"Jamo"
Itellä nyt neljä vuotta ja prosessi jatkuu edelleen, on oikeastaan ihan vaiheessa vielä.
Normaalia?
Normaalia?
Sama. Mutta itse olen surrut luokattoman kauan erästä lyhyttä mutta ravisuttavaa suhdetta. Yli 2 vuotta eron jälkeen mietin miestä päivittäin, välillä itkin jopa päiviä. Tuosta aikaa pari vuotta, en ole unohtanut enkä unohda mutta ymmärrän nyt miksi tapahtui kuten tapahtui.Alkuperäinen kirjoittaja mä...;30198922:Ennen eroa minkä vuoksi ero on varmaan tuntunutkin helpotukselta ja vapauttavalta.
Onneks nää vässykät (?) ei ole luotettava ja tyhjentävä otos koko miessukukunnasta.Miesten perään haikailu on kyllä varmaan typerintä ajanhukkaa. Kattoo nyt vaikka meitä kaksplussan vässyköitä. Kenkään perään en tuhlais kahta ajatusta.
Siis juuri jotain tällaista. En mä haikaillut eksän perään, itsehän eroa hain. Mutta vie se silti aikaa kun on jo kasvanut kiinni toiseen...Alkuperäinen kirjoittaja Mennyttä ei takaisin saa;30199246:2-3 vuotta. Oltiin yhdessä kuitenkin 10 vuotta.
Miehestä pääsee yli antamalla anteeksi itselleen ja toiselle. Unohtaa ei tarvitse, mutta anteeksi pitää antaa. Ajan kanssa ymmärrys avartuu ja tajuaa että ero oli vain hyväksi.