Menu

Kadun lapsen saantia,elämä on jatkuvaa vaatimusta

  • Viestiketjun aloittaja viinikumi
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
viinikumi
En ole onnellinen, aina joku keskeyttää seksin harrastamisen,aina joku on vinkumassa,vaatimassa,valittamassa. tai jotain. Ennen nukuin kun väsytti,söin kun oli nälkä tein mitä huvitti. kuvittelin että lapsen saaminen muuttaa asioita vaan väliaikaisesti ja sitten lapset menee siinä mukana, no eikä mene. Olin onnellisempi ennen

enkä voi käsittää niitä jotka hehkuttaa äitiyttä,sama kuin hehkuttais siivojan+kokin+hoitajan yhdistelmä työtä. No tiedänpähän että en koskaan tule ottamaan vastaan työpaikkaa päiväkodista, mielummin vaikka vessojen siivoajana
 
Äidin blogi
Harmillista että koet menettäneesi elämäsi hallinan.

Elämä on ollut kohdallani toisinaan julma, siksi ajattelen että olet naiivi.
Vaikuttaa siltä, ettet ole menettänt elämässäsi mitään sellaista, joka olisi sinut saanut arvostamaan elämää itsesssään.

Elämä on arvokkain lahja mitä voi saada, oma elämä, mutta se että voit itse saada kantaa elämää ja seurata toisen kasvua ja kehittymistä, olet etuoikeutettu.

Olen todella pahoillani puolestasi, ettet näe onnea ja rakkautta, joka sinulle on annettu.
Enkä ole uskossa, olen elossa.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Khisu
sammakko suusta
Samaa mieltä, lapset on toisinaa sietämättömiä. Aina vaatimassa, huutamassa, itkemässä, jaloissa roikkumassa, rikkomassa tavaroita, sotkemassa, tappelemassa. Ja mun osa on olla siivooja, erotuomari, nenänniistäjä, pyllynpyyhkijä, tiskaaja, pyykkääjä. Kun laitan ruokaa, saan kuulla että en syö, pahaa ruokaa. Uhmaikäinen heittää ruuat lattialle ja nauraa päälle. Lapsissa on parasta että ne kasvaa ja luojan kiitos joskus muuttaa pois.

Mut ainiin... eihän näin saa sanoa.
 
"random"
Pitäisi olla hyväksytympää tulla katumapäälle. Jos huomaa, ettei kykene rakastamaan lastaan ja antamaan hänelle tarvittavaa turvaa ja hoivaa, pitäisi voida ilman ympäristön paheksuntaa antaa lapsi adoptioon. Kaikki hyötyisivät: ne lapsettomat parit, jotka ilomielein tarjoavat lapselle rakastavan kodin. Ne vanhemmat, jotka eivät syystä tai toisesta kykenekään olemaan vanhempia. Ja ennen kaikkea se lapsi, joka vaurioituu tunnekylmässä tai jopa vihamielisessä kodissa.
 
Äidin blogi
Alkuperäinen kirjoittaja sammakko suusta: Näytä alkuperäinen viesti
Samaa mieltä, lapset on toisinaa sietämättömiä. Aina vaatimassa, huutamassa, itkemässä, jaloissa roikkumassa, rikkomassa tavaroita, sotkemassa, tappelemassa. Ja mun osa on olla siivooja, erotuomari, nenänniistäjä, pyllynpyyhkijä, tiskaaja, pyykkääjä. Kun laitan ruokaa, saan kuulla että en syö, pahaa ruokaa. Uhmaikäinen heittää ruuat lattialle ja nauraa päälle. Lapsissa on parasta että ne kasvaa ja luojan kiitos joskus muuttaa pois.
Mut ainiin... eihän näin saa sanoa.
Click to expand...


Saa ja pitää sanoa.

Mutta se ei saa olla tila, jossa elää. Lapset osaavat oivaltaa olevansa huonoja..ei toivottuja..he haluavat ja janoavat rakkautta..hyväksyntää..
Jos ymmärrät mitä tarkoitan, noin raskain mielin on vaikeaa olla kannustava ja läsnäoleva aikuinen.
 
kyselen
Alkuperäinen kirjoittaja sammakko suusta: Näytä alkuperäinen viesti
Samaa mieltä, lapset on toisinaa sietämättömiä. Aina vaatimassa, huutamassa, itkemässä, jaloissa roikkumassa, rikkomassa tavaroita, sotkemassa, tappelemassa. Ja mun osa on olla siivooja, erotuomari, nenänniistäjä, pyllynpyyhkijä, tiskaaja, pyykkääjä. Kun laitan ruokaa, saan kuulla että en syö, pahaa ruokaa. Uhmaikäinen heittää ruuat lattialle ja nauraa päälle. Lapsissa on parasta että ne kasvaa ja luojan kiitos joskus muuttaa pois.

Mut ainiin... eihän näin saa sanoa.
Click to expand...
Eikö lapsissa ole mitään hyvää? Miksi lapsia sitten tehdään? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin valitsee tehdä lapsen sen sijaan että haluaisi jäädä lapsettomaksi. Ja moni haluaa vielä enemmän kuin sen yhden. Miksiköhän näin on? Kuulostaa suorastaan järjenvastaiselta että ihmiset haluavat vaikeuttaa elämäänsä ja luopua mukavuuksista.
 
MolliMelooni
Suosittelen tutustumaan niihin ihmisiin, joita on elämäänsä hankkinut. Jos elämäntehtäväksi muodostuu täysin tuntemattomien, vaativien ja ärsyttävien tyyppien passaaminen, niin kyllähän se rassaa. Jos taas tutustuu kotonaan asuviin ihmisiin, kiinnostuu heidän elämästään ja päästää heidät vastavuoroisesti omaan elämäänsä, voi ihmissuhteeseen syntyä kiintymystä ja syvyyttä, joka mahdollistaa yhdessä elämisen ja toisista huolenpitämisen ilman uuvuttavaa marttyyriraatajan roolia.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi, ihana kamala akka, Lispetti ja 1 muu
"M33"
En ihmettele tällaista reaktiota ollenkaan. Itsekin kokisin vanhemman roolin todennäköisesti juuri tuolla tavalla. Kyllähän ihminen voi nähdä paljonkin vaivaa itselleen tärkeiden ja antoisien asioiden eteen, mtta jos vanhemmuus ei kuulu näihin, ei kärsimyksestä ole luvassa mitään palkintoa.
 
"M33"
Alkuperäinen kirjoittaja kyselen: Näytä alkuperäinen viesti
Kuulostaa suorastaan järjenvastaiselta että ihmiset haluavat vaikeuttaa elämäänsä ja luopua mukavuuksista.
Click to expand...
Monissa tapauksissa se onkin järjenvastaista. Lasten hankkiminen on niin tavattoman yleistä, ettei jokainen vanhempi voi millään olla sellainen luontainen äiti- tai isähahmo, jolle lapsiperhe-elämä on unelmien täyttymys. Joukossa on paljon heitä, jotka vain tulivat hankkineeksi lapsia, sopeutuvat tilanteeseen ja sopeuttavat myös omat odotuksensa: elämä nyt on tällaista, tämä kuuluu elämään. Ihminenhän on psykologisesti tavattoman joustava olento, jonka mieli osaa selittää asiat parhain päin.
 
Vier
Kyllähän varsinkin entisaikaan oli monia jotka hankkivat lapsia vaikkeivat halunneetkaan. Se vaan oli itsestäänselvyys, että pitää olla lapsia. Onneksi nykyään tuota uskalletaan jo jonkin verran kyseenalaistaa. Tosin vieläkin vapaaehtoisesti lapsettomia moni paheksuu.
On hyvin tärkeää ihmiseksi kasvamisen kannalta että on vastuussa muistakin kuin itsestään. Sen tai niiden joista vastaa ei vaan todellakaan tarvitse olla lapsi eikä biologisesti sukua.
 
"M33"
Alkuperäinen kirjoittaja Vier: Näytä alkuperäinen viesti
Kyllähän varsinkin entisaikaan oli monia jotka hankkivat lapsia vaikkeivat halunneetkaan. Se vaan oli itsestäänselvyys, että pitää olla lapsia. Onneksi nykyään tuota uskalletaan jo jonkin verran kyseenalaistaa. Tosin vieläkin vapaaehtoisesti lapsettomia moni paheksuu.
Click to expand...
Tämä on totta. Ennen luotettavan ehkäisyn aikaa lasten hankkiminen ei ollut mikään elämäntapavalinta vaan yksinkertaisesti jotakin, mitä terveille naisille tapahtui. Vastaavasti äitiyden ihannoiminen ei ollut ollenkaan nykymeiningin mukaista, vaan lapsi oli usein valtava taloudellinen ja sosiaalinen rasite. Vanhoissa kehtolauluissahan saatettiin mm. toivoa lapsen kuolemaa.

On hyvin tärkeää ihmiseksi kasvamisen kannalta että on vastuussa muistakin kuin itsestään. Sen tai niiden joista vastaa ei vaan todellakaan tarvitse olla lapsi eikä biologisesti sukua.
Click to expand...
Mikä saa sinut ajattelemaan näin?
 
kyselen
[QUOTE="M33";30218503] Joukossa on paljon heitä, jotka vain tulivat hankkineeksi lapsia, sopeutuvat tilanteeseen ja sopeuttavat myös omat odotuksensa: elämä nyt on tällaista, tämä kuuluu elämään. Ihminenhän on psykologisesti tavattoman joustava olento, jonka mieli osaa selittää asiat parhain päin.[/QUOTE]

Näin varmasti on. Kuinkakohan moni tekee lapsia koska niitä nyt vaan pitää tehdä? Olet suorastaan kummajainen jos alkaa 35 olla mittarissa ja ei lapsista tietoakaan. Moni kehitysmaalainen taas tekee lapsia varmaan pitkälti edelleen siksi että niin kuuluu tehdä, se on osa elämää ja takaa suvun jatkuvuuden ja vanhusten hoidon. Mutta veikkaan että moni länsimaissakin tekee lapsia osittain siksi että se "kuuluu elämään" eikä sitä osata kyseenalaistaa.
 
voi surku sinua
Ihan selkeä M33:n provo, kunhan kerää itselleen tekosyitä ja valheita, jottei tuntuisi niin pahalta "valinnalta" jäätyään lapsettomaksi.

Mitä tekee 33 vuotias(?) mies palstalla, jossa suurin osa omaa lapsia ja palstakin on suunnattu perheellisille?

Miksi häntä kiinnostaa sitten ko sivu tai eihe, jos ei kuulemma kiinnosta lainkaan?

Seliseli höpöhöpöä.
 
Äidin blogi
[QUOTE="M33";30218494]En ihmettele tällaista reaktiota ollenkaan. Itsekin kokisin vanhemman roolin todennäköisesti juuri tuolla tavalla. Kyllähän ihminen voi nähdä paljonkin vaivaa itselleen tärkeiden ja antoisien asioiden eteen, mtta jos vanhemmuus ei kuulu näihin, ei kärsimyksestä ole luvassa mitään palkintoa.[/QUOTE]


Lapsi kun syntyy, hän katsoo sinua viisailla silmillä.
Ottaa käsiinsä sinun sormesi, jonka ympärille pienet sormet juuri ylettävät.
Hän on sinun omasi, voit nähdä hänessä piirteesi.

Kun hän kasvaa hän kietoo kätensä kaulallesi, painaa poskensa sinua vasten.
Hän rakastaa sinua, vilpittömästi, vain koska olet hänen vanhempansa.

En tiedä mitään sykähdyttävämpää, kuin lapseni joka sanoo minulle: äiti, tykkään susta niin että halkeet.
Parasta rakkautta mitä elämä voi antaa
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Khisu
"M33"
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30218693:
Lapsi kun syntyy, hän katsoo sinua viisailla silmillä.
Ottaa käsiinsä sinun sormesi, jonka ympärille pienet sormet juuri ylettävät.
Hän on sinun omasi, voi nähdä hänessä piirteesi.

Kun hän kasvaa hän kietoo kätensä kaulallesi, painaa poskensa sinua vasten.
Hän rakastaa sinua, vilpittömästi, vain koska olet hänen vanhempansa.

En tiedä mitään skähdyttävämpää, kuin lapsi joka sanoo minulle: äiti, tykkään susta niin että halkeet.
Click to expand...
Onko tämän tarkoitus vedota johonkin isänvaistooni? :D Minusta tuo on lähinnä vaivaannuttavaa. Ihminen, joka ei halua lapsia, nimenomaisesti ei kaipaa mitään tuollaisia hellyydenosoituksia omalta lapselta.
 
Äidin blogi
[QUOTE="M33";30218697]Kylläpä jotakuta nyt harmittaa, että ihmiset tekevät elämässään erilaisia valintoja. :)

Älä sure, kyllä sinunkin lapsesi pian kasvavat ja muuttavat pois kotoa.[/QUOTE]


Lapset tai elämä aina on laina. Vaikka niin kliseinen, se on tosi. Ketään et voi omistaa, et lastasi, puolisoasi, et ketään.
Kaikki me olemme vapaita valitsemaan.

Kukin elää elämänsä niin hyvin kuin osaa. Kai.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu