Kolmasluokkalaisen luokkakaveri tulee joka aamu soittamaan ovikelloa tunti ennen koulun alkua,

  • Viestiketjun aloittaja "pöks"
  • Ensimmäinen viesti
"pöks"
ja kysymään meidän lasta seuraksi koulumatkalle, kouluun kävelee n. 10 minuutissa. Meillä on aamuhulina tuohon aikaan pahimmillaan eikä siihen tosiaan kaivata enää vieraita notkumaan.
Olen varmaan monien mielestä julma äiti kun sanon että meidän lapsi ei ole vielä valmis lähtemään enkä ota kaveria sisälle odottamaan.
Kyseessä vielä sellainen kaveri jonka kanssa meidän lapsi ei ole muutoin vapaa-aikana tekemisissä, koulumatkoja tosiaan joskus kävelevät yhdessä kun samalla suunnalla asutaan. Mutta minusta ei vaan ole oikein ok että tuntia ennen koulun alkua tultaisiin meille notkumaan ja koulumatkaseuraa odottamaan.
 
"..."
Jos lapsi on yksinäinen kotona? Ehkä sitä lasta jopa jännittää/pelottaa olla yksin kotona? Etkös voisi lapsen vanhemmille jutella asiasta? Miten voi ihmisten välinen kanssakäyminen olla näin vaikeaa?
 
  • Tykkää
Reactions: ilaria
"Pellervo"
Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä lapsen vanhempiin, tämä lapsi todennäköisesti joutuu itse laittamaan itsensä valmiiksi aamulla, ja se voi olla ahditavaa- vaikkei lapsi sitä osaa itse pukea sanoiksi tai ilmaista ja siksi hakeaa tukea teistä.

Kolmasluokkalainen on vielä yllättävän pieni...



En kyllä haluaisi ketään meille aamulla kun pitää saada kaikki ajoissa valmiiksi.
 
Hmm.... Meillä oli sama tilanne joskus. Pojan kaveri tuli hakemaan poikaa kouluun joka aamu noin 45-30 minuuttia ennen h-hetkeä. Tiesin, että tämä poika oli yksin aamut ja ehkä pelotti/jännitti/ei ollut mitään tekemistä aamuisin. Otin hänet sisään ja odotti meillä lähtöä. En kokenut tätä ongelmaksi, eikä kokenut kukaan muukaan meillä.
Itse ajattelen, että olin ehkä se aikuinen joka huolehti hänestä aamuisin, kun hänen omilla vanhemmillaan ei ollut siihen mahdollisuutta. Ehkä joskus joku omistani saa (tai on saanut) samanlaista (tai toisenlaista) hoivaa kun itse en ole ollut paikalla.
 
vieras_
Meillä on välillä ollut parikin ylimääräistä lasta aamulla. Aamutoimet menee meillä helposti viime tippaan, joten eipä noita ylimääräisiä kukaan ehdi viihdyttää :D Olen istuttanut telkkarin eteen tms. Lähtevät sitten, kun omat lapset ovat valmiit. En mä ole osannut tuosta hermostuakaan. Yksi noista lapsista on itseasiassa sanonutkin, että pelkää olla yksin kotona ja siksi tulee meille.
 
Harmaa..
No meidän juuri 3-luokkalainen poika menee joskus aamuisin kavereille ja joskus ne tulee. Soittavat ensin ja joskus ei ole käynyt kun haluan nukkua rauhassa ja olen sanonut, että itse voit mennä jos saa, mutta meille ei voi tulla kun nukun vielä pienempien kanssa hetken. Ja koulu alkaa siis klo 10 ja ne kaverit olis tulossa klo 7 tms. meille. Osin myös noina aamuina olen yrittänyt opettaa omatoimisuutta pukemiseen ja ruokailuun koska välttämättä en ole aina seuraamassa sitä kouluun lähtöä jos on ollut menoja.
 
"lilli"
minä pelkäsin alakouluikäisenä olla aamulla yksin kotona joten menin samassa kerrostalossa asuvalle kaverille aina aamuisin ja lähdettiin siitä noin tunnin päästä kouluun.Silläkään ei ollut aamulla vanhempia kotona.
 
"Tiia"
Mitä ihmeen väliä, vaikka tuleekin siihen.Tuskinpa edessä pyörii.Varmasti oma kolmasluokkalaisesi osaa tehdä aamuhommansa kuitenkin, ikää jo sen verran.Onpa taas vaikeeta.
 
mmmiiiii
Mä ottaisin meille: todennäköisesti ei viihdy yksin kotona ja pelkää: MYÖTÄTUNTOA kehiin. Mites haluaisit omaa lastasi kohdeltavan? Ovi kiinni ja pärjäile yksinäs. Ei se yksi lapsi sohvall mikään vaiva ole.
 
"Maisa"
Eikö ole hienoa kuitenkin, että lapsellasi on kavereita, jotka uskaltavat kotiisi tulla? Varsinkin murrosiässä on hyvä, jos lapset viihtyvät kotona, sen sijaan että notkuisivat ostarilla.
 
"Essi"
Meille naapurin poika tulee usein iltapäivisin, kun oma vanhempi ei ole kotona. En viitsi sanoa,ettei se sovi, sillä luulen, että yksinäisyyttään tulee meille ja haluan tukea häntä. Vaikka omaa hulinaa on omasta takaa.
 
Kyllä mäkin kallistuisin siihen, että lasta jännittää olla yksin kotona ja tulee teille hakemaan turvaa ja seuraa kaverista. Ei sen lapsen vanhemmat edes välttämättä tiedä tästä, juttelisin ehkä itse heidän kanssaan ja sovittaisiin, miten jatkossa toimitaan. Mutta Sylvi Kekkosen aforismissakin, "Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa", piilee kyllä totuuden siemen, kannattaisi ehkä asettua tässä lapsen asemaan ja miettiä sitten vaikka sitä, jos omalle pelokkaalle lapselle lyötäisiin ovi nenän edestä kiinni.
 

Yhteistyössä