Kolaritilanne ja kolaroijien käytös

  • Viestiketjun aloittaja mä...
  • Ensimmäinen viesti
mä...
Saavuimme tuoreelle kolaripaikalle ja olimme ensimmäiset, jotka nousimme autosta kysymään, tarvitaanko paikalla apua. Kaksi autoa oli kunnolla rutussa ja toinen auto oli keskellä oikealle kääntyvää risteystä. Yritimme kysyä, onko kaikki kunnossa ja tarvitseeko joku apua. Mutta ei vastausta, hyvä jos viitsittiin päin vilkaista. Kolaroijat seisoivat autojen vieressä ja puhuivat auttajien ohitse eivätkä millään voineet edes sanoa, että kaikki ok, ei tarvitse auttaa.

Olen todella tyrmistynyt tuosta. Eikö luulisi olevan hyvä asia, että joku pysähtyy tarjoamaan apua? Miksi ei voi kohteliaasti sanoa, ettei tarvitse apua? Jos joku on joskus pysähtynyt tarjoamaan minulle apua, olen aina kiittänyt ja luullut sen olevan normijuttu. Mutta ei nähtävästi ole.
 
mä...
Alkuperäinen kirjoittaja muuta mietittävää;30224515:
Sinun tunteitasiko siinä piti ekana ajatella, ettei sinulla vaan tule paha mieli?
Anteeksi mitä? Jos kysyy, että voiko auttaa, tarvitseeko apua niin kyllä siihen voisi jotain sanoa. Varsinkin jos ei tarvitse niin voi sen sanoa ettei siihen jää turhaan pyörimään. Mutta jos asenne on tuo miten tuon kirjoitit niin en enää ihmettele, ettei ihmiset pysähdy auttamaan muita.
 
Reea
No jos ne tyypit kerran seisoivat omin jaloin autojensa vieressä ja selvittelivät asiaa, niin näkeehän sen nyt jo kauempaakin että suht ok taitavat olla.

Olitko oikeasti huolissasi ihmisten terveydestä, vai kävitkö esittämässä kysymyksesi siksi, että "niin kuuluu tehdä" ja joku voisi SINUSTA ajatella jotain negatiivista jos et käy edes näön vuoksi siellä kyselemässä? Tuosta loukkaantumisestasi voisi päätellä, että jälkimmäinen pitää enemmän kutinsa...
 
  • Tykkää
Reactions: Jehnny Tightlips
"huoh"
Hei haloo ehkä ne on järkyttyneitä kolarista tai häpeissään jos tuli itse mokattua siinä eivätkä nyt ihan osaa ajatella kaikkein terävimmin... mikä on sun selitykseks omalle järjettömyydelles?
 
"lähettäjä"
Oon kahdesti osunut vakavan kolarin kohdalle ensimmäisenä, eikä kummallakaan kerralla ollut helppoa saada kontaktia asianomaisiin. Kaikki olivat sekaisin järkytyksestä/tällistä ja hälytyskeskuseen pystyin soittamaan minä, ulkopuolisena. Omat tärinät ja järkytys tuli onneksi vähän jälkijunassa. Eikä minuakaan kukaan tainnut kiitellä. Eipä sellaista olisi kyllä odottanutkaan.
 

Yhteistyössä