Sosiaalisten tilanteiden pelko

  • Viestiketjun aloittaja tutustumassa
  • Ensimmäinen viesti
tutustumassa
Onko palstalla ketään jolla on kyseinen " vaiva" tai lähipiirissä tai muuten vain tietämystä asiasta?
Olen tavannut erään kiinnostavan ihmisen. Hän kertoi, että hänellä on tämä vaiva. Kuinka tämä asia ilmenee ja mahdollisesti vaikuttaa hänen elämässään?
Tuttavuutemme on hyvin tuore, ja haluaisin olla hänen tukenaan ja ymmärtää jos jollain tavoin rajoittaa hänen elämäänsä.
Millaisia "haasteita" siis on odotettavissa?
 
Toimintaterapeutti
Hänellä saattaa olla eriasteista oireilua. Esimerkiksisi hän voi pelätä bussissa matkustamista niin paljon, että hän ei kykene menemään bussiin. Tai sitten sos. til. pelko voi hänen kohdallaan tarkoittaa sitä, että hän tuntee olonsa vaivautuneeksi väkijoukossa. Miten kukakin kuvaa vaivaansa riippuu siitä.

Olen nyt vapaalla, joten en jaksa kirjoittaa hirveän asiapitoista tekstiä. Tämä vain niille huutelijoille, jotka kohta ottavat kantaa ammattietiikkaani kohtaan.
 
endis
Tyypillisin on (koulukiusattu) nuori, jonka elämä on oma huone ja tietokone. Ei uskalla mennä kauppaan, pelkää matkustamista jne. Käy ehkä koulunsa normaalisti ja masentuu varhaisnuoruudessa.
 
Mulla itelläni rajoittuu, että tulee kausittain. Mitä stressantuneempi olen, niin sitä enempi mua ahdistaa se, että joudun mennä kauppaan joka on täynnä ihmisiä. Mulla toi pelko tulee ahdistuksena ja hermostumisena. Yleensä tunnistan oireet ja lähetän mieheni sillon kauppaan ja ite jään kotiin. Esiintymisiä isolle ihmisryhmälle en vois kuvitellakkaan, koulussa ahdistuin aikoinaan heti, kun vaan mainittiin, että pidetään esitelmiä. Oireet on välillä fyysisiä eli kädet alkaa täristä, ääni vapisee (jos puhun), yleensä meen ihan hiljaseksi ja vastaan kyllä, mutta mahollisimman lyhyesti. Pahoinvointia ja jopa oksentamista, maha menee sekasin ja oon hermostunu ja levoton ja hyvin usein tarviin jotain, mitä voin räpeltää ja liikutella, hyvin usein kuulakärki kynä jota napsuttelen :D. Mutta, nyt taas stressaavampi kausi ja osaan jo odottaa, että jossakin vaiheessa tulee taas toi ahdistuminen kaupassa jne. missä nyt ihmisiä on paljon.
 
tutustumassa
Kiitos vastauksista. Toki olen asiasta netistä lukenut, mutta parhaiten osaa vastata hän jolla itsellään vaiva on. Toki oireet yksillöllisiä.
Jännä tuo kynän napsuttelu. Itsellänikin on tapana jutellessa piirrellä tai näprätä jotain. Varsinkin puhelimessa puhuessa, mutta muutenkin.
 
säikkysanttu
Minä yksinkertaisesti pelkään vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä joiden kanssa en kestä olla ollenkaan tekemisissä, en uskalla katsoa ketään kohti, en mielelläni puhu tai ole tekemisissä jne. Puhelimella soittamisessa ei ongelmaa luojan kiitos sentään. Pelkään, että satutetaan, nauretaan, pilkataan, tapetaan jne. Kaupassa en tahdo uskaltaa käydä yksin ja jos käyn se on todella nopea juttu. Saattajankin kanssa haluan vain äkkiä pois. En uskalla tehdä mitään jos joku katsoo, kaupassa korttipäätteen käyttökin tästä syystä vaikeaa kun muut katsovat jne. Töissä en pysty käymään ellei ole tuttu paikka, vähän ihmisiä ja hyvä ja kannustava henki. Yksin missään liikkuminen ei käy laatuun ja muutenkin olisin mieluiten kotona turvassa kaukana muista ihmisistä, ovet lukossa ja hevosen kokoinen vihainen koira jalkojen juuressa.

Nuorena olin seikkailullinen ja utelias, reissasin yksinäänkin ympäri maailmaa ja niin edelleen, mutta kokemuksen kautta meni usko ja luottamus ihmisiin, toivottavasti ei lopullisesti, mutta pahalta näyttää.
 
"julli"
Onko palstalla ketään jolla on kyseinen " vaiva" tai lähipiirissä tai muuten vain tietämystä asiasta?
Olen tavannut erään kiinnostavan ihmisen. Hän kertoi, että hänellä on tämä vaiva. Kuinka tämä asia ilmenee ja mahdollisesti vaikuttaa hänen elämässään?
Tuttavuutemme on hyvin tuore, ja haluaisin olla hänen tukenaan ja ymmärtää jos jollain tavoin rajoittaa hänen elämäänsä.
Millaisia "haasteita" siis on odotettavissa?
Sen vertran kommentoitava että tuosta voi parantua, enpä olisi itse uskonut 20v sitten että 10v päästä vedän treenejä parhaimmillaan 80 henkilölle :)
Vaatii vaan totuttelua ja altistumista.
 
säikkysanttu
[QUOTE="julli";30682294]Sen vertran kommentoitava että tuosta voi parantua, enpä olisi itse uskonut 20v sitten että 10v päästä vedän treenejä parhaimmillaan 80 henkilölle :)
Vaatii vaan totuttelua ja altistumista.[/QUOTE]

Millaisesta lähtötilanteesta on ollut kyse? Itsekin tahtoisin olla optimistinen, mutta tuntuu niin utopistiselta.. Itse siis usein itken,, ripuloin, oksentelen ja tärisen työpaikan vessassa salaa kun pelottaa ja ahdistaa niin paljon jos tulee vaikka joku uusi töihin. Alkaa myös pyörryttää, hikoiluttaa ja niin edelleen jos tiedän jotain pelottavaa olevan edessä. Ja maha on sekaisin 24/7 (paitsi lomilla kun saan olla kotona rauhassa) kun pelkään niin paljon kaikenlaista. Haluaisin niin elämäni takaisin..
 
Julli.
Alkuperäinen kirjoittaja säikkysanttu;30682298:
Millaisesta lähtötilanteesta on ollut kyse? Itsekin tahtoisin olla optimistinen, mutta tuntuu niin utopistiselta.. Itse siis usein itken,, ripuloin, oksentelen ja tärisen työpaikan vessassa salaa kun pelottaa ja ahdistaa niin paljon jos tulee vaikka joku uusi töihin. Alkaa myös pyörryttää, hikoiluttaa ja niin edelleen jos tiedän jotain pelottavaa olevan edessä. Ja maha on sekaisin 24/7 (paitsi lomilla kun saan olla kotona rauhassa) kun pelkään niin paljon kaikenlaista. Haluaisin niin elämäni takaisin..
Junnuna 20v asti esim uusiin ihmisiin tutustuminen selvinpäin täysin mahdotonta.
Koulussa esitelmien pitopäivinä olin aina poissa. Työhaastattelut ym viralliset jutut ihan kammottavia stressasin viikkotolkulla en nukkunut yms. Eli ei ehkä ihan niin paha tilanne kuin sinulla mutta kuitenkin aivan valtavan muutoksen olen käynyt läpi ja ihan pelkästään sillä että olen pakottanut itseni toistuvasti noihin tilanteisiin.
 

Yhteistyössä