Miten lähteä purkamaan? Mies ei "osaa" tuntea eikä ymmärrä muiden tunteita.

  • Viestiketjun aloittaja Vhvh
  • Ensimmäinen viesti
Vhvh
Eli mistä voisi olla kyse ja mistä saisi apua? Vai voiko tuolle edes mitään tehdä.

Tässä yhteiselon aikana on sattunut jo vaikka ja mitä, ja silloin olen mieheltä kysellyt, että miltä se jokin on hänestä tuntunut. Ei osaa kertoa.

Ja jos vaikka mä olen surullinen, ei osaa käsitellä sitä lainkaan. Ei ymmärrä sellaista.

Lasten syntymän hetkellä on sanonut, että oli kiva juttu..

Empatiaan ei kykene.

Tulee mieleen psykopaatti...
Ja vielä sekin, että mies ei mielestään koskaan tee mitään väärin. Kaikki on aina jonkun muun syytä.
 
hyhaho
Tulee mieleen vähän yksioikoinen ihminen ja äärimmillään asperger.

Tuo tunteiden ymmärtämättömyys ja ironian ymmärtämättömyys.... Ymmärtääkö asiat kirjaimellisesti usein? Jos sanot jotenkin vihaisesti että "joo peseppä pyykit nyt just kun pitäis lähtee juhliin" tai jotain muuta vastaavaa, niin luulee että tarkoitat sitä? Se ois jo aika vahvaa asperger-käytöstä.
 
biib
F60.1 Eristäytyvä persoonallisuus
Häiriöstä kärsivälle on ominaista laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittunut tunteiden ilmaiseminen. Nämä henkilöt saattavat vetäytyä yksinäisiin harrastuksiin, itsetutkisteluun ja mielikuvitukseen. Ihmissuhteiden sijasta saattaa olla kaukorakkauksia tai voimakkaita lemmikkieläinsuhteita. Häiriöstä kärsivien kyky ilmaista itseään ja kokea mielihyvää on rajoittunut.

Eristäytyvät ihmiset eivät uskoudu asioistaan muille, eikä heillä ole juurikaan läheisiä ystäviä. Muut ihmiset kokevat helposti eristäytyvästä persoonallisuudesta kärsivän etäiseksi ja kylmäksi. He pyrkivät pitämään muihin etäisyyttä, ja jos heitä painostetaan läheisyyteen, he ahdistuvat.

Häiriöstä kärsivät saattavat selviytyä hyvinkin ilman hoitoa, ja he saattavat kokea luomastaan elämäntavasta johtuen elämälaatunsa hyvänä. Tällaisessa lieväoireisessa tilanteessa hoitoa ei useinkaan tarvita.

Hoito
Häiriöstä kärsivät saattavat selviytyä hyvinkin ilman hoitoa, ja he saattavat kokea luomastaan elämäntavasta johtuen elämälaatunsa hyvänä. Tällaisessa lieväoireisessa tilanteessa hoitoa ei useinkaan tarvita.
 
Vhvh
Tulee mieleen vähän yksioikoinen ihminen ja äärimmillään asperger.

Tuo tunteiden ymmärtämättömyys ja ironian ymmärtämättömyys.... Ymmärtääkö asiat kirjaimellisesti usein? Jos sanot jotenkin vihaisesti että "joo peseppä pyykit nyt just kun pitäis lähtee juhliin" tai jotain muuta vastaavaa, niin luulee että tarkoitat sitä? Se ois jo aika vahvaa asperger-käytöstä.
Miehellä on ad/hd.
Fiksu tyyppi se on. Paitsi tunteiden suhteen.

Olen miettinyt jotain pariterapiaa. Nyt on alkanut aika kovin ahdistamaan tuo miehen tunnekylmyys.
 
hyhaho
Ok, mutta asperger voi olla monesti todellakin fiksu, että ei sinänsä sulje pois varsinkaan lievämuotoisena. Mutta eiköhän sellaisen olisi huomannut :)

terapia kuulostaa hyvältä idealta. pelkääkö lasten tai sinun puolesta, onko huolissaan teidän hyvinvoinnista? Mä laskisin sen rakkaudeksi, ehkä miehesi ei tosiaan vaan osaa verbalisoida tunteitaan.
 
Vhvh
Ok, mutta asperger voi olla monesti todellakin fiksu, että ei sinänsä sulje pois varsinkaan lievämuotoisena. Mutta eiköhän sellaisen olisi huomannut :)

terapia kuulostaa hyvältä idealta. pelkääkö lasten tai sinun puolesta, onko huolissaan teidän hyvinvoinnista? Mä laskisin sen rakkaudeksi, ehkä miehesi ei tosiaan vaan osaa verbalisoida tunteitaan.
Ei ole huolissaan.

Ja tosiaan jos mä olen vaikka surullinen, ei lohduta. Eikä osaa eläytyä siihen tunteeseen.
 
biib
Myös eriasteisia persoonallisuushäiriöitä on jotka sopii tuohon kuvaan. Jos vaan onnistut raahaamaan sen miehen vaikkapa psykiatrisen hoitajan puheille niin voisi alkaa selviämään. Psykopaatti tosiaan tuskin on kyseessä jos on kuitenkin lapsille ja sinulle hyvä muuten.
 
biib
on monella persoonallisuushäiriöisellä/mielenterveysongelmaisella, käytkö ite mukana koskaan psyk. tapaamisissa? voisi siellä ottaa puheeksi. Omalla ukkokullalla on add sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö, joskin epäiltiin välillä rajatilapersoonallisuuttakin.
 
"mielipide"
Jos teillä on jo lapsi ts olette olleet yhdessä jo enemmän kuin vuoden, niin olisit kyllä siinä ajassa jo huomannut jos miehesi olisi psykopaatti. Olisit jo alistettu ja voisit äärimmäisen huonosti, olisi paljon henkistä väkivaltaa eli pahan tekemistä eikä vain tunteettomuutta.

Mietin että voisiko kyse olla masennuksesta, siinä voi olla monia erilaisia oirekuvia. Tunteiden latistuminen on aika tyypillinen piirre eikä miehesi välttämättä osaa tunnistaa masennusta itsessään tai kertoa siitä sinulle.
 
vierass
Jotenkin ahdistaa miehen puolesta, etta ensin kelpaa parisuhteeseen ja lasten hankkimiseen, mutta yhtakkia onkin epakelpo ja tunnevammainen. Kuinka kauan sinulta oikein ehti kulua, etta tajusit asian? Varmasti ollut samanlainen alusta asti.
 
Vhvh
Jotenkin ahdistaa miehen puolesta, etta ensin kelpaa parisuhteeseen ja lasten hankkimiseen, mutta yhtakkia onkin epakelpo ja tunnevammainen. Kuinka kauan sinulta oikein ehti kulua, etta tajusit asian? Varmasti ollut samanlainen alusta asti.
Kelpaa parisuhteeseen edelleen. Kovin on rakas mulle tuo mies.
Epäkelvoksi en ole sanonut. Mutta ihmetyttäisi varmaan sinuakin, jos sun kumppani ei osaisi tuntea.
 
"Kukka"
Mies on siis kuitenkin kiltti, huolehtii perheestään ja on antanut mulle mahdollisuuden hoitaa lapset kotona.
Pitää lapsia hyvänä ja touhuaa heidän kanssaan paljon.

Mutta tunteminen on kadoksissa.
Minulle tuli heti mieleen ajatus, että oletkohan miestäsi kohtaan liian vaativa? Onko sinulla ihannemielikuva siitä, miten toivoisit miehen puhuvan tunteistaan tai ilmaisevan empatiaa.

Minun mieheni ei ole juuri mitenkään kertonut tuntemuksistaan lasten syntymisten hetkellä. Asian merkittävyyden olen nähnyt ainoastaan siitä, että muutaman minuutin päästä napanuoran katkaisemisesta mies on jo näpytellyt suvulle tekstiviestejä tapahtumasta - siis tärkeä asia!
 
Vhvh
[QUOTE="Kukka";30224806]Minulle tuli heti mieleen ajatus, että oletkohan miestäsi kohtaan liian vaativa? Onko sinulla ihannemielikuva siitä, miten toivoisit miehen puhuvan tunteistaan tai ilmaisevan empatiaa.

Minun mieheni ei ole juuri mitenkään kertonut tuntemuksistaan lasten syntymisten hetkellä. Asian merkittävyyden olen nähnyt ainoastaan siitä, että muutaman minuutin päästä napanuoran katkaisemisesta mies on jo näpytellyt suvulle tekstiviestejä tapahtumasta - siis tärkeä asia![/QUOTE]

En mielestäni ole vaativa. En mä niin puheita tunteista odota. Mutta kun tuntuu että mies ei tunne.
 
Loistava mies
Pystyn samaistumaan kyseiseen mieheen. En koe itse eläväni unelmieni naisen kanssa, mutta koska olen lapsia tehnyt on velvollisuuteni elää heidän kanssa sekä elättää heitä. En elä vaimoani varten vaan lapsiani. Lasten ollessa isoja voin alkaa elämääni uudelleen ja tod.näköisesti ilman nykyistä vaimoani. Osa ystävistäni pitää asennettani hulluna, mutta itse en koe niin. Arvostan kaikkia niitä, jotka laittavat lastensa hyvinvoinnin omansa edelle.
 

Yhteistyössä