"ujo"
Olen maailman huonoin puhelimessa puhuja. Takeltelen, änkytän, yskin jne. Ja nyt pitäisi soittaa yhdelle ukkelille työpuhelu. En saa otettua puhelinta käteen. 
vierass
Otat nyt kynän ja paperia ja kirjoitat paperille kaiken, mitä sinun pitää sanoa.
Sen jälkeen on paljon helpompaa ottaa se puhelin ja soittaa, kun on vuorosanat valmiina.
Sen jälkeen on paljon helpompaa ottaa se puhelin ja soittaa, kun on vuorosanat valmiina.
"Kukka"
Aikoinaan kärsin minäkin puhelinkammosta. Minulla oli kuitenkin sellainen niksi, että menin soittamaan erikoiseen ympäristöön esim. ulos, paikkaan jossa saattoi olla hälyä ympärillä tms. Poikkeava ympäristö etäännytti puhelusta ja sen herättämistä pelontunteista. Pääsin siis jonkinlaiseen unenomasieen tunteeseen kiinni ja puhuminen oli rennompaa.
Ja kuten tuossa yllä joku ehdottaa, paperille kirjoitetut asiat voivat myös helpottaa.
Ja kuten tuossa yllä joku ehdottaa, paperille kirjoitetut asiat voivat myös helpottaa.
"Liisi"
Minä en suosittele kirjoittamaan etukäteen paperille vuorosanoja, koska ethän voi tietää mitä toinen sanoo tai miten puhelu ylipäätään etenee. Toki tärkeimmät käsiteltävät asiat kannattaa kirjoittaa muistin tueksi, mutta ei nyt sentään valmiita vuorosanoja, koska sitten vasta lukkoon menetkin kun puhelu lähtee etenemään odottamattomaan suuntaan.
Mulla paras tapa on vaan ottaa puhelin kouraan, näppäillä vauhdilla numero ja odottaa vastausta. Ilman liikaa etukäteen miettimistä. Katsoo mitä tuleman pitää.
Mulla paras tapa on vaan ottaa puhelin kouraan, näppäillä vauhdilla numero ja odottaa vastausta. Ilman liikaa etukäteen miettimistä. Katsoo mitä tuleman pitää.
vieraskin.
Puhelinkammo on yleistä. Itsekin olen kärsinyt siitä. Toisaalta siihen auttaa vain soittelu. Miten sulla onnistuu muut soitot. Aika useinhan joutuu varaileen aikoja kampaajalle, hammaslääkriin, kosmetologit, neuvola..
Mullakin on kammo ollut. Nyt olen ollut 4 vuotta työpaikassa, johon kuuluu asioiden hoitelu puhelimitse. Hyvin sujuu.
Mullakin on kammo ollut. Nyt olen ollut 4 vuotta työpaikassa, johon kuuluu asioiden hoitelu puhelimitse. Hyvin sujuu.
viera.s
Onko sinulle kaikki puhelut noin vaikeita, vai onko asia jotenkin erityisen ikävä hoitaa?
Minullakin on jonkun asteista puhelinkammoa. Kuitenkin vain, jos asia on henkilökohtaisesti erityisen tärkeä tai vastaanottajalle ikävä. Ja se tietysti lisää kammoa, jos tietää puhelun vastaanottajan kiivaaksi luonteeltaan ja pitäisi kertoa, ettei asiat mene hänen toivomallaan tavalla. Ikäviä asioita kuitenkin täytyy töissä hoitaa myös. Myönnän, että minulla kuten varmasti monelle muullakin on paha tapa on lykätä näitä puheluita, jos se on mahdollista. Mutta odottelu usein vaan pahentaa asiaa, joka on kuitenkin pakko ennemmin tai myöhemmin hoitaa. Joten motivaattori on vaan se pakko. Päätän, että nyt minä sen hoidan, mietin vähän miten asian ilmaisen, mutta en liian pitkään. Ennalta kirjoitetut nuotit ei kuitenkaan toimi, koska ei voi tietää miten vastaanottaja reagoi. Minulla pahin jännitys iskee puhelimen piipatessa, mutta onneksi puhelin aikana laantuu.
Jännitys myös helpottaa rutiinin myötä. Kyllä minua aluksi uudessa työssä on jännittänyt tavallisempienkin asioiden hoito puhelimitse, mutta myöhemmin se rajoittuu vain poikkeustilanteisiin ja niissäkin on kokemuksen lisäännyttyä jo siedettävää.
Minullakin on jonkun asteista puhelinkammoa. Kuitenkin vain, jos asia on henkilökohtaisesti erityisen tärkeä tai vastaanottajalle ikävä. Ja se tietysti lisää kammoa, jos tietää puhelun vastaanottajan kiivaaksi luonteeltaan ja pitäisi kertoa, ettei asiat mene hänen toivomallaan tavalla. Ikäviä asioita kuitenkin täytyy töissä hoitaa myös. Myönnän, että minulla kuten varmasti monelle muullakin on paha tapa on lykätä näitä puheluita, jos se on mahdollista. Mutta odottelu usein vaan pahentaa asiaa, joka on kuitenkin pakko ennemmin tai myöhemmin hoitaa. Joten motivaattori on vaan se pakko. Päätän, että nyt minä sen hoidan, mietin vähän miten asian ilmaisen, mutta en liian pitkään. Ennalta kirjoitetut nuotit ei kuitenkaan toimi, koska ei voi tietää miten vastaanottaja reagoi. Minulla pahin jännitys iskee puhelimen piipatessa, mutta onneksi puhelin aikana laantuu.
Jännitys myös helpottaa rutiinin myötä. Kyllä minua aluksi uudessa työssä on jännittänyt tavallisempienkin asioiden hoito puhelimitse, mutta myöhemmin se rajoittuu vain poikkeustilanteisiin ja niissäkin on kokemuksen lisäännyttyä jo siedettävää.
vierass
[QUOTE="Liisi";30222840]Minä en suosittele kirjoittamaan etukäteen paperille vuorosanoja, koska ethän voi tietää mitä toinen sanoo tai miten puhelu ylipäätään etenee. Toki tärkeimmät käsiteltävät asiat kannattaa kirjoittaa muistin tueksi, mutta ei nyt sentään valmiita vuorosanoja, koska sitten vasta lukkoon menetkin kun puhelu lähtee etenemään odottamattomaan suuntaan.
[/QUOTE]
Semmoisista asioista, mitkä on pakko tulla sanotuksi sen puhelun aikana, voi hyvin olla kaikki ihan sanasta sanaan, etenkin sen aloitusrepliikin kuka soittaa ja mistä ja miksi soittaa. Harvemmin siinä vaiheessa puhelu on vielä lähtenyt etenemään muualle. Kun ne saa sanotuksi, niin sen jälkeen usein helppottaa. Muista asioista voi sitten tehdä listan ranskalaisilla viivoilla muistin tueksi.
[/QUOTE]
Semmoisista asioista, mitkä on pakko tulla sanotuksi sen puhelun aikana, voi hyvin olla kaikki ihan sanasta sanaan, etenkin sen aloitusrepliikin kuka soittaa ja mistä ja miksi soittaa. Harvemmin siinä vaiheessa puhelu on vielä lähtenyt etenemään muualle. Kun ne saa sanotuksi, niin sen jälkeen usein helppottaa. Muista asioista voi sitten tehdä listan ranskalaisilla viivoilla muistin tueksi.
Päivää, täällä on...
Minulla oli myös nuorempana tommonen ongelma. Jännitti pirusti. Tein raskalaisilla viivoilla paparille pääkohdat, mitä asioita tulevan puhelun piti koskea, mitä piti muistaa kertoa, mitä piti muistaa puhua. Joskus ihan omasta nimestä ja henkilötunnuksesta alkaen...
"Liisi"
Noh, se suunnitelma voi mennä mönkään jo siinä vaiheessa kun puhelimeen vastaakin joku ihan eri ihminen kuin tarkoitus oli...
vierass
[QUOTE="Liisi";30222912]Noh, se suunnitelma voi mennä mönkään jo siinä vaiheessa kun puhelimeen vastaakin joku ihan eri ihminen kuin tarkoitus oli...[/QUOTE]
Ensimmäiseksi voi lisätä vielä, että kysyy oikeaa henkilöä Tai pahimmassa hädässä lyö sen luurin korvaan. Onpa joskus tullut keskukselle selitettyä, että kuka on ja miksi soittaa, kun on ollut numero mihin soittaa, muttei henkilön nimeä kenelle ja vastaaja on ollut keskus.
Ensimmäiseksi voi lisätä vielä, että kysyy oikeaa henkilöä
Tai pahimmassa hädässä lyö sen luurin korvaan. Onpa joskus tullut keskukselle selitettyä, että kuka on ja miksi soittaa, kun on ollut numero mihin soittaa, muttei henkilön nimeä kenelle ja vastaaja on ollut keskus.
"Reetta"
Mä teen tätä yhä! Menen vaan puhelimessa lukkoon jos joku yhtäkkiä pyytää toistamaan vaikka vaan mun oman nimen. Älytöntä, joo. Ja mä olen sentään keski-ikäinen projektinvetäjä!Alkuperäinen kirjoittaja Päivää:
Mulla on tapana kerätä ikävien puheluiden soittelut samalle päivälle ja vedän ne sitten samalla höökillä kaikki peräkkäin pulssin ollessa varmaan 150 jatkuvasti.
Puhelinpäivän jäljiltä työpöydällä on lappusia joihin on kirjoiteltu sinne tänne mm. mun omaa nimeäni, osoitettani, puhelinnumeroani ja henkilötunnustani. Nämäkös työkavereita aina naurattavat kun sattuvat paikalle. Että "ootko nyt varma siitä että kuka sä nyt olitkaan...?"
"a.p."
Ei mulle kaikki puhelut tuota hankaluuksia. Vain vieraitten ihmisten kanssa juttelu on vaikeaa.
Sain soitettua puhelun, menin autoon istumaan ja puhumaan. Sain asiani hoidettua Tämä helpotuksen tunne jälkeenpäin
Sain soitettua puhelun, menin autoon istumaan ja puhumaan. Sain asiani hoidettua
Tämä helpotuksen tunne jälkeenpäin