Miten maailma voikaan romahtaa yhdessä päivässä? Heinäkuussa, vuoden yrittämisen jälkeen, tein vihdonkin positiivisen raskaustesti. Oltiin jo haettu lähete lapsettomuushoitoihin ja voi sitä onnea. Me pystytäänkin saamaan lapsi ihan luonnollisella tavalla. Olimme niin onnellisia, mulla oli vain pientä pahoinvointia, väsymystä tosin senkin edestä. Raskaus alkoi siis hyvin, ei ollut syytä huoleen.
Torstaina työpäivän aikana alkoi niukka ruskea vuoto. Pikainen googlettaminen kertoi, että se voi olla ihan normaaliakin. Neuvolantäti vahvisti tämän, lisäsi tosin että voi olla menossa keskenkin. Päätin kuitenkin suhtautua positiivisesti ja toiveikkaasti ja jatkaa työpäiväni loppuun. Vasta illalla kotona vuoto alkoi muuttua verisemmäksi ja runsaammaksi. Koko eilinen päivä meni sohvan pohjalla vatsaa pidellen ja puolen tunnin välein vessassa juosten. Verta ja "raskausainesta" (kamala sana) tuli paljon ja erittäin kivuliaasti. Nyt tilanne on rauhoittunut. Kohtu supistelee pienentyessään ja vuotoa on vain vähän.
Meillä piti olla tiistaina nt-ultra. Neuvolan ja äitiyspolin mielestä käytän sen ajan edelleen, mutta nyt tarkistukseen että kohtu on varmasti tyhjentynyt kaikesta. Hieman erilaista käyntiä odotin vielä muutama päivä sitten :'(
Ottaa päähän järjettömästi. Mitä mä olisin voinut tehdä toisin, että vauva olisi selvinnyt? Oliko jotain mitä tein väärin? Söinkö sittenkin maksapasteijaa yli sallitun määrän? Oliko se paistamani pippuripihvi sittenkään kypsä? Entä sitten se kaksi päivää vanhentunut maito mitä join, olisiko se voinut aiheuttaa tämän? Itsesyytösten määrä on rajaton. Pohjalla on vain suuri suru.
Nyt ei lohduta ajatus siitä, että sentään pystytään saamaan lapsi ja voidaan pian aloittaa uuden yrittäminen. Mitä jos toistakin yritetään vuosi tai pidempääkin? Huokaus.
Torstaina työpäivän aikana alkoi niukka ruskea vuoto. Pikainen googlettaminen kertoi, että se voi olla ihan normaaliakin. Neuvolantäti vahvisti tämän, lisäsi tosin että voi olla menossa keskenkin. Päätin kuitenkin suhtautua positiivisesti ja toiveikkaasti ja jatkaa työpäiväni loppuun. Vasta illalla kotona vuoto alkoi muuttua verisemmäksi ja runsaammaksi. Koko eilinen päivä meni sohvan pohjalla vatsaa pidellen ja puolen tunnin välein vessassa juosten. Verta ja "raskausainesta" (kamala sana) tuli paljon ja erittäin kivuliaasti. Nyt tilanne on rauhoittunut. Kohtu supistelee pienentyessään ja vuotoa on vain vähän.
Meillä piti olla tiistaina nt-ultra. Neuvolan ja äitiyspolin mielestä käytän sen ajan edelleen, mutta nyt tarkistukseen että kohtu on varmasti tyhjentynyt kaikesta. Hieman erilaista käyntiä odotin vielä muutama päivä sitten :'(
Ottaa päähän järjettömästi. Mitä mä olisin voinut tehdä toisin, että vauva olisi selvinnyt? Oliko jotain mitä tein väärin? Söinkö sittenkin maksapasteijaa yli sallitun määrän? Oliko se paistamani pippuripihvi sittenkään kypsä? Entä sitten se kaksi päivää vanhentunut maito mitä join, olisiko se voinut aiheuttaa tämän? Itsesyytösten määrä on rajaton. Pohjalla on vain suuri suru.
Nyt ei lohduta ajatus siitä, että sentään pystytään saamaan lapsi ja voidaan pian aloittaa uuden yrittäminen. Mitä jos toistakin yritetään vuosi tai pidempääkin? Huokaus.
Paljon voimia teille :hug: