Minä olen kokenut esim. suomi24-palstan niin, että siellä on tosi vähän persoonallisia ja avoimia naisia, jotka olisi vielä ihan kivan näköisiä. Alle kolmekymppisissä. Naisten varovaisuus on entisestään kasvussa netissä nähdäkseni, kun sen pitäisi omasta näkökulmastani olla laskussa. Samoin, kenties, idealismi ja optimismi elämänasenteina ovat laskussa.
Muutenkin pidän erikoisena, että nainen alkaa olla jaloillaan seisova yksilö vasta kolmikymppisenä useasti Suomessa. Kaipaisin nuoreltakin naiselta itseluottamusta ja itsetuntemusta, oikeaa voimaa ja yksilöyttä, joka _ei_ perustu aggressiivisuuteen, oppoturnismiin, suojamuureihin, tms.
Nuoret naiset ovat - turhan usein - joko sangen varautuneita tai "räävittömästi" käyttäytyviä. En löydä samanlaista muista kulttuureista, joissa yleisintä on ulkoisesti kohteliaampi ja avoimempi käytös, ainakin miehelle. Suomessa huora/madonna-jako toisintuu yhä, ts. enemmistö naisista on jompaan kumpaan kallellaan, paradokseja on vähemmän (esim. kiltti mutta tuhma). Kun taas ulkomailla kiltteyden alla voi olla _loogisesti ottaen_ ristiriitaisia kerroksia ja se on ihan ok: naisen (ihmisen?) ei tarvitse ollakaan looginen. Aivan kuin naiset yhä juhlisivat vapauttaan vetämällä asiat molempiin ääripäihin "kun kerran saa", ilman tasapainoisempaa keskusta. Euroopassa sekä kohteliaat tavat, avoimuus että eroottisuus ovat nuorellakin naisella paljon yleisempää ja ääripäitä on vähemmistö.
Eräs keskeinen syy (muiden ohella) tähän minusta on, että näillä naisilla itseluottamus ja -arvostus on terve ts. ei ole tarvetta alikorostaa eikä ylikorostaa itseä, ihmisiin luotetaan, epäonnistumista ei pelätä niin, tavoitellaan "korkeammalle", ja ollaan spontaanimpia. Itsen heikkous vie olennaisesti pohjaa avoimuudelta ja uskallukselta tuntemattomaan, "peliin".
Niin pitkään kuin olen ollut itseni, en ole koskaan sopinut "tyttöjen joukkoon".
En mielestäni ole mitenkään erityinen, ollut ikinä.
Olen aina kulkenut omaa tietäni, siitä syystä että...
On vaikea olla se kuka on. Tytöt ovat ilkeitä ja haluavat sorsia heitä jotka ovat valtavirrasta poikkeavia. Teininä en sopinut joukkoon, jossa kaulat olivat jyrsittyinä ja bileitä joka ilta. En mahtunut myöskään porukoihin jotak "harrastivat kulttuuria" koska en halunnut kännätä vahojen ukkojen kanssa( jotka siis kuuluivat tähän kulttuuriyhteisöön).
Yksin jäämisen pelon takia tytöt ovat porukoissa joissa matkivat toisiaan. Tytöt ovat todella raakoja.
Minäkin olen teininä purkanut rakennelmat joita yhteiskunta asetti tytöille. Taistelin sitä"lettipäisen tytön" imagoa vastaan. Tytöt eivät saa olla villejä, estottomia, hauskoja, älykkäitä.
Olin pahan näköinen pikku tyttö, joka hoiti vanhuksia.
Tavallaan olen vieläkin sitä, mutta ei tarvitse enää olla niin räikeä. Olen riisunut "teinikamat" naamastani ja ulkoisesti pehmentynyt. Haluan olla pehmeä äiti, mutta tuhma rakastaja.
Estot ovat yksi mikä sitoo naisia. Niitä luovat naiset itse, mutta myös miehet.
Yksi esimerkki naisen kohtelusta naisen kehoa vastaan on gynekologi. En uskalla enää koskaan naisen tutkittavaksi. Tosin vanhemmat miehet ovat jo aika pimeitä..mutta he eivät "revi" sisuksia mennessään.
Jos ajatellaan mitä naiset ovat, pitää nähdä, millaisina haluamme nähdä tytöt ja miten kasvatamme heitä. Nyrkin ja hellan väliin kasvatettu nainen ei ole kiinnostava, edes naisesta itsestään. Jos nainen saa itse valita naiseutensa piirteet, jos hän on tahdossa vapaa, hän on kiinnostava, Tosin on miehiä, jotka valitsevat uhrinsa ja naisia jotka valitsevat uhrin roolin.
Yksi muuten ihan järkyttävä kuvakulma on pirretyt. Voi elämä.
Siellä on niin kamalia naisrooleja joita surutta tyttäret saavat katsoa. Ilman kyseenalaistuksia.
Pojille suunnatuissa piirretyissä on jotenkin aina "ryhmähenki" taistellaan yhdessä ja tyttöjen ohjelmissa "porukoita" jotka riitelevät keskenään. Tai aina on vaanimassa joku "pahatar" jota muut "naiset" inhoavat ja välttävät.
En sitten tiedä mikä niiden osuus on tyttärien elämässä..
Lapsena leikin aina kun mahdollista poikien kanssa. Heidän kanssaan tuli parhaat leikit, sillä kaikki saivat valita roolinsa.
Ei ehkä yllättävää, mutta muistan leikkineeni parantajanaista. Luokseni tulivat kaikki "haavoittuneet" sankarit ja vain minulla oli parannuslääkkeen ohje
