies lähti.
 

Yhteistyössä