Nyt riitti uusperheily - tämä "äitipuoli" heittää hanskat tiskiin!

Ei ole heikkohermoisille tämä, ihan mahdoton tehtävähän tämä on! Ihan mahdoton. Et ole missään roolissa tai tehtävässä tarpeeksi hyvä. Viimeinen pisara on miehen mahdottoman mustasukkaiset, lellityt ja ilkeät lapset. En osaa tarpeeksi myötäilevä ja sopeutuva olla, seuraava askel on muuttua näkymättömäksi, sitten ei ketään minun olemassaoloni harmita.

Ja appivanhemmat, joille olen se toinen vaimo, ei yhtä hyvä kuin ensimmäinen ja rakkaiden lapsenlapsien äiti. Ihme, ettei minun suvussa katsota uutta puolisoa niin kieroon kuin miehen puolelta. Pitäköön tunkkinsa, nyt helpottaa jo ajatella, että pääsen tästä helvetistä pois.

Vaikka sittenhän miehellä ei ole varaa enää omakotitalossa asua, eikä hänen lellarinsa saa kaikkea haluamaansa, koska minä tässä olen se suurempituloinen koko ahneen porukan elättäjä ollut. Jaa, lieneekö enää minun ongelmani miettiä onko kaikki mahdollisesti tahoillaan tyytyväisiä..

Tuonpa takia en ottaisi ikinä puolisokseni sellaista jolla on jo lapsia. Yäks.

Kyllä minä lähtisin, jos ei mies saa lapsiaan ja vanhempiaan kuriin eikä ole kunnioitusta.

ihan oikean päätöksen teit! onnea uuteen elämään

Totahan se taitaa useasti olla. Meilläkin naapurissa "sulle, mulle, naapurin penalle ja sen serkuille-lapsia" uusiorevohka. Illat ja viikonloput ulvotaan ja tapellaan kenenkäkin lapsista ja lapset vapisee pihalla. Ja facet sun muut somet aina täynnä kirjoitusta "voi kun oli ihana viikonloppu meillä 7 hengellä"
Miks se on jotenkin hienoa sanoa olevansa suurperheen äiti?! Lapset vuoroviikoin ties missä ja joka toinen vkonloppu tulee joku lapsista ja illaksi pitää saada lastenhoitaja kun ei jaksa....

Jos ukkosi on noin munaton ettei kasvata kakaroitaan kunnioittamaan äitipuolta niin ihan oikein että lähdet.

Ei se mikään mukuloiden etuoikeus ole aina mustasukkaisuuksissaan kiukutella kun taloon tulee uusi emäntä. Jos tää suurperhe vielä elää sun siivellä omakotitalossa niin pihalle vaan jos eivät kerran osaa olla kiitollisia.

Mä suosittelen että muistutat miehelle ja lapsille mikä tilanne on.
Eli se että talo on nimissäsi ja josi käytös ei muutu asiallisempaan ja kunnioittavampaan suuntaan, on edessä lähtö ulkoruokintaan puille ihmettelemään.

Niin, itkettää ja turhauttaa ja harmittaa ajatella, ettei tämä onnistunut, mutta kaikenlaista sitä rakastunut lehmä itselleen uskotteleekin. Että kyllähän ne kaikki toimeen tulevat, ja hyvällä tahdolla ja rakkaudella hyvä tulee vaikka ajan kanssa. Ja paskan marjat tule! Nykyajan lapset (olen nelikymppinen kalkkis) eivät osaa kunnioittaa mitään tai ketään, eikä sitä heiltä vaadita. Kaikki tuodaan eteen ja heidän tunne-elämän oikkuja pitää aina ymmärtää. Jos äitipuolen ruoka on yököttävää, ja äitipuoli ei saa huoneeseen tulla, ja äitipuoli on sitä tätä ja tuota, niin sitten saa mies ottaa katraansa ja kokeilla onneaan muualla. Ja uskokaa, minua varoiteltiin, ja kysyttiin, että olenko ihan varma että halusin sellaiseen asemaan. Kiittämätöntä hommaa, kertakaikkiaan. Kätevä emäntä tähän asti olen ollut, mutta nyt näitä väniseviä mukuloita on sekä omasta takaa, että vieraasta niin paljon, että ihan kuin kahta kokopäivätyötä tekisi.. Ja vielä ei ole sellaista hetkeä ollut, ainakaan monta, että kaikilla yhtä aikaa olisi hymy naamalla. Aina joku myrtsinä kattelee, voi herran jee.

Saattaahan se olla, että tyhmä ja kovapäinen kun olen niin tämän päänisisäisen hirmumyrskyn laannuttua ja yön nukuttuani tulee taas tunne, että ehkäpä tämä tästä. Vaan kohta lähden hyvällä tai lähden pöpilään, siltä tuntuu nyt.

Montako omaa lasta ap.llä on? entä miehellä?

Enpä viitsi eritellä, mutta ihan tarpeeksi on ja molemmin puolin. Eikä perhana yhtään lisää.

Uusperheet eivät ole normaali tilanne. MOnta henkilöä joutuu sopeutumaan toisiinsa, harvoin se onnistuu, aina jotain kismaa. Lapsilla omat ongelmat, vanhemmilla lapsineen omat. En koskaan alkaisi moiseen sirkukseen. Odotan pian koittavaa kuopuksen lähtöä ja katson, josko jotain. Sekään tuskin kannattaa, koska sitten lapsenlapset ja niistäkin saa kiistaa.

Taitaa olla miehen lasten toive päästä äitipuolesta eroon, eikä siinä auta kuinka kiva kyseinen ihminen on.
Oletko koskaan itse ajatellut itseäsi samassa tilanteessa, jossa vanhempien erotessa tulee jopa kaksi uutta vanhempaa lisäksi?

[QUOTE="Laila";30224333]Taitaa olla miehen lasten toive päästä äitipuolesta eroon, eikä siinä auta kuinka kiva kyseinen ihminen on.
Oletko koskaan itse ajatellut itseäsi samassa tilanteessa, jossa vanhempien erotessa tulee jopa kaksi uutta vanhempaa lisäksi?[/QUOTE]

Minä olin sellaisessa tilanteessa 70-luvulla, eikä tullut mieleenikään alkaa hyppimään aikuisten silmille. Siihen aikaan vielä kunnioitettiin vanhempia. Tilannetta toki helpotti, ettemme joutuneet muuttamaan isän uuteen perheeseen (edes vuoroviikkoisesti), vaan saimme vierailla siellä vain halutessamme. Ihan hyvin tulimme toimeen äitipuolen lasten kanssa ja myöhemmin puolisisarustemme kanssa. Isäpuolella ei lapsia ollut, eikä koskaan tullut, vaikka toivoimme äidin vielä tekevän meille pikkusisaruksen.

[QUOTE="nuuh";30223772]Totahan se taitaa useasti olla. Meilläkin naapurissa "sulle, mulle, naapurin penalle ja sen serkuille-lapsia" uusiorevohka. Illat ja viikonloput ulvotaan ja tapellaan kenenkäkin lapsista ja lapset vapisee pihalla. Ja facet sun muut somet aina täynnä kirjoitusta "voi kun oli ihana viikonloppu meillä 7 hengellä"
Miks se on jotenkin hienoa sanoa olevansa suurperheen äiti?! Lapset vuoroviikoin ties missä ja joka toinen vkonloppu tulee joku lapsista ja illaksi pitää saada lastenhoitaja kun ei jaksa....[/QUOTE]
Meillä molemmilla pitkät liitot takana ja niistä lapsia. Ja on tämä helvetti yhtä tappelua esimurkkuikäisten ja murkkuikäisten välillä, sisarusten kesken sekä minun ja miehen lasten kesken, omat isälleen ja mulle sekä vielä toisin päin. Onneksi exät on sentään täyspäisiä ihmisiä.

Alkuperäinen kirjoittaja Ei-uusperheeläinen;30223825:

Jos ukkosi on noin munaton ettei kasvata kakaroitaan kunnioittamaan äitipuolta niin ihan oikein että lähdet.

Ei se mikään mukuloiden etuoikeus ole aina mustasukkaisuuksissaan kiukutella kun taloon tulee uusi emäntä. Jos tää suurperhe vielä elää sun siivellä omakotitalossa niin pihalle vaan jos eivät kerran osaa olla kiitollisia.

Click to expand...

Munaton tai omasta mielestään ylikiltti. Minusta selkärangaton ihminen, joka pelkää kuollakseen komentaa omiaan, koska jospa he eivät enää halua meille tulla? Epäilen, koska meillä he ovat suurimman osan ajasta muutenkin, eli ramppautuvat päivittäin huoneissaan, jääkaapilla ja rahaa pyytämässä.

Ja kyllä jonkinasteista mustasukkaisuutta odottaa, mutta jos se helvetti täysikäisyyteen viedään monta vuotta samaa nokanvartta pitkin kattomista. Ei ole reilua, että minä maksan loppuikäni siitä synnistä, että otin lapsellisen miehen. Miksei voi tulla puoliväliin vastaan, että hei okei tämä on nyt tilanne, mut ei mitään, rakennetaan tästä joku mukava juttu. Mutta kun ei, tuon ämmän syy. Enkä muuten mitään avioliittoja rikkonut.

[QUOTE="kokenut";30224370]Minä olin sellaisessa tilanteessa 70-luvulla, eikä tullut mieleenikään alkaa hyppimään aikuisten silmille. Siihen aikaan vielä kunnioitettiin vanhempia. Tilannetta toki helpotti, ettemme joutuneet muuttamaan isän uuteen perheeseen (edes vuoroviikkoisesti), vaan saimme vierailla siellä vain halutessamme. Ihan hyvin tulimme toimeen äitipuolen lasten kanssa ja myöhemmin puolisisarustemme kanssa. Isäpuolella ei lapsia ollut, eikä koskaan tullut, vaikka toivoimme äidin vielä tekevän meille pikkusisaruksen.[/QUOTE]

Joo, olen todellakin ajatellut miltä heistä tuntuu. Minulla oli itselläni äitipuoli, joka inhosi minua ja jota pelkäsin. Sen kokeneena ajattelin, että osaisin näille olla sitten ihan erilainen ja heidän kanssaan minulla olisi kiva suhde. No, en vain osannut ennustaa tällaista torjuntaa. Olen lukenut näistä uusperheiden ongelmista, ja meillä esiintyy koko kirjo. Ihan oltais jollekin hyvä tutkimusprojekti, paljon aineistoa saisi jo viikon sisällä tämän perheen dynamiikasta. Ja päätelmät olisi, että mikä helvetti.

VAKAVA VAROITUS: Hyvät ihmiset, miettikää TARKOIN ennen kuin rupeatte uusperheen vanhemmiksi! Siitä ei hyvä seuraa, kun parisuhteeseen arki koittaa. Tai sitten olkaa valmiita taistelemaan noin 10 vuotta vieraiden ihmisten hyväksynnästä, eli niiden lasten ja muiden sukulaisten. Jos et sitä hyväksyntää saa, niin sitten elämäsi on täyttä paskaa omassa kodissasi.