Jaa kokemuksesi kauhukummista

Moikka kaikki,

kerään Kaksplussaan tarinoita kummeista, jotka eivät ole ihan niin ihania kuin toivoisi. Onko lapsellasi (tai sinulla itselläsi) sellainen? Tai oletko itse hoitanut kummin pestisi vähän vähemmän kiitettävästi?

Tarinat julkaistaan Näin meillä -palstalla.
Kiitos jo etukäteen!

terkuin
Anni/Kaksplus
 
"Tiitu"
tyttäreni kummitäti (kolmekymppinen, ei siis enää mikään teini) ilmestyi ristiäisiin kuluneessa t-paidassa, farkuissa & kaula syötynä ! vieläkin suututtaa kun kuvia katsoo.

ei myöskään osta synttäri tai joululahjoja, vetoaa huonoon rahatilanteeseen & lupaa ostaa myöhemmin jotain kivaa. eipä ole näkynyt..
 
Mää ihe
Esikoiseni kummi on siskoni. Häntä ei kiinnosta kummilapsen asiat tai elämä. Ihmisille kyllä puhuu kummitytöstään. Tiedot vaan pn saanut suvun kautta, kun ei kiinnosta oikeasti. Olen äärimmäisen pettynyt entisen lapsirakkaan kummin toimintaan.
 
kauhukummit
Mieheni on pakotettu kummiksi 15-vuotiaana. Äitinsä oli luvannut, että ryhtyy kummiksi. Lapsen vanhemmat olivat kyllä tietoisia, ettei kummisetä ole tehtävään halukas, mutta heitä asia ei silloin tuntunut kiinnostavan. Tilanne on siis jo lähtökohtaisesti vaikea. No tilannetta ei paranna se, ettei mieheni pidä lapsista alkuunkaan.

Olemme lapsettomia ja hyvätuloisia. Kummipojan vanhempien mielestä tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että meidän tulisi kustantaa kummipojan harrastuksia ja ostaa kalliita lahjoja joka käänteessä. Syntymäpäiville meitä ei ole koskaan kutsuttu kuten muita kummeja, kavereita ja sukulaisia, mutta kerran kun rahakuori unohtui lähettää, tuli ilkeä tekstiviesti pojan äidiltä.

Olemme kai sellaiset "kauhukummit". Rippikoulun jälkeen loppuu rahakuorten lähettely. Jos valmistujaisiin kutsutaan voidaan mennä ja muistaa, mutta muuten ei kiinnosta olla mikään maksuautomaatti.
 
ei sillä että
Lasten kummit, neljä henkilöä, ovat enemmän tai vähemmän kadonneet elämästämme. Mitään erityistä syytä en keksi. Mitään riitaa tai muuta sellaista ei ole. Eivät vaan pidä yhteyttä, saati halua olla läsnä lasten elämässä.

Eihän se mikään maailmanloppu ole, mutta toisaalta en ymmärrä miksi alunperin on halunnut kummiksi ryhtyä. Noh, saahan siitä komean facebook -päivityksen: "olen kummi". Siihen se vastuullisuus taitaa tänä päivänä jäädäkin. Mikä on jokseekin vi*un surullista.
 
"henni"
Mitkä kummit? Aikaisemmin läheiset ihmiset, mieheni sisko ja hänen aviomies, minun paras ystävä ja hänen miehensä) myös katosivat elämästämme aika tarkkaan ristiäisten jälkeen
 
Nalleradio
Onneksi tuli valittua pojalle useita kummeja, osa kun on osoittanut täyttä välinpitämättömyyttä kummilastaan kohtaan. Oli esimerkiksi tajuttoman kiusallista, kun poika "osti" kummilleen lahjan jouluna, eikä saanut itse edes korttia. Onneksi pojalla on myös ihania ja välittäviä kummeja näiden virhearviointien lisäksi !
 
"Cecilia"
Lapella on kummeina pariskunta, joihin tutustuttiin aikanaan miehen puolelta. Mies oli mieheni kaveri. Ystävystyin jollain lailla naisen kanssa. Mieheni vati, että pyytäisimme heitä lapsen kummeiksi. Suostuin, vaikkakin vastahakoisesti.

Kun erosimme miehen kanssa, soitin lapsen kummille, tälle naiselle ja kerroin muuttavani lapsen kanssa ja toivoin, että pitäisimme yhteyttä (onhan hän lapsen kummi). Mieheni oli järjettömän väkivaltainen, ja kerroin tästä. Tämä kummi ei uskonut minua ja pursahdi itkuun. Lupasin näyttää lääkärin todistuksia pahoinpitelyistä- hän vastasi, että ei usko kuitenkaan, mun mies on niin kiltin oloinen ja valehtelen.

Tämän jälkeen olen laittanut yhden viestin, pyytänyt lapseni syntymäpäiville. Vastausta ei tullut. Olen laittanut Hyvän joulun toivotuksen, tuonna vuonna he vastasivat lähettämällä lapselle lahjan.

Monta vuotta mennyt, eikä ole kuulunut mitään. Välimatkaa on, en ole viitsinyt pyytää synttäreille enää. Lapsen takia harmi, hän kyselee usein, että ketä ne mun kummit onkaan, kun en ole koskaan nähnyt?

Ehkä pitäis ottaa yhteyttä, ajatellaettä lapsen takia. Ajatella, että ihan sama minkä luulevat eron syyksi, ajatella vain lasta.
Tosi harmi, koska oikeasti tosi kilttejä ja mukavia ihmisiä.
 
Sourze
Tulin ammattikouluaikaan raskaaksi yllättäen ja olin luokkakaverini kansss melkolailla lähes parhaimpia kavereita silloin. Hän vaati päästä kummiksi. Hieman vielä epäröinkin, kun tiedostin meillä tulevan olemaan koulun jälkeen välimatkaa, mutta tämä kummitäti vannoi, että haluaa olla tyttäreni elämässä ha että tapaamme kyllä. No aluksi kaikki sujuikin, tapasimme, muisti lahjoin ja lsitoin joulukorttia ja tarhakuvia menemään. Tyttäreni taisi olla noin 3-4v kun homma loppui kuin seinään. No annoin ajan kulua, laittelin muutaman joulukortin saamatta minkäänlaista vastausta takaisin. Kummitädin siskolta utelin uusimpia yhteystietoja tyttäreni kummista, siskonsakaan ei aina tiennyt mitkä numerot ovat voimassa. Kului taas muutama vuosi, kun facebookissa sitten puolin ja toisin hyväksyimme toisemme kavereiksi ja silloin ilmaisin tyrmistykseni hänen muistamisestaan tyttäreni suhteen kun ei edes kymppisynttäreirä muistanut edes facen kautta onnitella, vaikka näki päivitykseni, jossa selkeästi laitoin tyttäreni täyttävän sinä ja sinä päivänä jo 10v. Kirjoitin hänelle, että olen todella loukkaantunut tyttärenikin puolesta, että ei edes korttia/onnittelusoittoa kykene laittamaan kun materiankaan perään emme ole, vaan ainoastaan se onnittelukin riittäisi. Kummitäti tästä sitten tyrmistyi ja syytti minua, etten ole itsekään yhteyttä pitänyt (en ole kertakaikkiaan tiennyt puh nroa enkä osoitettakaan ja joulukortitkin tainnut mennä käännettyihin osoitteisiin) ja totesi vielä, että odottaessani esikoistani tilanteeni oli niin kaaos mielestään, että hyvää hyvyyttään ajatteli olla avuksi ryhtyessään kummiksi. No yritimme selvittää välit ja hän lupasi muistaa jatkossa paremmin ja vaihdoimme viimeisimmät yhteystiedot. Laitoin koulukuvan ja joulukortin samana vuonnaei kiitosta, ei muistamista jouluna eikä seuraavana synttärinäkään. Ajattelin vasn katsoa muuttuuko tilanne. No eipä juuri. Tyttäreni syntymäpäivä on muutamaa päivää ennen kummitätinsä syntymäpäivää ja tänävuonna tyttäreni täytti jo 14v. Tyttäreni on facebookissa myös ja kummitätinsä on kaverina. Ei onnittelua, ei mitään. Tyttäreni onnutteli kummitätiään kyllä, ei edes myöhästyneitä onnitteluja tullut. Tyttäreni totesi, että ei lähde kummitädille ensivuonna rippijuhlakutsua. Kaiken kukkuraksi tämän kummitädin mies, joka ei ole tyttäreni Kummisetä, kirjoittelee joskus kännipäissään minulle, että olisi kiva olla enemmän yhteyksissä ja kyläillä yms, mutta lapsen kummitädillä ei ole koskaan mitään asiaa. Unholaan joutaa koko kummitäti nyt. Olemme itse kaikkemme yrittäneet, nyt riitti!
 
huono kummitäti
Lupauduin tai suorastaan tyrkytin itseni kummiksi. Hoidin leiviskäni ihan ok. Sitten lapsen vanhemmat eros riitaisesti, ja tämä vaikutti väleihin. Surettaa hirveesti, että läheine suhde jäi pois, mutta oli jotenkin liian raskasta. Lapsi on syytön, tietenkin.
 
Hui Kauhistus!
Mä TIEDÄN olevani (ainakin erään äidin mielestä) kauhukummi; Tykkään että kummilla ei ole velvotteita. Omat kummini olivat lapsuudessani läsnä silloin tällöin, mutta pakotteita (materian muodossa) heillä ei ollut. Tällä mielin olen halunnut valita omille lapsilleni kummit. Onneksi lasteni isällä on samat periaatteet.

Kun kummilasten jälkeen omiakin lapsia on syntynyt useampi ja välimatkaa kummilapsiin elämäntilanteen vuoksi paljon, niin kummin työni on sellaista hiljaa taustalla vaikuttamista. Käyn tapaamassa heitä jos olen paikkakunnalla, ja jos lähiaikoina on syntymäpäivä tai joulu niin vien lahjan mennessäni. Lahjoja en postitse lähettele. Vanhin kummilapsistani on facebookissa, jossa pidän häneen yhteyttä. Pidän muuten yhteyttä niin myös omiinkin kummeihini.
Ja vastavuoroisesti omien lasteni kummeihin pätee samat periaatteet; he ovat olemassa, mutten millään lailla velvoita heitä mihinkään. Yhteyttä pidetään, esim. kyläilyn muodossa, ja joskus askarrellaan joku kortti heille, tai lähetellään kuvia.
 
Pojalla 2 persuskummia jotka hävinneet täysin hänen elämästä. Onneks on muutama muu vielä... tytöll on ihan hyvät kummit. :) en kyl kehuisi omia kummitaitojanikaan. Mut lahjoil pyritään edes muistamaan juhlapvinä. Mikä tietty myös niin väärin. Pitäs antaa muutakin ku "mammonaa"
 
Kaduttaa kummit
Olen itse kummi. En kyllä hyvä sellainen. Kummiuteni kärsi vuosien saatossa itseni ollessa vakavasti sairaana. Sieltä, kun nousin totesin kummilapseni äidin elämän olevan viinan sekä miestenhuuruista sekoilua, mihin ei paljon ollut asiaa ellei itsellä ollut samat intressit. Hänellä oli tapana lytätä minua pönkittääkseen omaa egoaan ja pikkuhiljaa välit katkesivat ja tiet erkanivat. Saadessani oman lapseni ilmeisesti Karma puuttui peliin kummien valinnoissa =) Eipä ole ristiäisten jälkeen kuulunut saatika näkynyt - ei synttäreinäkään tai jouluna. Ei edes postikortin verran. Ei edes facebook tai tekstiviesti onnittelun verran silloin, kun lapsi täyttää vuosia. Perille meni viesti =)
 
"Iina"
Minulla on kummilapsia 4kpl:een verran. He olivat kullannuppujani niin kauan kunnes oma poika syntyi.. Sitten vauva vei kaiken ajan ja kummilapset putosivat kelkasta. :( Nykyisin tulee tavattua ainoastaa juhlissa.. Tottakai lahjoilla muistan mutta itteeni ainaki harmittaa koska en ole pystynyt olemaan edes omien odotusteni mukainen kummi..
 
ei ikinä enää
Itsekkin olen varmasti kauhukummin kummitytön mielestä. Hänen vanhempansa eivät vaan antaneet minun olla kummi. Ottivat toisen kummin tilalleni ja yhteydenpito loppui muutamaksi vuodeksi. Tähän oli syynä Se että kuulivat ettemme ehkä voisi mieheni kanssa saada omia lapsia. Vuosi -kaksi tästä meille syntyi oma lapsi, toinen kahden vuoden päästä. Olemme tekemisissä vain harvoin tämä päivänä. Lähinnä vain Facebookin välityksellä. Kummiasiaa en ole koskaan maininnut, enkä mainitse. Harmi vain lapselle. Tiedän että olisin ollut hänelle mahtava kummitäti.
 
Kirkoton
En kuulu kirkkoon, joten en ole päässyt kenenkään lapsen kummiksi. Tiedän, että joitain kirkkoon kuulumattomia kummeja on. Minua harmittaa, olisin hyvä ja mukava kummi: antaisin aikaa ja lahjoja.
 
"Soikke"
Riitauduin lapseni kummin, oman "ystäväni" kanssa ennenkuin lapsi täytti vuoden. Sinänsä hyvä että siitä pahan ilman linnusta päästiin ajoissa eikä lapsi häntä muista. Korvasin tämän kummin kirkkoon kuulumattomalla ystävälläni, joka osoittautui parhaaksi kummiksi.
 
Kummatäti
Olin alaikäinen kun pääsin (jouduin) vanhempieni suostuttelun ansiosta kummitädiksi. Vastuu tuntui jo silloin suurelta. Piti muistaa synttärit, nimpparit, joulut, ystävänpäivä ja blaa blaat. Yleensä alaikäisellä ei ole edes omaa rahaa, millä nämä edelliset maininnat kustannetaan. Sitten koitti oma opiskeluaika ja raha oli kortilla. Lapsen vanhemmat laittoivat viestejä aionko osallistua harrastusmaksuihin, synttäreiden järjestelyihin ja ties mihin. No rahaa ei tosiaan ollut ja välit alkoivat huonontua. Kun opiskeluaika oli ohi, yritin päästä kummiasian ytimeen ja antaa lapselle aikaani - Pyysin yökylään, ja hän tuli. Hän on kuitenkin hemmoteltu lapsi, eikä kotona ole tehty oikeaa kotiruokaa varmaan ikinä. Lapsi ei syönyt lihapulliani, ei perunaa, ei makaroonia. Pataattia hän ei tunnistanut, koska ei ollut moista kummajaista koskaan nähnyt. Yöunille hän meni datailun jälkeen aamuyön tunteina. Aamupalaksi hän kaivoi repustaan mukanaan tuomansa karkit. Ainiin ja kun kouluun lähtö tuli ajankohtaiseksi, siis ennen tätä yökyläilyä ja olisin halunnut kirkkoon ja siunata, ei se vanhemmille sopinut.
Nyt välit ovat jo liian viileät. Viime jouluna hänen äiti laittoi minulle viestin: Lapsi tarvitsee uuden puhelimen ja luistimet. Osta.
Koin tämän viestin erittäin epäkohteliaana. Harmi, haluaisin olla tekemisissä, mutta en tosiaan ole mikään satunnainen raha-automaatti, vaan voisin rahan korvata yhteisellä ajalla. Yhteisistä jutuista jäävät kuitenkin ne lapsuuden kultaisimmat muistot.
 
joku muu
Ihan järkyttävää millaisina raha-automaatteina jotkut vanhemmat kummeja pitää!! Itse en ole ollut hyvä kummi, vaikka olen molempien kummilasteni sylikummi. En vaan ole osannut luoda läheistä suhdetta lapsiin. Olivat tosi pieniä, kun oma lapseni syntyi. Ei riittänyt energiat enää muiden lapsille. Kaduttaa että ryhdyin kummiksi! Ja tiedän ettei tästä voi syyttää muita kuin itseäni. Juuri tämän kokemuksen takia me ei edes harkittu ottavamme kummeja meidän lapsillemme. Koko kummijuttu on todella vanhetunut nykypäivänä. Samat ihmiset ovat lasten elämässä läsnä, olivat he kummeja tai ei. En halunnut myöskään saattaa kummeja tilanteeseen jossa pitävät yhteyttä ainoastaan velvollisuudentunnosta.
 
Horrorkummi
Kauhukummi ilmoittautuu! Olisi pitänyt kieltäytyä kahden ystävän kummipyynnöistä. Tiesin ettei rahkeet riitä mielenkiintoon lasta kohtaan. Omakin arki on melkoista sirkusta. Suostuin, mutta näen lapsia synttärijuhlissa. Kyselen heidän kuulumisia kun puhun äitien kanssa, mutta kun tavataan, olen käytännössä heille täysin vieras ihminen.
 
horroria
Mulla on 7 kummilasta. Osaan pidän säännöllisesti yhteyttä ja myös he pitävät minuun. Näin sen pitäis ollakin. Sitten on näitä, joista ei kuulu kuin synttärikutsu kerran vuodessa eli paketti kyllä kelpaa. Ei tule joulukorttia, ei kuvia, ei askarteluja. Joitain vuosia olen yrittänyt. Nykyisin lähetän 20 euroa kuoressa jouluna ja synttärinä. Myös kummiin pitää pitää yhteyttä edes sillä joulukortilla!!!
 

Yhteistyössä