Menu

parisuhdeihmettelyä

  • Viestiketjun aloittaja vanhanaikainenko ?
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
vanhanaikainenko ?
Tajusin tässä olevani ilmeisesti jotenkin vanhanaikainen ihmnen ajatuksiltani, kun en enää ollenkaan ymmärrä tätä nykyajan parisuhde- ja avioliittomeininkiä. Ja tässä vain pari esimerkkiä

1. Kihloihin meno ilman mitään aikomusta mennä naimisiin. Öh siis tuota. Minun käsittääkseni kihloihin mennään, kun ollaan aikeissa mennä naimisiin. Ja jos ei naimisiin haluta, niin miksi sitten mennä kihloihinkaan.

2. Sun rahat ja mun rahat -meininki. Tietääkseni av(i)oliiton tarkoituksena on se, että se elämä on yhteistä, myös yhteistä taloutta myöten. En nyt oikein tajua ihmisiä, jotka vielä avioliitossakin laskevat kaikki menot, ettei nyt vaan kumpikaan maksanut mitään liikaa ja vaativat toiselta rahaa itselleen, jos näin on päässyt käymään. (Ja jos kyseessä on sellainen tilanne, että enemmän tienaava ei halua vähemmän ansaitsevan puolisonsa elävän kustannuksellaan, niin varmaan sitä seikkaa voisi miettiä jo ennen yhteenmuuttamista/avioliittoa, jos se kerran on se suurin ongelma).
 
nyky?
Tuota kihloihin menoa sen kummemmitta aikeitta on harrastettu varmaan jostain 70-luvulta asti.
Meillä on aina ollut "omat" rahat. Perheen kulujen jälkeen kumpikin saa sijoittaa/tuhlata omat rahansa miten haluaa. Elämässä pitää olla omia juttuja, en rehellisesti sanoen kestäisi sitä, että kaikesta pitäisi maksaa yhteisesti. Meillä tämä on toiminut hienosti kohta 20 vuotta. Sanottakoon nyt vielä, että tämä meidän liittomme on kestänyt kauemmin kuin yhdelläkään tuttavapiirin perinteisellä kihloihin-naimisiin-yhteinen tili pariskunnalla. En usko, että tämä asia olisi syy parisuhteiden lyhytkestoisuuteen tai edes seurausta siitä.
Ihmettelen, miksi juuri tätä rahajuttua jaksetaan aina taivastella. Se vasta vaatiikin luottamusta, että puolisolle suodaan omaakin elämää ja ikioma pankkitili ;)
 
"omppu"
Alkuperäinen kirjoittaja vanhanaikainenko ?: Näytä alkuperäinen viesti
Tajusin tässä olevani ilmeisesti jotenkin vanhanaikainen ihmnen ajatuksiltani, kun en enää ollenkaan ymmärrä tätä nykyajan parisuhde- ja avioliittomeininkiä. Ja tässä vain pari esimerkkiä

1. Kihloihin meno ilman mitään aikomusta mennä naimisiin. Öh siis tuota. Minun käsittääkseni kihloihin mennään, kun ollaan aikeissa mennä naimisiin. Ja jos ei naimisiin haluta, niin miksi sitten mennä kihloihinkaan.

2. Sun rahat ja mun rahat -meininki. Tietääkseni av(i)oliiton tarkoituksena on se, että se elämä on yhteistä, myös yhteistä taloutta myöten. En nyt oikein tajua ihmisiä, jotka vielä avioliitossakin laskevat kaikki menot, ettei nyt vaan kumpikaan maksanut mitään liikaa ja vaativat toiselta rahaa itselleen, jos näin on päässyt käymään. (Ja jos kyseessä on sellainen tilanne, että enemmän tienaava ei halua vähemmän ansaitsevan puolisonsa elävän kustannuksellaan, niin varmaan sitä seikkaa voisi miettiä jo ennen yhteenmuuttamista/avioliittoa, jos se kerran on se suurin ongelma).
Click to expand...
Olen aivan samaa mieltä. Itsekin tunnen niin monia ihmisiä, jotka ovat menneet kihloihin lähes samantien seurustelun alettua, vaikka avioliitosta ei ole ollut puhettakaan. Kihlautuminen on lupaus avioliitosta. Piste. Se on se aika, mikä menee häiden suunnitteluun/sopivan ajankohdan odotteluun, mutta kuitenkin niin että naimisiin ollaan menossa. Yks mun tuttu ihmetteli aivan äimänkäkenä, kun alettiin suunnitella häitä mun miehen kanssa. Oltiin siis juuri menty kihloihin. Tämä ihmettelijä oli itse ollut kihloissa jo hyvän aikaa ja pari muksuakin oli ehtinyt pyöräyttää. Mutta että naimisiin! :O :D On se kumma kun naimisiin meno on ilmeisesti suurempi asia kuin lasten teko.

Myöskin tämä raha-asia on ihmetyttänyt myös mua. Meillä on miehen kanssa kyllä omat tilit ja molemmat ollaan palkkatyössä, mutta kyllä meidän rahat on hyvin pitkälle yhteiset. On aivan sama kumpi meistä maksaa ostokset, eikä siitä pidetä mitään kirjaa. Jos matkustetaan johonkin kauemmas julkisilla, on aivan sama kumpi ne matkat maksaa jne. Laskut maksaa se, kumpi sattuu viitsimään ensin. On pari kertaa särähtänyt korvaan, kun oon kuullut ihan naimisissa olevien ystävieni sananvaihtoa, jossa muistutetaan toista jostain parinkympin velasta, minkä on toiselta lainannut. Mutta tapansa kullakin, mua vaan ihmetyttää. :)
 
Helekkarin Heittomerkki
No me ollaan oltu yhdessä 19 vuotta (joista naimisissa 16 v) ja omat rahat on. Perheen kulut hoidetaan suurinpiirtein puoliksi ja loput molemmat saa käyttää niin kuin haluaa. Molemmilla on omia menoja niin paljon, että paljon helpompaa on, kun suht tarkkaan tietää paljonko sita rahaa on käytettävissä. Kertaakaan ei ole näiden vuosien aikana tarvinnut rahasta riidellä.
 
Ciervo
Kihlauksesta samat ajatukset kuin sinullakin, mutta "sun ja mun rahat"-systeemi ei oikeastaan ihmetytä.
Tai no ei toi hupikihlauskaan ihmetytä, en vaan jaa sitä ajatus-/arvomaailmaa.
Mun isovanhemmillakin on muuten aina ollut omat rahat, eli ei kai mikään "nykyajan ilmiö".

Yksi mitä en itse "jaa" valtaosan kanssa on se, että rakkaus on kovin ehdollista ja määräaikaista, sidottu johonkin tiettyyn sopimukseen ja loppuu, jos suhdekin loppuu.
Tai ylipäätään se, että rakkaus on sidottu johonkin suhteeseen.
Sarjamonogamiaa en myöskään "ymmärrä", ts. ajatus on minulle vieras....kuten myös ilmiöön selkeästi kuuluva seksuaalinen omistajuus (jotkut kutsuvat jopa rakkaudeksi) "jos petät niin jätän heti"-mentaliteetilla.
Hulluimmat ovat valmiita laittamaan jopa koko perheen palasiksi yhden panon (tai jopa suudelman) vuoksi, vielä hulluimmistakin hulluimmat pitävät pettämistä kuin jonain suurena ihmisoikeusrikoksena, jota paheksutaan suuremmalla voimalla kuin esim. oman lapsen hylkäämistä.
 
gggf
Samaa mieltä, tosin olen sitä mieltä että nuoret henkilöt saa puolestani mennä kihloihin ja perua sen seuraavana päivänä, kuuluu asiaan.

Ja että jos henkilöllä b on rahan käyttöön liittyviä vaikeuksia niin tyhmäähän se on pitää yhteiset rahat.

Lisäksi se että yhteiset rahat ei tarkoita yhteistä ainutta pankkitiliä. Meillä on yhteiset rahat, mutta ei yhteistä pankkitiliä.
 
auttaako?
Auttaako enemmän ymmärtämään erillisiä rahoja, jos tiedät että toinen pariskunnasta on tuhluri? Eihän silloin mitään yhteisiä rahoja voi pitää. Me oltaisiin ihan pulassa, jos olisi vain yhteiset rahat.. Ei käytäisi matkoilla, ei ostettaisi huonekaluja, ei vaatteita ja ruuat loppuisi viikkoa ennen palkkapäivää.

Ja tuhlurin kanssa on pakko vaatia omansa takaisin jos on lainannut, koska muuten mennään siihen että toinen vain lainaa ja lainaa eikä koskaan maksa takaisin.
 
Vanhus myös
Kihlauksesta mä olen samaa mieltä. Mua oikeastaan vähän hämäsi kun kihloihin mennessä sovittiin vaan että mennään naimisiin sitten reilun vuoden päästä syksyllä. Ei mitään päivämäärää.

Noista rahoista, vaikka meillä on yhteiset rahat niin mun mielestä on ihan hyvä että tossa on vaihtoehtoja. Ennen varmaan miehet kävi töissä ja elätti perheet, ei tarvinut erotella rahoja. Nykyäänkin jos ollaan pienillä tuloilla niin voi olla vähän pakkokin pitää yhteiset rahat että saa laskut maksettua, pöperöä pöytään ja tarvittavat vaatteet ym pakolliset menot hoidettua, sen yli ei juuri jaettavaa jää.

Mutta jos tulot on sellaiset että niistä jää ylimääräistä eikä puolisoilla ole ihan yhteistä linjaa siitä miten noiden rahojen kanssa toimitaan niin onhan se fiksumpi jakaa ne niin että kumpikin saa käyttää tai säästää oman osuutensa niin kuin haluaa. Ja jos toinen on kova tuhlari niin onhan se parempi ettei hän saa koko perheen yhteisiä rahoja käyttöönsä.

Se nyt on onnetonta jos joudutaan tappelemaan siitä maksetaanko kaikki puoliksi jos toinen tienaa vaikka nelinkertaisesti sen mitä toinen tai on yhteisestä päätöksestä jäänyt hoitovapaalle tai opiskelemaan. Mutta silloin on suhteessa muutakin vikaa eikä yhteiset rahat sitä korjaa.
 
ap.
No sanotaan nyt vielä näin, että kyllä minä tuon ymmärrän, että on sekä yhteisiä, että omia rahoja. (Tosin silloin voi varmaan kysyä, että mitä ne sellaiset omat menot on, joita ei voisi maksaa myös yhteiseltä tililtä.) Ja tietysti, jos toinen on täydellinen tuhlari ja vaswtuuton, niin silloin asian erityisesti ymmärtää, vaikka taitaa siitä tulla suheeseen melkoinen riidanaihe, kun vain toisella on käyttöoikeus niihin yhteisiin rahoihin.

Mutta siis tarkoitin sillä "liian erillisillä rahoilla" sellaista meininkiä kuin eräällä tuttavapariskunnallani on; että kaikki yhteiset ostokset lasketaan senttiä myöten, että kuka on maksanut mitäkin, ja jos vaimo on maksanut enemmän, niin mies on sen summan hänelle velkaa. Ja jos ymmärsin oikein, niin samaa linjaa pitävät myös yhteisen tilin suhteen (Siis mistä maksetaan asumiskulut ja muu sellainen). Onnistuu hyvin, kun molemmilla on suht samansuuruiset tulot, mutta entä jos vaikka toinen jää työttömäksi. Meinaan tuolla meiningillä se tarkoittaa sitä, että se työttömäksi jäänyt jää joka kuukausi enemmän ja enemmän velkaa sille työssäkäyvälle, kun ei pysty maksamaan yhtä paljon yhteiselle tilille ja muihin menoihin
 
Puuhippa
Alkuperäinen kirjoittaja ap.: Näytä alkuperäinen viesti
No sanotaan nyt vielä näin, että kyllä minä tuon ymmärrän, että on sekä yhteisiä, että omia rahoja. (Tosin silloin voi varmaan kysyä, että mitä ne sellaiset omat menot on, joita ei voisi maksaa myös yhteiseltä tililtä.) Ja tietysti, jos toinen on täydellinen tuhlari ja vaswtuuton, niin silloin asian erityisesti ymmärtää, vaikka taitaa siitä tulla suheeseen melkoinen riidanaihe, kun vain toisella on käyttöoikeus niihin yhteisiin rahoihin.

Mutta siis tarkoitin sillä "liian erillisillä rahoilla" sellaista meininkiä kuin eräällä tuttavapariskunnallani on; että kaikki yhteiset ostokset lasketaan senttiä myöten, että kuka on maksanut mitäkin, ja jos vaimo on maksanut enemmän, niin mies on sen summan hänelle velkaa. Ja jos ymmärsin oikein, niin samaa linjaa pitävät myös yhteisen tilin suhteen (Siis mistä maksetaan asumiskulut ja muu sellainen). Onnistuu hyvin, kun molemmilla on suht samansuuruiset tulot, mutta entä jos vaikka toinen jää työttömäksi. Meinaan tuolla meiningillä se tarkoittaa sitä, että se työttömäksi jäänyt jää joka kuukausi enemmän ja enemmän velkaa sille työssäkäyvälle, kun ei pysty maksamaan yhtä paljon yhteiselle tilille ja muihin menoihin
Click to expand...
Yleensä omat rahat tarkoittaa suhteissa joissa asutaan yhdessä sitä, että yhteisten menojen jälkeen saa niillä omilla loppu rahoilla tehdä mitä huvittaa. Joissain suhteissa laskut maksetaan niin, että kumallekkin jää saman verran sitä omaa käyttö rahaa eli se joka tienaa enemmän se myös maksaa enemmän.
Ne jotka eivät ole oleet yhdessä kauan elävät yleensä niin, että on ihan täysin omat rahat.

Mä olen esimerkiksi säästäjä ja haluan hallita omia rahojani, en voisi elää suhteessa jossa rahat olisivat yhteisessä tilillä ja ne olisi kummankin käytettävissä. Mulla on sijoituksia ja monta tiliä eri käyttötarkoitusta varten olemassa ja tätä systeemiä en muuta yhdenkään ihmisen takia.
 
"vinu"
Meillä yhteiset rahat, omat tilit mutta käyttöoikeudet toisen tiliin ja niitä käytetään...mies hoitaa lähes kaikki raha-asiat, mä oon oikein tyytyväinen kun on niin näpäkkä sihteeri. Mä sit tienaan :D no joo, tienaa mieskin mutta vaika rahat on yhteiset niin sen oikeuden olen ottanut ihan tietoisesti viime vuosina että en kerro kovinkaan tarkasti mihin rahaa käytän arkipäivässä. Isot hankinnat tietty yhdessä mietitään, ollaan aika nuukia. Mies ärsyttävästi vielä enemmän nuuka. Joskus jos haluan itselleni jotain kallista ekstraa en kerro miehelle paljonko maksoi kun se ei vaan ymmärrä miksei kaikkea voi ostaa Halpahallista. Tosin harvoin näin kun tosiaan itsekin olen nuukanpuoleinen.
 
sfddsff
En jaksaisi sellaista että lasketaan johonkin listaan kuinka paljon toinen on toiselle velkaa. Tai että toisen on sitten elettävä aivan erilaista elintasoa kuin toinen tai toista ei elätetä jos hänellä on huonompi tilanne. Jos eletään yhdessä niin sitten eletään yhdessä.

Enkä myöskään sellaista että kaikki olisi jotenkin aivan pakolti laitettava puoliksi ja yhteiset tilit ja kaikeen tarvitaan lupa. Oma vapauskin pitää olla ostaa mitä haluaa.

Kultainen keskitie on paras.
 
Ken guru
Mun mielestä taas on hassua että joku ajattelee oman tavan ajatella asioista niin oikeaksi, ettei osaa ymmärtää muiden tapoja ajatella ja toimia.

Kihlaus esim. on vaan jonkun joskus keksimä juttu, et : leikitääks et tää sormus sit tarkoittaa että pitää mennä naimisiin.

Jotkut vaan ajattelee tuon eri tavalla kuin mitä joku random tyyppi on joskus sille merkitykseksi keksinyt.

Ja itse olen mennyt kihoista naimisiin, ettei ole omaa lehmää ojassa. Tykkään vaan antaa kaikille ajatuksille tilaa, ellei nyt puhuta rikoksista.
 
"M33"
Kunhan muistatte, etteivät ne rahat ole oikeasti yhteiset. Rahat kuuluvat sille, joka ne on ansainnut, ja toisen oikeus käyttää niitä on vain hänen hyväntahtoisuutensa varassa. Katsokaa, että teillä on rahaa ja omaisuutta, joka on oikeasti teidän.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu