Mies petti ja ei myönnä - Argh!

Mitäs nyt? Olen ollut naimisissa viisi vuotta. Yhteistä taivalta kuusi vuotta. Viime keväänä tuli kriisi ja asuttiin osittain olosuhteiden pakosta ja osittain aviokriisin vuoksi pari kuukautta erillään. Tuona aikana mies oli pariin otteeseen jonkun toisen naisen seurassa, kuulin puhelimessa mm. korkokengillä sipsuttelua, ja kerran kuulin jopa hänen puheensa, koska skype oli jäänyt vahingossa päälle.

Palattiin puolison kanssa keväällä saman katon alle. Kesällä tulin raskaaksi vuoden yrityksen jälkeen. Se päätyi keskenmenoon. Keskenmenon jälkeen minua on taas alkanut vaivaamaan viime keväinen juttu ja haluaisin selvyyden kenen seurassa puolisoni vietti keväällä aikaa. Surullista asiassa on se, ettei puoliso myönnä olleensa kenenkään naisen seurassa. Asia taas vaivaa minua päivittäin. Asiasta on turha enää puolison kanssa enää puhua, koska on päättänyt vaieta asiasta kuin muuri.

Onko kohtalotovereita? Unohtaako sitä toista naista koskaan, jos ei toinen tunnusta?

ei se ole pettänyt eikä tarvi sulle kertoa jos olette sillon erossa asuneet

Alkuperäinen kirjoittaja vierassss: Näytä alkuperäinen viesti

ei se ole pettänyt eikä tarvi sulle kertoa jos olette sillon erossa asuneet

Click to expand...

Näin minäkin ajattelin. Ei silloin voi pettää, jos erossa ollaan sovitusti.

Ei oltu sovittu ettei oltaisi yhdessä. Kyseessä oli omaishoitotilanne. Jouduin äkillisesti sairastuneen omaisen hoitajaksi. Se oli se syy, miksei voitu olla saman katon alla. Mitään vapauksia ei oltu toisillemme annettu. Tilanne aiheutti kyllä kriisiä, ja eron vaihtoehdostakin puhuttiin. Mies kielsi pettämisen,ja jopa pilkkasi minua puhelimessa kun kyselin naisen perään. Ymmärtäisin, jos oltaisiin sovittu jostain tauosta, mutta kun ei oltu. Asia mietityttää minua päivittäin.

Kaipaan asiallisia vastauksia enkä harhaisia vastauksia sinunlaisilta kaikenkieltäjiltä. Uskottomuus on tilastollisesti suurin syy avioeroihin. Joten eipä tuo nyt niin epätavallista ole 2000-luvun Suomessa. Sitä en kysele täältä olenko kuullut oikein. Kysyn miten suhtautua siihen, ettei mies myönnä pettäneensä, eikä asiaa voida siis avoimesti käsitellä? Oletteko pystyneet laittamaan asian pikkuhiljaa unholaan, vai jääkö tämäntyyppinen asia ikuisesti vaivaamaan mieltä?

Jospa hän ei tosiaankaan pettänyt sinua?

...ettei pettänyt, vaan hengasi muuten vaan sen korkokenkä lyylin kanssa Toisaalta miksei naispuolisista kaverista voisi kertoa vaimolle? Ei mulla ole mitään salakavereita. Kyllä mies tietää, jos mulla on miespuolisia kavereita, ja onhan niitä pari. Ei siihen liity mitään salailua.

Mitäpä väliä sillä väenvängällä saadulla tunnustuksella sitten on? Ethän usko kuin omia olettamuksiasi.

Tunnustus auttaisi selvittämään solmun ja palauttaisi läheisyyden suhteeseemme. Se palauttaisi avoimen keskusteluyhteyden ja toisi luottamusta suhteeseen. Eikös suurin osa parisuhteen ongelmista selviäisi puhumalla. Vaikea se on yksin puhua. Keskusteluun tarvitaan kaksi. Tunnustus jeesaisi, mutta kun sitä ei ole näköpiirissä niin jotenkin minunkin olisi asian kanssa elettävä. Ei ilmeisesti muu auta, kun painaa duunia ja koittaa unohtaa koko juttu?

Tottakai panttaa tietoa, koska tietaa, etta olet niin tossukka, etta nielet asian lopulta. Myontamisella tulisi pariterapiakeikkaa ja muuta jaskaa. Hieno mies.

Alkuperäinen kirjoittaja Surullinen vaimo: Näytä alkuperäinen viesti

Tunnustus auttaisi selvittämään solmun ja palauttaisi läheisyyden suhteeseemme. Se palauttaisi avoimen keskusteluyhteyden ja toisi luottamusta suhteeseen. Eikös suurin osa parisuhteen ongelmista selviäisi puhumalla. Vaikea se on yksin puhua. Keskusteluun tarvitaan kaksi. Tunnustus jeesaisi, mutta kun sitä ei ole näköpiirissä niin jotenkin minunkin olisi asian kanssa elettävä. Ei ilmeisesti muu auta, kun painaa duunia ja koittaa unohtaa koko juttu?

Click to expand...

Uskotko tähän itsekään??

Sinä veivaat jotain vanhoja asioita ja vaadit tunnustusta asiasta jota et tiedä edes lähellekään varmaksi tapahtuneen.

Sitten sinä todella oletat että heti kun mies tunnustaa että "joo, mä petin sua ja vietin intohimoisia hetkiä toisen naisen kanssa ja nautin siitä" niin sinä heittäydyt miehen kaulaan ja olisitte kuin ei mitään.

Semmonen sanonta on että se joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään. Eli jos/kun puoliso tekee jotain sinua loukkaavaa niin sinä hetkenä kun teet päätöksen jatkaa sen henkilön kanssa parisuhdetta siitä asiasta huolimatta niin sitä ei enää käytetä aseena myöhemmin tyyliin "niin kun sinä silloin kymmenen vuotta teit senkin asian ja en ole sitä koskaan unohtanut".

Siksi minäkin olen tehnyt päätöksen että jos mua petetään niin mun parisuhde loppuu siihen. Koska vaikka jollain ihmeen konstilla pystyisinkin parisuhdettani jatkamaan niin en voi taata kenellekään sitä etten sitä joskus myöhemmin vetäisi esiin riidan aikana ja käyttäisi aseena puolisoa vastaan. Ja mä olen kuitenkin myös sitä mieltä että sitten kun anteeksi ollaan annettu niin se mokaajakin on päästettävä piinasta, ei ole oikein että hän kärsii loppuelämänsä siitä että hän on kerran mokannut. Hänelläkin on ihmisarvo.

Mitä miehesi asiaan sanoo? Toisekseen, on väärin lähteä syyttämään toista ja vaatimaan tunnustusta, jos ei ole vedenpitäviä todisteita. Kuulostaa, ettei tuo sinun taktiikkasi ole kauhean keskusteleva. En tiedä miten olet asiaa keskustelu, mutta kuulostat erittäin hyökkäävältä, mahdollisesti jopa harhaavaiselta.

Alkuperäinen kirjoittaja waldemad: Näytä alkuperäinen viesti

Päivän hienoin porvoolainen "...kuulin puhelimessa mm. korkokengillä sipsuttelua, ja kerran kuulin jopa hänen puheensa, koska skype oli jäänyt vahingossa päälle..."

Luuleeko ap jonkun todella uskovan tällaisia oman harhaisen pään tuotoksia

Click to expand...

Onko mt-osastoilla nykyään tietokoneet vai mistä teitä sikiää?

Olen tässä miettinyt ja todennut, että se asia saa jäädä unohduksen valtamereen. En tiedä mikä se keväinen juttu oli, mutta joskus se muisto haalenee ja menee pois. En voi muistella asiaa, josta en ole varma, joten se on pakko vaan unohtaa. Ehkä mies ajattelee, että kertomisesta tulee vaan lisää ikävyyksiä.

Kyse on varmastikin minun puolelta myös huonosta itseluottamuksesta - epäilen omaa viehättävyyttäni. Siihen täytyy ottaa mun muut konstit käyttöön, aloittaa ehkä uusi harrastus tai tehdä enemmän duunia. (Joskus työnteko on parasta terapiaa.) Kyllähän noita hairahduksia sattuu itse kullekin, enkä haluaisi asiaa enempää vatvoa. Elämä on. Kiitos kaikille asiallisille vastaajille.

Alkuperäinen kirjoittaja Surullinen vaimo: Näytä alkuperäinen viesti

Olen tässä miettinyt ja todennut, että se asia saa jäädä unohduksen valtamereen. En tiedä mikä se keväinen juttu oli, mutta joskus se muisto haalenee ja menee pois. En voi muistella asiaa, josta en ole varma, joten se on pakko vaan unohtaa. Ehkä mies ajattelee, että kertomisesta tulee vaan lisää ikävyyksiä.

Kyse on varmastikin minun puolelta myös huonosta itseluottamuksesta - epäilen omaa viehättävyyttäni. Siihen täytyy ottaa mun muut konstit käyttöön, aloittaa ehkä uusi harrastus tai tehdä enemmän duunia. (Joskus työnteko on parasta terapiaa.) Kyllähän noita hairahduksia sattuu itse kullekin, enkä haluaisi asiaa enempää vatvoa. Elämä on. Kiitos kaikille asiallisille vastaajille.

Click to expand...

Mielestäni hyvä päätös. Katse tulevaisuuteen.

Oleellista tässä on myös se, että miehesi tahtoo olla sinun kanssasi. Ei jonkun muun.

JA kyllä voi viettää aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman että on seksiä.
Mä olen menettänyt monta ystävää, koska en ole uskaltanut pitää yhteyttä ettei minun mieheni ja miespuolisen ystävän rouva vaan loukkaantuisi. Tyhmää. (tämä siis realisoitui kun yksi näistä ystävistä kuoli. Oli ihan tyhmää etten ollut voinut pitää yhteyttä 10 vuoteen.)

Et uskalla pitää yhteyttä etteivät loukkaantuisi? Miksi otit miehen jolle ei ole itsestäänselvyys ettei ystävyys kato jalkoväliä.