Lapsi

En muista aikaa, jolloin en olisi hoivannut toista.
Pidän lapsista, niistäkin joista kukaan ei oikein pidä, koska vanhemmat ovat heidät pilanneet.


Kerran tuli vastaan lapsi, joka riisui talvivaatteensa ja oli alasti. Koska kotona ei kukaan muistanut sanoa lapselle että tarvitaan sisävaatteet.

Kerran tuli vastaan lapsi, jonka perheessä pornon katsominen oli arkipäivää.

On vastaan tullut lapsi, jonka äiti puhutteli lastaan "vi''tun huora" ja lapsi oli 4.v

On vastaani tullut lapsia, jotka ovat hakeneet minusta turvaa, äitiä, rakkautta, eniten he ovat janonneet aikuisuutta ja rakkautta.

Jotenkin väsyttää lukea, kuinka lapsi on virhe elämässä.
On aika uuvuttavaa lukea kuinka nainen joka pitää äitinä olostaan , onkin "pyhä lehmä" , huono , tyhmä ja kieltää itseltään negatiiviset tunteet. Pohditaan miksi naisella ei ole oikeutta jättää lapsi, kuten miehet voivat tehdä.



Kyllä me voimme. Nykyisin on oikeua ja mahdollisuus perua raskaus aika pitkälle.
Nykyään on mahdollista saada apua, on tukiverkostoja.

Lapsi on ihminen, hän joka viattomuudellaan ja kokemattomuudellaan tarvitsee aikuista, suojaa ja turvaa. Rakkautta, hän tarvitsee rakkautta ja suojelua.

Olen nähnyt niin paljon negatiivisten tunteinen vahingoittamia lapsia, etten edes halua osata sanoa: olen väsynyt vanhemmuuteen.

Omat väsymisen tunteet eivät ole tarkoitettu lasten kannettaviksi. Lapsi ei saa tuntea olevansa huono valinta, raskas taakka.

Negatiivisa tunteita, väsymistä ja voimattomuutta varten on olemassa apua. Siihen saa apua. Vanhemmuus on miehen ja naisen asia, yhteinen, se on perhe.

Olen nähnyt lapsia, jotka uskovat olevansa huonoja, tyhmiä ja sellaisia joita kukaan ei voi rakastaa. He uskovat itsestään huonoa.

Lapsi joka oli 8.v sanoi minulle vihaavansa itseään ja uskovansa että vanhemmat toivoisivat hänen kuolemaansa.


Olen mielestäni esittänyt monta hyvää syytä muuttaa omaa suhtautumistaan lapsiin.
Huonojen tunteiden purkuun on keksittävä joku keino, tämä palstakin on hyvä, mutta jos tunne muuttuu tilaksi, jossa elää, pitää hakea apua.


Voimaa vanhemmuuteenne:heart:
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Ja tiedän äidin, joka vaati saada laittaa lapsensa laitokseen, koska ei enää pärjännyt.

En itse tiedä, miten olisin toiminut, mutta en tuomitse häntä. Hän teki päätöksen kaikessa rakkaudessa ja pelkäsi lapsensa puolesta.

Hän tarvitsi apua lapselleen ja itselleen.

Eikä hän ole lakannut rakastamasta, hän ei vaan enää jaksanut rakastaa lasta...
Nyt kun tilanne on rauhoittunut, he rakentavat suhdettaan ammattilaisten kanssa.
 
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.

Aale Tynni
 
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.

Aale Tynni

Liikuttava.
 
kauhean surullista, että jotkut ei luonnostaan rakasta omia lapsiaan. ei varmaan mikään kiva tunne.. viittaan tässä lähinnä tohon "kadun lapsiani" ketjuun, en vaan jaksa sinne kirjoittaa mitään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30219705:
Ohhoh! Oletko siis sellaisessa työssä, että kohtaat tällaisia lapsia, vai miten tuo on mahdollista?

Olen ja en.
Nuorempana tein töitä"tavallisessa" koulussa.

Nykyisin vaan käy niin että lapset juttelevat kaikenlaista.
Omassa työssäni haluan olla aikuinen" joka edes kerran kuunteli murheitani."

Vaikka työhöni ei kuulu, usein pidän lapsia sylissä jotka sitä tarvitsevat.
Joskus työajan jälkeen joku vanhempi lapsi jää purkamaan sydäntään.

Olen surullinen, että nykylapsilla on kovia juttuja.

Haluan nyt vaan kertoa, että ne uupumiset vanhemmuuteen ovat sallittuja, kunhan ne hoidetaan niin, ettei lapsi todella usko pilanneensa aikuisten elämää.

Kamalin juttu tuli vastaan töissä, missä 9.v oli yrittänyt kuristaa itsensä, koska isäpuoli oli sanonut, ettei koskaan olisi yhtä tärkeä kuin oma biologinen lapsensa. Joka oli tämän itsemurhaa yrittäneen pikkuveli.

Nämä asiat pitävät minut positiivisena, kannustavana ja haluan että kaikki lapset jotka kohtaan, kokevat että olen juuri hänestä kiinnostunut. Että juuri hän kohtaamisellamme ilahduttaa minua ja että juuri hän on ihana ja hyvä.

Näin haluan että myös omat lapseni kokevat. Halua, että he tuntevat rakkauteni ja suojeluni.

Napanuora katkeaa kyllä, kun aika on kypsä.

Kun väsyn siihen että olen äiti, lähden yksin leffaan, lenkille, konserttiin, uimahalliin....
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
kauhean surullista, että jotkut ei luonnostaan rakasta omia lapsiaan. ei varmaan mikään kiva tunne.. viittaan tässä lähinnä tohon "kadun lapsiani" ketjuun, en vaan jaksa sinne kirjoittaa mitään..
Näen lapsia, joilla ei ole lapsen iloa jäljellä.
En sitten voi sanoa, millaisia vanhempia heillä on.
Voin vain kertoa mitä olen kohdannut. Siksi lasta ei mielestäni voi rakastaa pilalle. Ei voi suudella tai halia pilalle. Ajan antaminen ei ole tyhmää ja turhaa. Lapset vaan haluavat olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. On perustarve kokea olevansa hyväksytty sellaisenaan.

En pysty aina ajattelemaan töissä lasten taustoja. Vedeän rajan työssäni siten, että nyt olen töissä ja näille jokaiselle lapselle läsnä. Nyt ja sitten kun he menevät kotiin, joku muu taho hoitaa rajan "sen puolisen elämän".

Rakastan työtäni ja niitä lapsia. He ovat ihania ja joskus toivoisin että heidän vanhempansa näkisivät ne ipanat minun silmilläni.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
no, joku psykologi tms viisas on sanonut, että lapselle voi riittää yks terve aikuissuhde, että siitä voi kasvaa suht normaali aikuinen, ja että vaikka lapsena ei oo kotona kokenu rakkautta, niin joku muu voi sen opettaa (opettaja, hoitaja) niin, että lapsi itse aikuisena kykenee rakkauteen, ja ymmärtää, ettei vika ollu hänessä vaan vanhemmissa..
 
no, joku psykologi tms viisas on sanonut, että lapselle voi riittää yks terve aikuissuhde, että siitä voi kasvaa suht normaali aikuinen, ja että vaikka lapsena ei oo kotona kokenu rakkautta, niin joku muu voi sen opettaa (opettaja, hoitaja) niin, että lapsi itse aikuisena kykenee rakkauteen, ja ymmärtää, ettei vika ollu hänessä vaan vanhemmissa..


Ei ole kypsää ajatella, että voin luovuttaa ja uskoa, että joku toinen tekee hommani vanhemmuudessa. Joku toinen opettaa lapseni rakastamaan.

Koen että olisin julma ja sydämetön, jos työssäni keskittyisin niin "työhöni" että sulkisin silmäni lapsen hädältä. Voisin tehdä niin, mutta rikkoisin omia sisäisiä sääntöjäni.

En vaan hyväksy ajatusta: joku toinen rakastakoot lastani, kun en itse jaksa.

En ole mitään siihen verrattuna, mitä olisi oma vanhempi. Rakkauteni ja kiinnostukseni ei ole mitään verrattuna omien vanhempien rakkauteen ja kiinnostukseen. Olen korvike, korvike.
Kestämätön ajatus että lapset elävävät "korvikkeella" ja yrittävät selvitä aikuisuuteen.

Aikuistukaa aikuiset.
 
säpäle harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30219803:
Ei ole kypsää ajatella, että voin luovuttaa ja uskoa, että joku toinen tekee hommani vanhemmuudessa. Joku toinen opettaa lapseni rakastamaan.

Koen että olisin julma ja sydämetön, jos työssäni keskittyisin niin "työhöni" että sulkisin silmäni lapsen hädältä. Voisin tehdä niin, mutta rikkoisin omia sisäisiä sääntöjäni.

En vaan hyväksy ajatusta: joku toinen rakastakoot lastani, kun en itse jaksa.

En ole mitään siihen verrattuna, mitä olisi oma vanhempi. Rakkauteni ja kiinnostukseni ei ole mitään verrattuna omien vanhempien rakkauteen ja kiinnostukseen. Olen korvike, korvike.
Kestämätön ajatus että lapset elävävät "korvikkeella" ja yrittävät selvitä aikuisuuteen.

Aikuistukaa aikuiset.
Voiko mielestäsi väsyneeltä ja ehkä masentuneelta ihmiseltä vaatia tuollaista? Jos ihminen on ihan romuna ja omakaan elämä ei ole hallinnassa, miten voit odottaa, että hän kuin taikaiskusta saisi oman elämänsä niin hyvään malliin, että pystyisi vielä huolehtimaan lapsesta? Eikö nuo sinun esimerkkisi juuri kerro, että tällaisesta "pakottamisesta" ei seuraa mitään hyvää? Eikö se kerro jonkinlaisesta kypsyydestä ja rakkaudesta lasta kohtaan, että ymmärtää omien resurssiensa rajallisuuden ja pyytää apua? Pyytää, että joku toinen rakastaisi lasta, koska lapsi todellakin sen ansaitsee?

Onko sinusta esimerkiksi adoptiovanhemmuuskin vain korviketta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30219835:
Voiko mielestäsi väsyneeltä ja ehkä masentuneelta ihmiseltä vaatia tuollaista? Jos ihminen on ihan romuna ja omakaan elämä ei ole hallinnassa, miten voit odottaa, että hän kuin taikaiskusta saisi oman elämänsä niin hyvään malliin, että pystyisi vielä huolehtimaan lapsesta? Eikö nuo sinun esimerkkisi juuri kerro, että tällaisesta "pakottamisesta" ei seuraa mitään hyvää? Eikö se kerro jonkinlaisesta kypsyydestä ja rakkaudesta lasta kohtaan, että ymmärtää omien resurssiensa rajallisuuden ja pyytää apua? Pyytää, että joku toinen rakastaisi lasta, koska lapsi todellakin sen ansaitsee?

Onko sinusta esimerkiksi adoptiovanhemmuuskin vain korviketta?


Ei ole.

Olen vain nähnyt sen, että usein lapset miettivät miksi en kelpaa. Mikä minussa on vikana.
Vaikka olisi korvike, se ajatus että joku on jättänyt minut, vaivaa.
Biologinen side ja sen katkeaminen on lapsen trauma.

Sitä ei voida ohittaa.

Kerron vain mitä olen kohdannut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30219689:
Ja tiedän äidin, joka vaati saada laittaa lapsensa laitokseen, koska ei enää pärjännyt.

En itse tiedä, miten olisin toiminut, mutta en tuomitse häntä. Hän teki päätöksen kaikessa rakkaudessa ja pelkäsi lapsensa puolesta.

Hän tarvitsi apua lapselleen ja itselleen.

Eikä hän ole lakannut rakastamasta, hän ei vaan enää jaksanut rakastaa lasta...
Nyt kun tilanne on rauhoittunut, he rakentavat suhdettaan ammattilaisten kanssa.
Tuliko sulla mieleen ettei vanhemmalla loppunut rakkaus vaan voimat?
Kyllähän laitoslapsen vanhempi voi rakastaa lastaan yhtä paljon kuin sinäkin omaasi,mutta voimat ja keinot on loppu, ja vanhempi on viisas ja ottaaapua vastaan. Ei se ole hylkäämistä.
Joskus luopuminen (vaikka hetkeksi) voi olla suurinta rakkautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;30219884:
Tuliko sulla mieleen ettei vanhemmalla loppunut rakkaus vaan voimat?
Kyllähän laitoslapsen vanhempi voi rakastaa lastaan yhtä paljon kuin sinäkin omaasi,mutta voimat ja keinot on loppu, ja vanhempi on viisas ja ottaaapua vastaan. Ei se ole hylkäämistä.
Joskus luopuminen (vaikka hetkeksi) voi olla suurinta rakkautta.
Hän oli aika lähellä vihaamista. Voimat loppuivat ihan täysin. Pidän todellakin rakkauden tekona sitä, että hän haluaa apua ja lapselleen hyvää.
Hän ymmärsi tilanteensa ja se on kunnioitettavaa. Se on rohkeaa.
En ole ikinä tuominnut häntä, minusta hän on hieno ihminen, halusi pelastaa lapsensa.

Siitäkin huolimatta, että lapsi ymmärtää vasta joskus miksi äiti teki näin, voi olla sekin mahdollisuus, ettei koskaan ymmärrä ja on katkera äidilleen ikuisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30219892:
Hän oli aika lähellä vihaamista. Voimat loppuivat ihan täysin. Pidän todellakin rakkauden tekona sitä, että hän haluaa apua ja lapselleen hyvää.
Hän ymmärsi tilanteensa ja se on kunnioitettavaa. Se on rohkeaa.
En ole ikinä tuominnut häntä, minusta hän on hieno ihminen, halusi pelastaa lapsensa.

Siitäkin huolimatta, että lapsi ymmärtää vasta joskus miksi äiti teki näin, voi olla sekin mahdollisuus, ettei koskaan ymmärrä ja on katkera äidilleen ikuisesti.
Tunnen tällaisen tapauksen. Nyt vielä vanhempanakaan ei ole antanut anteeksi. Hän haluaa pitää vihansa. Ne negatiiviset tuntemukset ovat osa elämää, hän ei osaa päästää niistä enää irti. Ne antavat hänelle myös tekosyyn/pakoreitin monessa tilanteessa.
Ei olekkaan ihan yksinkertanen asia tuollaista lähteä setvimään, koska nuo tunteet ovat hänelle periaattessa turva.
 
Joskus on käynyt mielessä, että aikuisista on tullut itsekkäitä paskoja.

Vanhat ihmiset joiden kanssa on tullut keskusteltua, kertovat vaikka minkälaisista asioista, joista on vain ollut pakko selviytyä.

Jotenkin vaan tökkii "lapsen hylkäämisen helppous" meidän ajassa.


Oisko sitten empatian puutetta.
 
No totta, anteeksi ap. Mutta tällä palstalle mahtuu yleensä vain yksi saarnaaja ja tällä erää se on ap. Siksi pursuu.

Kai tiedät ettei näitä ole pakko lukea..ajattelin vaan että jos et tiedä.. lukeminen tai lukemattomuus on valinta.

Otatko kirjoitukseni jotenkin henkilökohtaisesti vai miten hyökkäät noin kirjoituksiani kohtaan.. ihmeellistä, epäaikuisuutta.
 
säpäle harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30219950:
Eiks ookki. Ja pahinta että lapset vaan sukkuloivat sen paskan sisällä, mitä aikuiset suoltavat.
Ymmärrätkö, että ne paskaa suoltavat aikuisetkin ovat olleet joskus lapsia? Mitäs sinä ajattelet näistä nyt säälimistäsi lapsista, kun hekin kasvavat aikuisiksi, jotka eivät vain jaksa ja pärjää? Sittenkö heidän tunteillaan ei ole enää väliä? Jostain se jaksamattomuuskin juontaa juurensa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30219990:
Ymmärrätkö, että ne paskaa suoltavat aikuisetkin ovat olleet joskus lapsia? Mitäs sinä ajattelet näistä nyt säälimistäsi lapsista, kun hekin kasvavat aikuisiksi, jotka eivät vain jaksa ja pärjää? Sittenkö heidän tunteillaan ei ole enää väliä? Jostain se jaksamattomuuskin juontaa juurensa.

No ajatteletko että vanhempana ei ole vastuussa itsestään ja että on oikeus siirtää omat kokemukset seuraavalle polvelle?
Ettei tarvitse tehdä aikuisena töitä oman henkisen hyvinvoinnin eteen?

Jos äitini olisi ajatellut noin, hän olisi hakannut minua koko lapsuuteni, hän olisi nolannut minua kaikkien läsnäollessa ja häpäissyt minua haukkumalla.

Minun äitini ajatteli esikoisen saatuaan, ettei anna lapsiensa kärsiä, koska on itse lapsena kärsinyt.

Tunteille on väliä ja niistä on aikuisen itse otettava vastuu, jos ei selviä yksin lapsuudestaan kannattaa pyytää apua. Omien lasten ei saa antaa kärsiä.
 
säpäle harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30220007:
No ajatteletko että vanhempana ei ole vastuussa itsestään ja että on oikeus siirtää omat kokemukset seuraavalle polvelle?
Ettei tarvitse tehdä aikuisena töitä oman henkisen hyvinvoinnin eteen?

Jos äitini olisi ajatellut noin, hän olisi hakannut minua koko lapsuuteni, hän olisi nolannut minua kaikkien läsnäollessa ja häpäissyt minua haukkumalla.

Minun äitini ajatteli esikoisen saatuaan, ettei anna lapsiensa kärsiä, koska on itse lapsena kärsinyt.

Tunteille on väliä ja niistä on aikuisen itse otettava vastuu, jos ei selviä yksin lapsuudestaan kannattaa pyytää apua. Omien lasten ei saa antaa kärsiä.
Eikö se juuri ole avun pyytämistä, että suoraan myöntää, ettei pysty rakastamaan, niin kuin pitäisi? Tai siis siitähän se lähtee. Sitten taas jos kuuntelee liikaa ympäristön odotuksia ("aikuinen joka ei rakasta lastaan on paska"), avun hakemisen kynnys nousee. Minä kyllä mieluummin sallisin aikuisille tunteista puhumisen, vaikka se karulta kuulostaisikin, kuin pakottaisin heidät pärjäilemään itsekseen lapsen kanssa "koska niin kunnon aikuinen tekee".
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti

Yhteistyössä