Pystyykö lääkäri kirjottaan tälläsen lausunnon...

Kun mä kärsin mitä ilmeisimmin niin pahasta paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, että en pysty käymään koulussa tai töissä, kroppa on aivan sekaisin henkisineen oireineen, että myös fyysisineen ja ei mm. tuu nukuttuakaan, aivan liian vähän tai sitten ei ollenkaan, jos koko ajan ahdistaa...

Niin ettei mun tarvii enää osallistua pitkään aikaan työkkärin järkkäämille kursseille yms. tai töihin? saisin keskittyä esimerkiksi vain ja ainoastaan siihen terapiaan? ei ois stressiä ja jatkuvaa ahdistusta muusta, kun ei tunne olevansa kykenevä siihen...

Vaikuttaako tämä mitenkään sossun toimeentulotukeen ja maksamaan vuokraan, jos keskeytän nyt tuon työkkärin määrään kurssin, entä asumistukeen yms?

Koskaan en ole vielä elämässäni päivääkään tehnyt ja kyllähän se surettaa... mutta mitä jos en ikinä olotilojeni takia pystykkään? kuinka yleistä tämmönen on? mitä sillon tapahtuisi...?

No tietysti haet sairaslomaa sitten. Saat sairauspäivärahaa, eli ei tarvitse sossun tuista ressata. Mars mars lääkäriin.g

Lääkäri voi kirjoittaa sairauslomaa ja lähetteen psykiatrille. Sairaana et voi osallistua työkkärin kursseille tai muihin työllistämistoimenpiteisiin. Työmarkkinatuki vaihtuu sairauspäivärahaan ja jos tila näyttää kestävän pitkään, haetaan sinulle kuntoutustukea, mahdollisesti eläkettä jne. Sossun maksamiin tukiin ei pitäisi olla vaikutusta. Korjatkoon joku muu jos näin olisi.

Se lääkäri joka sitä terapiaa sulle suositteli/järjesti, ni se voi myös kirjottaa sairaslomaa. Sillä sairaslomalapulla meet työkkäriin ja kelaan sekä näytät sossussa jos pyytävät.

Onko sulla lääkitystä?

Meinaat siis lähinnä, että saisit B-lausunnon ja työkyvyttömyyseläkkeen?

Noh, eihän tuo muuten selviä kuin lääkärissä käymällä ja pyytämällä sellaista. Jos lääkäri toteaa siihen olevan aihetta, niin kirjoittaa, ja sitten paperit Kelaan vetämään.

Ei kai tuo odottamalla parane. Sun pitää ryhdistäytyä ja hoitaa itses kuntoon. Eikä rypeä itsesäälissä. Kai sä osaat arvostaa tätä yhteiskuntaa, joka mahdollistaa lorvailun yhteiskunnan tuella ja rypemisen tuollaisten vaivojen parissa? Ei huonompina aikoina tai toisenlaisessa yhteiskunnass ihminen voisi antaa valtaa tuollaiselle ongelmien generoimiselle ja niissä rypemiselle. Turhat märehtimiset pois ja hommiin vaan.

Alkuperäinen kirjoittaja bbierass: Näytä alkuperäinen viesti

Ei kai tuo odottamalla parane. Sun pitää ryhdistäytyä ja hoitaa itses kuntoon. Eikä rypeä itsesäälissä. Kai sä osaat arvostaa tätä yhteiskuntaa, joka mahdollistaa lorvailun yhteiskunnan tuella ja rypemisen tuollaisten vaivojen parissa? Ei huonompina aikoina tai toisenlaisessa yhteiskunnass ihminen voisi antaa valtaa tuollaiselle ongelmien generoimiselle ja niissä rypemiselle. Turhat märehtimiset pois ja hommiin vaan.

Click to expand...

Tyhmä. Sulla ei selkeesti oo mitään hajua miltä tollaset ongelmat tuntuu.

Alkuperäinen kirjoittaja #2: Näytä alkuperäinen viesti

Meinaat siis lähinnä, että saisit B-lausunnon ja työkyvyttömyyseläkkeen?

Noh, eihän tuo muuten selviä kuin lääkärissä käymällä ja pyytämällä sellaista. Jos lääkäri toteaa siihen olevan aihetta, niin kirjoittaa, ja sitten paperit Kelaan vetämään.

Click to expand...

Yleensä tulee olla sairauslomalla 300 päivää ennen eläkepapereiden jättämistä. Kela lähettä 150 päivän kohdalla automaattisesti pyynnön toimittaa eläkehakemus, mikäli sellaiselle on tarvetta.

[QUOTE="huoh";30220219]Tyhmä. Sulla ei selkeesti oo mitään hajua miltä tollaset ongelmat tuntuu.[/QUOTE]

Jokaisella on ongelmansa, mutta niihin ei ole pakko jäädä rypemään, vaan niitä voi aktiivisesti yrittää hoitaa ja katsoa eteenpäin ja pärjätä vaan, vaikkei kaikki aina niin herkkua olisikaan. Pullamössöihmisten heikkoutta sanon minä. Luovutetaan vaan ja annetaan yhteiskunnan hoitaa ja sitten haukutaan paskaa yhteiskuntaa, vaikkei itsestä ole yhtään mihinkään.

Joo, kiitos vastauksista. Nyt vähän helpottaa. En ehkä joudukkaan ihan kuseen sitten tämän asian kanssa..

Ja viimeks kun kävin lääkärissä, nii mä ihan innoissani siellä selitin mun tulevaisuuden haaveista ja koulutussuunitelmista, mutta kun totuus iski päin kasvoja kun menin sinne koululuokkaan niiden muiden nuorien kanssa... nii ei musta ollu siihen. Menneisyyden haamut ne kai pukkaa pintaan, vaikka koitatkin ajatella realistisesti. Mut tää lääkäri sit sano, et jos on joku sellanen paikka minne en pysty menee nii tänne vaan ja kirjotetaan lausunto... en tajunnu sillon mitä se tarkotti sillä, mutta nyt sellanen voisi kyllä tarpeeseen.

Ja syön lääkitystä. Mulle on määrätty mirtazapiiniä ja ketipinoria. Tosin toista en noista syö tällä hetkellä, en halua että minut pumpataan ihan lääkkeitäkään täyteen, niimpä jatkoin pelkällä mirtzalla... Nyt sit jos pääsis alottelee sen terapian, koska ei tästä muuten tule mitään. Noista psykologi käynneistä en ole huomannut silleen olevan mulle suurta apua, kun en esim. nyt niistä huolimatta kykene koulussa käymään, terapian pitäis olla kuulemma jotain intensiivisempää työskentelyä, mutta on niistä kuitenkin vähän ollut apua että on saanu käydä avautua ammattiihmiselle tuntemuksistaan...

Ja tälle yhelle Biereskelijälle, sinä et näköjään ymmärrä yhtään ihmisten henkisten hyvinvoinnin päälle. Jos tähän luettelisin kaikki syyt, et varmaan ihmettelisi miksi en työkykyinen juuri tällä hetkellä ole. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa. Ja olen myös hyvin herkkä. Sinun mielestäsi mun näköjään pitäisi kyetä käymään töissä ja koulussa, vaikka ahdistus piikki nousee niin korkeaksi että vatsa on kuralla jatkuvasti, niin kauan kun ahdistusta jatkuu... ja kun en öitäkään saa nukuttua kun sydän pamppailee... oot sinäkin kyllä yks vitun ihminen! mietitäämpä vähän aikaa, miten ihmiset vois sun muokkaamassa yhteiskunnassa. Ei ainakaan kovin hyvin. Tai ne jäis avun ulkopuolelle jotka oikeasti tarviis sitä, koska sinä haluaisit vaan jyrätä niidenkin kustannuksella...! Eikö sua hävetä?. Joo on lorvija paskoja, mutta ymmärrä, kaikki kun ei ole todellakaan niitä.

Mulle on lääkäri kirjottanu lausunnon selkäkivusta ja ripuliongelmista. Saan työmarkkinatukea ja olen säännöllisesti yhteydessä työkkäriin mutta ei nekään keksi mitään mitä oikeesti kykenisin tekemään.

Mä luin sen sun eilisen viestin ja erittäin hyvin osasit kuvata mun tuntemukset . Mä en tosin oo kellekään puhunu siitä että ongelma on tollanen samanlainen ku sulla. Tosta ripulista vaan oon puhunu ja siitä että usein se iskee epäsopivas paikas.
Jotenki en kehtaa kertoa että en pysty olla tilassa jossa on enempi ku yks vieras ihminen. Kaupas käynnistäki menee aina puolet ajasta siihen että yritän rauhoittaa itseni, vaikka sielä mun ei edes oleteta ottavan kontaktia kuin kassahenkilöön.

Mä en kans tajua miksi? Miksi mä pelkään ihmisiä ja tilanteita joissa järjellä ajatellen ei oo mitään pelättävää? Ihan paskaahan tää on, jotenki kitkuttelen päivästä toiseen. Jokainen kaupassakäynti, lasten kuskaaminen kerhoon, terapiaan ym. on ihan tuskaa. Puhumattakaan esim. koulun juhlista.

Vielä semmonen että mä olin keväällä kuntouttavassa työtoiminnassa. Ennen sen alkua se tuntu tosi hyvältä idealta ja olin innoissani menos sinne. No, selkäkään ei oikein sitä kestänyt ja sen sanoin syyksi keskeyttämiselle. Mutta oikeesti päivä päivältä tuntui ahdistavammalta mennä sinne ja sielä oleminen oli ihan kauheeta. Kunnes yks aamu ajellessani sinne päin sain kunnon paniikkikohtauksen ja en vaan pystynyt menemään sinne enää.

Mulla samoja vaivoja ja lisäksi krooninen selkäkipu (johon ei muuta hoitoa ole annettu kuin käsky laihduttaa ainakin 50 kg) Ja vakava masennus. Lääkkeitä olen syönyt yli 20 vuotta ja vähintään työkkärin kursseille pakotetaan kaikista sairauksista huolimatta. Työharjoitteluakin joutuu välillä sellaiissa paikoissa olemaan joissa selkä ei kestä ja sitten olet entistä sairaampi. Mutta eipä se auta kun on pakko niin on pakko. Mitääs sosiaalisten tilanteiden pelkoja ei oteta ollenkaan vakavasti, saati paniikkihäiriöitä. psykalta potkaistiin ulos "meillä ei ole sulle mitään tarjottavaa" niin että tule sittenn toimeen yksin. Sairaalasta kun heräsin im-yrityksen jälkeen teholta hengityskoneesta ja lopulta pääsin kotiin, niin suoraan vaan taas kurssille ja muuhun. Olisivat perkeleet jättäneet elvyttämättä saatana sanon minä.

Alkuperäinen kirjoittaja ap.: Näytä alkuperäinen viesti

Ja tälle yhelle Biereskelijälle, sinä et näköjään ymmärrä yhtään ihmisten henkisten hyvinvoinnin päälle. Jos tähän luettelisin kaikki syyt, et varmaan ihmettelisi miksi en työkykyinen juuri tällä hetkellä ole. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa. Ja olen myös hyvin herkkä. Sinun mielestäsi mun näköjään pitäisi kyetä käymään töissä ja koulussa, vaikka ahdistus piikki nousee niin korkeaksi että vatsa on kuralla jatkuvasti, niin kauan kun ahdistusta jatkuu... ja kun en öitäkään saa nukuttua kun sydän pamppailee... oot sinäkin kyllä yks vitun ihminen! mietitäämpä vähän aikaa, miten ihmiset vois sun muokkaamassa yhteiskunnassa. Ei ainakaan kovin hyvin. Tai ne jäis avun ulkopuolelle jotka oikeasti tarviis sitä, koska sinä haluaisit vaan jyrätä niidenkin kustannuksella...! Eikö sua hävetä?. Joo on lorvija paskoja, mutta ymmärrä, kaikki kun ei ole todellakaan niitä.

Click to expand...

Sinällään ymmärrän biereskelijän kommenttejakin. Aloituksesi kuulostaa siltä, että olisit menossa nyt ensimmäistä kertaa lääkäriin ja suoraan hakemaan papereita, että et pysty koulua käymään ja lähetteen terapiaan. Hänhän vain kovasanaisesti potkiskelee sinua hakemaan apua ja hoitoa vaivoihisi, ei ne pelkästään kotona makaamalla parane. Tai ehkä nuo oireet voi helpottaa, mutta silti häiriöt varmaan ovat jäljellä ja sen varmaan itsekin tiedostat.

Alkuperäinen kirjoittaja bbierass: Näytä alkuperäinen viesti

Jokaisella on ongelmansa, mutta niihin ei ole pakko jäädä rypemään, vaan niitä voi aktiivisesti yrittää hoitaa ja katsoa eteenpäin ja pärjätä vaan, vaikkei kaikki aina niin herkkua olisikaan. Pullamössöihmisten heikkoutta sanon minä. Luovutetaan vaan ja annetaan yhteiskunnan hoitaa ja sitten haukutaan paskaa yhteiskuntaa, vaikkei itsestä ole yhtään mihinkään.

Click to expand...

Ja pakko vielä kommentoida tähän. Vaikka tuskin se mitään hyödyttää. Meidän yhteiskunnassa kun on tälläsiä ilkeitä ihmisiä, mutta kai niilläkin on joku paikkansa täällä..

Ihan sen verran vaan että kun moni oikeasti mielenterveysongelmainen EI HALUA jäädä rypemään niihin ongelmiin.. mutta kun hän ei pysty itse siihen vaikuttamaan vaikka kuinka haluaisi. Varmaan tiettyyn asti pystyy, mutta jos pääkoppa on sairas, niin minkäs teet. Eipä sille hajonneelle psyykkeelle sanota että nyt lopetat tämän asian ajattelun ja rupeat elämään näin ja pam se oli siinä, yleensä tollasesta ittensä pakottamisesta menee vaan huonompaan kuntoon... kohta ei pysty hoitaa enää muitakaan askareita, mitä ennen pysty, kun keho ikään kuin halvaantuu. Se ei ole mitään herkkua olla mt-ongelmainen, sanon minä. Nämä ongelmat kuuluisi sinun päähäsi, niin tietäisit miltä tuntuu. Sä oot näitä ihmisiä jotka ajattelee että masennuskin on vaan joku tekosyy jäädä töistä pois sairaslomalle...

Enkö osunukkin oikeaan?

Niin mä mietin vain että miten vitun _tyhmä_ ihminen voi oikeasti olla jos se pitää ihmisyyttä jonain tunteettomana koneena? että vaikka ihminen kokisi miten rankkoja asioita tahansa, niin se ei voi koskaan särkyä tai mennä työ ja opiskelu kyvyttömäksi.. ikään kuin ihminen ois täysin rajaton.. huhhuh. Kyllä ne kuule meillä jokaisella ihmisellä menee omat sietokykymme rajat jossain ja sitten kun ne ylittyy, niin olet mt-potilas. Toivon tätä todellakin sinun kohdallesi ja kaikella rumalla, koska ei tollaset ihmiset muuten tajua ja ymmärrä, ennen kun ne ite kokee. Turha tulla sitten itkemään ja toivottavasti sua ei auta sitten kukaan. Tollainen kyseenalaistaminen on tosi loukkaavaa, kun on ihan todistettu juttu että meillä on mielisairauksia ja monet tarvii apua niihin. Lääkäri ja lääketiede ei ole sun juttu, älä ikinä hakeudu vaan opiskelemaan sinne, sinne ei tuollasia empatiakyvyttömiä paskoja tarvita, jotka ei ymmärrä edes mikä masennus on, joten ei tollaset onnistuis edes tulkitsemaan sopivia hoitotoimenpiteitä potilaille... Välillä se on sairaslomaa ja välillä ei. Mä en nyt näe ainakaan omassa tilanteessani muita vaihtoehtoja...

Toivottavasti joku tappaa sut paskiainen.

Tässä sulle sitä mielisairautta. =)

Alkuperäinen kirjoittaja HippuTAR: Näytä alkuperäinen viesti

Vielä semmonen että mä olin keväällä kuntouttavassa työtoiminnassa. Ennen sen alkua se tuntu tosi hyvältä idealta ja olin innoissani menos sinne. No, selkäkään ei oikein sitä kestänyt ja sen sanoin syyksi keskeyttämiselle. Mutta oikeesti päivä päivältä tuntui ahdistavammalta mennä sinne ja sielä oleminen oli ihan kauheeta. Kunnes yks aamu ajellessani sinne päin sain kunnon paniikkikohtauksen ja en vaan pystynyt menemään sinne enää.

Click to expand...

Noniin onhan meitä!!!

Toivottavasti joskus päästäis jollain keinoilla tästä yli... Mikä sulle siis tuota ripulia aiheuttaa? mulla on myös vatsasairaus, joka reagoi selkeästi ylikuormittuneeseen ahdistukseen ja stressiin...

Alkuperäinen kirjoittaja viieeras: Näytä alkuperäinen viesti

Mulla samoja vaivoja ja lisäksi krooninen selkäkipu (johon ei muuta hoitoa ole annettu kuin käsky laihduttaa ainakin 50 kg) Ja vakava masennus. Lääkkeitä olen syönyt yli 20 vuotta ja vähintään työkkärin kursseille pakotetaan kaikista sairauksista huolimatta. Työharjoitteluakin joutuu välillä sellaiissa paikoissa olemaan joissa selkä ei kestä ja sitten olet entistä sairaampi. Mutta eipä se auta kun on pakko niin on pakko. Mitääs sosiaalisten tilanteiden pelkoja ei oteta ollenkaan vakavasti, saati paniikkihäiriöitä. psykalta potkaistiin ulos "meillä ei ole sulle mitään tarjottavaa" niin että tule sittenn toimeen yksin. Sairaalasta kun heräsin im-yrityksen jälkeen teholta hengityskoneesta ja lopulta pääsin kotiin, niin suoraan vaan taas kurssille ja muuhun. Olisivat perkeleet jättäneet elvyttämättä saatana sanon minä.

Click to expand...

Unohdin sanoa vielä vuosikausien kroonisen unettomuuden. Välillä olen ihan sekaisin ja näen harhooja yms kunnes saan lopulta n. 5 tuntia yhtäjaksoista unta. Tuo unettomuus ei ainakaan paranna tätä ylipainoa, joka on toki seurausta myös syömishäiriöstä. Apua ei saa mihinkään, yksityiselle ei ole varaa mennä. Mitään ei tutkita, aina vaan sanotaan että laihduta 50 kiloa niin kyllä se sitten siitä. Vitut laihdutan kun ei ole motivaatioo edes elää! :headwall:

Alkuperäinen kirjoittaja viieeras: Näytä alkuperäinen viesti

Mulla samoja vaivoja ja lisäksi krooninen selkäkipu (johon ei muuta hoitoa ole annettu kuin käsky laihduttaa ainakin 50 kg) Ja vakava masennus. Lääkkeitä olen syönyt yli 20 vuotta ja vähintään työkkärin kursseille pakotetaan kaikista sairauksista huolimatta. Työharjoitteluakin joutuu välillä sellaiissa paikoissa olemaan joissa selkä ei kestä ja sitten olet entistä sairaampi. Mutta eipä se auta kun on pakko niin on pakko. Mitääs sosiaalisten tilanteiden pelkoja ei oteta ollenkaan vakavasti, saati paniikkihäiriöitä. psykalta potkaistiin ulos "meillä ei ole sulle mitään tarjottavaa" niin että tule sittenn toimeen yksin. Sairaalasta kun heräsin im-yrityksen jälkeen teholta hengityskoneesta ja lopulta pääsin kotiin, niin suoraan vaan taas kurssille ja muuhun. Olisivat perkeleet jättäneet elvyttämättä saatana sanon minä.

Click to expand...

Siis mitä vittua!!! voiko ne oikeesti toimia noin? miksi niille kursseille olisi ihmisen pakko mennä, jos se ei todellakaan siihen kykene!? ei luulis olevan niin vaikeaa tajuta...

Alkuperäinen kirjoittaja ohis: Näytä alkuperäinen viesti

Sinällään ymmärrän biereskelijän kommenttejakin. Aloituksesi kuulostaa siltä, että olisit menossa nyt ensimmäistä kertaa lääkäriin ja suoraan hakemaan papereita, että et pysty koulua käymään ja lähetteen terapiaan. Hänhän vain kovasanaisesti potkiskelee sinua hakemaan apua ja hoitoa vaivoihisi, ei ne pelkästään kotona makaamalla parane. Tai ehkä nuo oireet voi helpottaa, mutta silti häiriöt varmaan ovat jäljellä ja sen varmaan itsekin tiedostat.

Click to expand...

En jaksa tapella sun ja biereskelijän kanssa. joten lue vaan samat kommentit mitä laitoin sillekin. Ja jatkossa kaikki myös muut sun tapaset.

Nii ei tarvii erikseen copypasteta.

Alkuperäinen kirjoittaja ap.: Näytä alkuperäinen viesti

Siis mitä vittua!!! voiko ne oikeesti toimia noin? miksi niille kursseille olisi ihmisen pakko mennä, jos se ei todellakaan siihen kykene!? ei luulis olevan niin vaikeaa tajuta...

Click to expand...

Kyllä todellakin voi. Ja turha uhkailla karenssilla kun karenssi on ollut ainakin 10 vuotta jo. Katsos kun kuntouttavat ja muut toiminnat ei karenssia vähennä. Kohta varmaan loppuu toimeentulotuki, mutta ihan sama, jospa sitten saisi tehtyä jotin tämän paskan päättämiseksi.

Alkuperäinen kirjoittaja Criminal Mind: Näytä alkuperäinen viesti

Lääkäriin juu. Saikkua tulee mutta eläkkeen perään ei kannata heti haaveilla. Hyvin harvalle se myönnetään pääkopan ongelmien takia. Tsemppiä!!

Click to expand...

No emmä heti kuule 19-vuotiaana oo eläkkeestä haaveilemassakaan.. Mulla ois haave työskennellä uranaisena ja tietyllä alalla. Mut tiedä tulenko ikinä onnistumaan siinä näiden ongelmien takia... vaikka kunnianhimoa riittäis. :/