Menu

Mistä apua ja tutkimuksia pojalle??? (ADD/ADHD)

  • Viestiketjun aloittaja neuvotonna
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
neuvotonna
Tokaluokkalaiseni, 8v, kärsii keskittymisongelmista. On kärsinyt koko pienen ikänsä. On impulsiivinen jne. 6-vuotiaana otin asian esille "koululääkärin" kanssa, kun lapsi oli eskassa. Hän ohjasi Perheneuvolaan, jossa kävimme. Siellä sosiaalityöntekijä (!) haastatteli lasta ja meitä vanhempia ja psykologi teki tasotestit lapselle todeten älykkyyden olevan normaali ja että lapsi keskittyi testeissä normaalisti. Sanoivat, ettei ole ADD/ADHD.

MUTTA arki on vaikeaa... Koulussa tunneilla on omissa maailmoissaan, ei tiedä mitä on läksyksi ja läksyt tehdään vierekkäin istuen ja huomiota ohjaten että keskittyy. Muuten tekee mitä sattuu. Huolimattomuusvirheitä on hirveästi. Kaverisuhteet rakoilevat, kun lapsi on omapäinen eikä jaksa esim keskittyä Legoleikkeihin ja jalkapallopeleihin, vaan leikin pitäisi vaihtua ja muuttua kokoa ajan ja olla ns juoksuleikkejä. Tuntuu, että hankalampaan suuntaan mennään vaan koko ajan ja huoleni on kova.

Mutta mihin kääntyisin apua saadakseni?
 
erit.lapsen äiti
Otin yhteyttä TK:n lääkäriin. Hän teki lähetteen lasten päivystyspolillle, jossa meitä haastatteli lääkäri ja hoitaja useampaan otteeseen. Saimme oireiden mukaisen lähetteen osaston tutkimusjaksolle (OYS). Lapsi sai kattavan tutkimusen ja diagnoosin kanssa pois lähdettiin. Tutkimusjakso n.6-7 vkon mittainen. Kun diagnoosin saa sitten se taistelu alkaa. Perhettä tuputetaan neuvoloihin jne. saamatta todellista apua. Meillä meni diagnoosista n.3 vuotta ennen kuin saimme toimintaterapeutin. Meidän lapselle paras vaihtoehto. Tosin dg. ei ole ADD/ADHD, mutta samankaltaisia oireita oli. Voimia lapsen arkeen.
 
erit.lapsen äiti
... jäi kertomatta miten lapsi tänään voi. Hän on nyt aikuisiän kynnyksellä ja voi hyvin. Keskittymisvaikeudet on ohi, hieman vielä impulsiivista käytöstä, mutta hyvin saadaan "aisoihin". Koulussa itse rauhallisuus. Jaksaa keskittyä ja mielenkiinto säilyy. Ei kuitenkaan mikään lukutoukka. Kaverisuhteet on kehittyneet iän myötä. Voi sanoa jo normaaliksi nuoreksi. On iloinen, nauttii elämästä. Voimme vain kiittää itseämme ja vaatimalla vaadittua toimintaterapiaa. Toimintaterapeutti tekee tiivistä työtä perheen kanssa ja ottaa perheen toiveet huomioon ja kykenee ongelmaratkaisuihin. Tukee lasta ja lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvua ja kehitystä. Meidän lapsen itsetunto romuttui haasteellisen käytöksen vuoksi, mutta nyt omaa hyvän itsetunnon. Teidän vanhempien tulee olla vaativia lapsenne suhteen, jotta lapsi ja perhe saa oikean avun. Kaikkeen ei tarvi suostua.
 
"koi"
Pyydät yhdessä opettajaa, koululääkäriä, terveydenhoitajaa, kuraattoria ja ehkäpä koulupsykologia palaveriin. Onko nämä ongelmat huomattu koulussa? Tarvitseeko mahdollisesti erityistukea koulussa? Siitä sitten jokainen heistä lähettelee lääkäri lähetteellä, opettaja suosituksen että tutkimuksiin on päästävä. Koululääkäriltä voi pyytää lähetettä suoraan neurologille.
Sitten joskus kun ne sattuu ottamaan sinne niin asiat alkavat rullaamaan. Kysyvät automaattisesti koulusta ja kotoolta arvioita lapsesta.

Mutta, se on hyvin pitkä ja kivinen tie. Hoitoon on tosi vaikea päästä!

Kysy myös koulusta onko heidän kautta mahdollisuutta päästä tutkimuksiin ns. koulun omiin testeihin. Meillä kävi tässä suhteessa onni, koska koulusta lähettivät larmikseen (helsinkiin) ja niillä papereilla päästiin sitten julkiselle puolelle (n. 3 vuotta myöhemmin) Kannaattaa varautua vuosien veivaukseen.
 
aaapeee
Koulussa tunneilla lapsi ei ole mikään häirikkö. Enemmänkin istuu paikallaan ja puuhastelee/ajattelee muuta. Eli opettajan silmissä on "mukana", mutta sitten kotona paljastuu että on täysin ulkona läksyistä ja opetetuista asioista. Raahaa kaikkia kirjoja repussa edestakaisin joka koulupäivä ja sitten pohtii, mistä tulikaan mitäkin läksyä..
 
"sini"
Me mentiin suoraan yksityiselle neurologille joka lähetti neuropsykologisiin testeihin. Haastattelukaavakeet täytettiin me vanhemmat ja opettaja. Parissa kuukaudessa saatiin dg, mutta sitä ei haluttu kirjattavaksi, vaan aloitettiin lääkitys (jota vastaan olin kyllä ensin).

Voi sitä muutosta! Lapsi sai itsetuntonsa takaisin, keskiarvo nousi reilusti yli numerolla (7. luokalla oli 9.4) ja käytösnumero nousi kolme numeroa. Tämä kaikki tapahtui vuoden sisällä. Ja tosiaan lapsi oli 6. luokalla, kun näihin tutkimuksiin lähdettiin. "Epävirallinen" dg on ADD.

Nyt nuori jo täysi-ikäinen, eikä lääkitystä ole yläkoulun jälkeen käyttänyt. Pärjää edelleen hyvin, vaikkakin muistamattomuutta ja keskittymisvaikeutta vieläkin on, ei kuitenkaan häiritse elämää.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu