Kun kaikki mitä toinen tekee, ärsyttää...

  • Viestiketjun aloittaja saidi
  • Ensimmäinen viesti
saidi
Olen ollut kohta (vasta) 5 vuotta parisuhteessa mieheni kanssa. Olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Nuorinkin on reilusti päälle vuoden, vauvavuosi on ohi siis. Kun olin vielä lasten kanssa kotona, minulle sopi mainiosti se, että hoidin pääosan kotitöistä kun mies halusi iltaisin olla lasten kanssa. Ajattelin, että niin se kuuluukin mennä, kun mies ei päivällä ehdi.

Kuukausi sitten tilanteemme muuttui. Palasin töihin ja mies jäi kotiin. Sanoin hänelle etukäteen, että nyt päävastuu kotitöistä siirtyy hänelle. Ja hienosti hän ottikin tästä onkeen ja on hoitanut nyt pyykit ja tiskit yms. perusjutut täällä samalla kun on hoitanut lapset. Mutta. Nyt tämäö siivouskuvio esimerkiksi, minä yritän viikonloppuna sanoa, että pitäisi siivota ja mies on se, joka sanoo ettei jaksa. En minäkään niin kauhean hyvin jaksa pitkän työviikon jälkeen... Ja mies on viikonloppuisin toisen aamun kokonaan pois iltapäivään asti. Hoidan sillä välin lapset ja yritän vaihtaa lakanoita, leipoa leivät, siivota jne. Kun mies tulee, tehdään kivoja juttuja perheen kesken. Mutta siis näitä tylsiä juttuja lasten täytyy aina tehdä mun kanssa. Leipominen on tosin kivaa, mutta siivous tms...

Olen alkanut ärsyyntyä siitä, että mies sanoo kaikkeen ettei jaksa. Perjantaina hän ei jaksanut lähteä kauppaan, niin mun piti mennä pitkän työviikon päälle. Enkä sinä iltana sitten ehtinyt nähdä lapsiakaan, kun kaupassa kestää kun käy kerran viikossa. Ja minä käyn normaalisti aina, nyt mies oli luvannut poikkeuksellisesti käydä muttei käynyt. Eilen sitten oli luvannut auttaa vanhempiaan, joten istuttiin koko päivä siellä (ja kotityöt odottivat kotona tekemättä) ja tänään mies lähti ennen kuin heräsimme ja on edelleen pois. Illalla kun hän tulee, pääsen kaverin kanssa kävelylle, jonka jälkeen pidetään saunailta perheen kesken ja siivoukset jää taas. Huomenna menen takaisin töihin.

Mua on alkanut ärsyttää sekin, kun mies ei halua antaa mulle huomiota ja oikein kerjään sitä, kun mulla on töissä työkaverina mies, joka sitä huomiota kyllä antaa... Tämä mies on naimisissa ja onnellisesti onkin, mutta hänen tyylinsä puhua on flirttaileva ja tottakai mua jotenkin hivelee tuollainen huomio, kun sitä ei kotoa saa. Olen yrittänyt puhua miehelle, että yritettäisiin viettää myös kahdenkeskistä aikaa kun se on jäänyt käytännössä arjen jalkoihin. Se on vain hänelle niin vaikeaa, kun hän käy iltaisin 5krt/vko harrastuksissaan, ja tuo on se aika, josta meidän yhteinen aika pitäisi ottaa.

Olen ihan neuvoton. Rakastan miestäni eikä pettäminen tai ero ole ratkaisu. Haluaisin vain saada tämän arjen taas pyörimään sekä jotain tolkkua tähän parisuhteeseenkin.

Kiitos vastauksista etukäteen!
 
"Meimi"
Siis mikä se oli se kysymys? Miten jaksaa tuollaista, vai? Pitääkö miehesi arkeanne ongelmallisena? Hän pääsee käymään 5 kertaa viikossa harrastuksissa, mutta ei jaksa käydä kaupassa, mitä ihmettä? Ja miksi te menitte mummolaan istumaan, jos ette olisi joutaneet? Vaikuttaa siltä, että teidän voisi olla järkevä kirjata kotityöt ja menot paperille ja tehdä uudet suunnitelmat. Tsemppiä kovasti!
 
Ensin pisti silmääni: miksi leivot leivät? Ymmärrän jos haluat kotonatehtyä leipää, mutta töihinpaluun jälkeen voi joistain kotijutuista oikoa.

Onko sun mies ollut koskaan siisti, siis siivonnut oma-aloitteisesti? Siivoamaan tottumatonta on vaikeaa patistaa aikuisiällä siivoamaan, vaikka niin pitää tehdä.

Juu tiedän että kotityöt pitäisi jakaa puoliksi, mutta ei mun miehellä imuriin tarttuminen käy helposti (vaikka auttavainen on muutoin) vaan vasta sitten, kun pakotan hänet siihen.

Mun mies on paljon vahtinut meidän lapsia ja tykkää niistä, mutta jossain vaiheessa hänellä tulee kotona jokin lamaantuminen. Hän sanookin ettei viihdy pitkiä aikoja kotona ja alkaa masentua. Hän tarttee töitä ja säpinää pitääkseen kotijutut kunnossa.

No, ole tiukkana miehen kanssa, tuikkaa imuri kouraan kun lähdet lenkille, mutta halusin vaan sanoa että tutunkuuloinen mies sulla. Mulla on muuten ihan kelpo mies mutta sairastuu kun on pitempään kotona. :D
 
Viimeksi muokattu:
saidi
Varmaan unohdin selkeästi laittaa tähän, että mitä piti kysyä, kun ärsyttää ja väsyttää niin. Eli haluaisin tietää, miten tämän arjen voisi saada toimimaan ja miten tästä voi jatkaa, kun tilanne on tämä. Mies ei tietenkään pidä arkea ongelmallisena, kun saa joka päivä harrastaa ja ihan mielelläni sen hänelle suonkin, sillä siitä on apua hänen keskittymisvaikeuteensa ja nautin itsekin hiljaisesta ajasta kun mies on harrastuksessa ja muksut nukkuu. Mummolaan menimme istumaan siksi, että mulla tulee huono omatunto jos ei koskaan käydä... Mies oli siis luvannut auttaa vanhempiaan ja mentiin lasten kanssa siksi aikaa myös sinne käymään. Kaupassa käynti ei mieheltä onnistu ollenkaan vaikka lupaa, sekin harmittaa. Tuntuu, että helpommalla pääsen kun itse käyn, mies ei edes lapun kanssa osaa ostaa välttämättä kaikkea tarvittavaa.

Ääh, ärsyttää kun tuntuu että olen itse ihan solmussa tämän asian kanssa eikä mies tajua ollenkaan. Nytkin edelleen harrastuksessaan, lähti siis 7 aikaan aamulla.
 
saidi
Leivät leivon täysin säästösyistä. Pitää yrittää pitää menot kurissa... Mies on kotona nyt vain pari kk ja palaa sitten töihin, mutta siis töissäollessaankin käy harrastuksissaan sen 5krt/vko koska on tavoitteellista. Mies on ollut siisti poikamiesboksissaan kun on ollut vähän tavaraa, niin siivosi kerta viikkoon. Nyt kun tavaraa on liikaa 80 neliön asunnossa niin masentuu jo siitä, että pitäisi raivata ennen kuin käy siivoamaan ja sitten jää siivoukset...
 
***
Toi on murruskausi, kun kotona oleva vanhempi vaihtuu. Voi mennä hyvän aikaa, ennen kuin kotiin jäänyt vanhempi löytää sellaiset rutiinit, jotka toimivat lasten kanssa, jotta saa kotihommia aikaiseksi. Mutta on tosi hyvä herätellä häntä vähän, jottei tule tavaksi ettei saa asioita tehtyä. Onhan se hänelle itselleekin pidemmän päälle turhauttavaa, jos ei saa aikaiseksi mitään. Jotenkin sitä kotona jotkut ihmiset tosiaan lamaantuu helposti, kun lapsetkin vaativat koko ajan jotain ja hommien aloittaminen tuntuu siksi vaikelta kun yksin ne hoitaisi tehokakasti murto-osassa siitä ajasta mitä lasten kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
saidi
Se on totta, että on murroskausi... Ja kohta alkaa uusi kun lapset menee hoitoon ja mieskin töihin. En tajua miten saadaan kotihommat silloin hoidettua jos ne ei hoidu edes nyt kun mies on kotona.
 
No, nyt on miehelläsi pari kuukautta aikaa opetella miten lapsiperheessä ja isommassa kodissa siivotaan. :)

Itse siivoamista syvästi inhoavana voisin sanoa että opeta ukkosi ja isompi lapsesi siihen että lelut kerätään leikkien jälkeen, viimeistään ennen iltapalaa. Mun miehellä ei ollut ennen lapsia aavistustakaan tuommoisesta säännöstä, samoin omassa lapsuudenkodissani ei tuota ole noudatettu, mutta tuo auttaa paljon siivoamista.

Ja mitä jos pilkkoisit hommat hänelle osiin? Huomenna vessan siivous, tiistaina tavaroiden raivaus ja imurointi, sä voit vaikka luututa nopsaan sen lattian töistä tultua.

Pelkääkö sun mies kauppareissuja lasten kanssa, ettei pärjää heidän kanssaan?
 
Viimeksi muokattu:
saidi
Olen tuotakin miettinyt, mutta toisaalta hän ei pidä siitäkään jos "komentelen" että mitä milloinkin pitäisi tehdä. Heittäytyy heti puolustuskannalle: "Ethän sinäkään..." "Kun sinä olit kotona..." Ja tästä seuraa sitten se, että mies on taitellut esim. kaikkien muiden vaatteet paitsi mun. Että hän ei aikuisen ihmisen jälkiä siivoa, paitsi että mäkin siivosin hänen jälkiään kotona ollessani.

Kauppareissulle olisi päässy yksin, mutta inhoaa sitä niin ettei mene. Ollaan yhdessä sovittu että käydään kerta viikkoon niin kestää menot kurissa, mutta mies on jättänyt sen homman mulle, kun kyllähän sitä tavaraa saa sieltä kaupasta raahata jos kerralla menee joku 150€ rahaa...
 
Mies saakoon tuoda harrastuksista tullessaan osan viikon ruokaostoksista, monet marketit on 21 asti auki.

Tuo vaatteiden viikkaamatta jättäminen ja syyttelykannalle meneminen on mieheltä lapsellista...ja jälkimmäinen on tarkkaavaisuushäiröiseltä tyypillistä puolustelua omista, tekemättömistä töistä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä