Neuvoja, miten mes jaksaisi vauva-arkea

Alan olla ihan loppu. Meillä on alle 2-vuotias tytär, ja kaksikuinen poika. Mies ei jaksa vauvaa ollenkaan. Hän sanoi jo etukäteen (ennen esikoista) että inhoaa vauvoja. Tyttöä kuitenkin hoiti aina välillä. Nyt hoitaa kyllä esikoista, ja leikkii ja ulkoilee hänen kanssaan. Vauvan suhteen olen kuitenkin yh. En pääse mihinkään ilman vauvaa, ja joudun koko ajan stressaamaan, milloin vauva alkaa itkeä. Silloin mies hermostuu, ja sanoo vauvaa saatanan paskiaiseksi, elämänpilaajaksi tai kusipääksi. Tuntuu todella pahalta, minullakin on raskasta, mutta mielestäni pientä vauvaa ei ole normaalia puhutella noin. Ja jos mies ottaa vauvan syliin (tapahtuu pakon edessä kerran, pari viikossa) ja vauva alkaa äännellä, hänellä menee heti hermo, ja se saatanan kusipää voi tulla sieltä taas. Mies ei varmasti tee vauvalle mitään, mutta itselläni on erittäin paha mieli pienen pojan puolesta. Tästä vauvasta ei ole edes yhtään valokuvaa isänsä sylissä, eikä mies ole halunnut kuvata vauvaa oikein minunkaan sylissäni. Meidän esikoinen on erittäin mustasukkainen, ja joudun varomaan päivän, ettei hän satuta vauvaa. Esikoinen myös levittelee tavaroita pitkin poikin, ja lapset nukkuvat eri aikoihin (vauva siis nukkuu välillä hyvin, välillä hyvin huonosti), eli täällä on myös aikamoinen siivo iltapäivisin.

Mies purkaa tätä siivottomuuttakin minuun, sanoo, että ahdistaa koko ajan, kun kaikki sotku kertyy. Mutta ei hän sitten oikein illallakaan auta minua, ainakaan oma-aloitteisesti.

Tuli todella sekava teksti, esikoinen häärää tässä vieressä ja vauva touhottaa sitterissä. Lähdemme ulos kohta, mutta tulen joskus iltapäivällä katsomaan, onko tullut mitään rakentavia neuvoja, vai pelkästään vittuilua ja "jätä se sika" -kommentteja (joita en siis kaipaa). Lisään vielä, että tiedän miehen alkavan pitää lapsesta, kun tämä pahin pikkuvauva-aika menee ohi, mutta tarvitsisin nyt itselleni energiaa jaksaa tämän vaiheen yli. Ja voimia rakastaa taas miestä, sillä tuo vauvasta ilkeästi puhuminen on kyllä vaikuttanut tunteisiini häntä kohtaan.

Jos sotku ärsyttää, mies siivoaa. Muutoin tuohon kusipää, elämänpilaaja-ongelmaan en itse keksisi muuta ratkaisua kuin eron. En muutoinkaan olisi hankkinut ehkä vahinkoa enempää lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.

[QUOTE="Anne";30233690]Jos sotku ärsyttää, mies siivoaa. Muutoin tuohon kusipää, elämänpilaaja-ongelmaan en itse keksisi muuta ratkaisua kuin eron. En muutoinkaan olisi hankkinut ehkä vahinkoa enempää lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.[/QUOTE]

Samaa mieltä.

Nyt vaan keräät kaikki tarpeelliset tavarat laukkuun. Kaksivuotias ymmärtää kaiken, vaikka ei sitä näytäkään.

Toisenlaisia miehiä on olemassa, mut ensin pois sieltä:
https://ensijaturvakotienliitto-fi.directo.fi/tyomuodot/ensikodit-ja-muu-vauvaperhetyo/ensikodit/

Eikai siihen oikein muuta neuvoa kuin ole että: 1) mies joutuu nyt yksinkertaisesti ottamaan osaa vauva-aikaan, kun on siihen vapaaehtoisesti ryhtynyt, vaikka tietää vihaavansa vauvoja 2) mies ottaa sen rätin kauniiseen käteen, ja hoitaa kodin muut hommat, ellei halua hoitaa vauvaa 3) sinä kestät kaiken valituksen ja haukkumisen valittamatta, koska olet itse halunnut lapsia valitsemasi miehen kanssa, vaikka näit esikoisen vauva-aikana miten inhottava mies sulla on 4) palkkaat hoitajan ja siivoojan 5) eroat ja etsit aikuisen miehen itsellesi ja kunnon roolimallin lapsillesi.

No tuohan oli tiedossa jo ennen ensimmäistäkään lasta. Voit mennä itseesi ja kysyä miksi teit lapsia kyseisen miehen kanssa?! Miehien on helpompi olla etäisiä omiin lapsiinsa. Jos nainen käyttäityisi noin niin passitettaisiin pehmustettuun huoneeseen. Tästä päästäänkin vastaukseen eli miehesi olisi parasta puhua ammattiauttajan kanssa. Kuulostaa masennukselta. Suosittelen ottamaan yhteyttä työterveyteen tai perheneuvolaan.

En kyllä hetkeäkään kuuntelisi tuollaita puhetta yhtään keneltäkään. Mistähän luulet että se esikoinen on saanut mallin että vauvaa voi kohdella miten tahansa? Jos mies ei pidä vauvaa minään niin ei se lapsikaan sitä arvosta.

Pakkaa tavarat ja lähtekää vaikka mummolaan pariksi viikoksi. Mies saa lepoa ja saa hankkia apua itselleen niin voitte sitten katsoa onko teillä enää paluuta yhteen. Sä oot kyllä aikamoinen tossukka kun annat jonkun kohdella lapsiasi noin, oma itsetuntosi ei taida olla kummoinen.

Sentään pysytyt myöntämään tämän.:
"tiedän miehen alkavan pitää lapsesta, kun tämä pahin pikkuvauva-aika menee ohi, mutta tarvitsisin nyt itselleni energiaa jaksaa tämän vaiheen yli. Ja voimia rakastaa taas miestä, sillä tuo vauvasta ilkeästi puhuminen on kyllä vaikuttanut tunteisiini häntä kohtaan." Hatunnosto sille!

Voisit sanoa miehelle, että menee yötyöhön ja palkkaa sillä rahalla kotiin siivoojan. Tai jos ei sellaista, myy auton ja sillä rahalla saa siivousapua vauva-ajaksi. Sehän on hänen ongelma, eikä sinun, jos ei sopeudu muuttuviin olosuhteisiin.

Tää nyt tulee ihan myöhässä, mutta jos miehellä on alunperin ollut tuollainen asenne vauvoihin niin hänen ei olisi kannattanut lapsia hankkiakaan.

Jos sä taas olet saanut vauvoja inhoavan miehen ylipuhuttua hankkimaan kaksikin lasta noin suht pienellä ikäerolla tai järkättyä "vahinkoraskauksia" niin on aika hölmöä odottaa että miehen asenne muuttuisi lapsimyönteisemmäksi. Nyt kuitenkin ollaan siinä missä ollaan eikä lapset saisi joutua kärsimään tilanteesta. Vauvalle tai isommallekaan lapselle ei puhuta noin.

Mun mielestä tossa on keskustelun paikka. Joko mies muuttaa asennettaan ja käytöstään ja alkaa osallistua vauvaperheen arkeen tai sitten muutatte erillenne. Kaksi lasta tuolla ikäerolla on jo aika työ äidille ja paljon isompi työ jos siinä on vielä mukana vastaanhangoitteleva ja kiukutteleva mies. Pian lapsetkin huomaavat olevansa ei-toivottuja ja kokevat olevansa syypäitä isän kiukkuun ja vanhempien riitoihin

Tämä vaatii oikeasti toimenpiteitä ennen kuin tilanne pahenee. Menette keskustelemaan jonnekin jossa on kolmas osapuoli kuuntelemassa, perheneuvolaan tms. Varaa aika samantien!

Alkuperäinen kirjoittaja Dead parrot: Näytä alkuperäinen viesti

Tämä vaatii oikeasti toimenpiteitä ennen kuin tilanne pahenee. Menette keskustelemaan jonnekin jossa on kolmas osapuoli kuuntelemassa, perheneuvolaan tms. Varaa aika samantien!

Click to expand...

No miten se siellä muuttuisi? Perheneuvolassa?

Siivoojan palkkaaminen auttaa nopeiten. Jos ei ole nyt varaa hankkia siivoojaa, tässä esimerkki:
Avoimet työpaikat - Haku hakutekijöillä

Alkuperäinen kirjoittaja stig: Näytä alkuperäinen viesti

Samaa mieltä.

Nyt vaan keräät kaikki tarpeelliset tavarat laukkuun. Kaksivuotias ymmärtää kaiken, vaikka ei sitä näytäkään.

Toisenlaisia miehiä on olemassa, mut ensin pois sieltä:
https://ensijaturvakotienliitto-fi.directo.fi/tyomuodot/ensikodit-ja-muu-vauvaperhetyo/ensikodit/

Click to expand...

Tähän on nyt pakko kommentoida että ei kaksivuotias sentään KAIKKEA ymmärrä, hiukan liikaa vaadittu.

Toki varmasti ymmärtää sen negatiivisen asenteen millä mies lapsiin tai vaimoonsa suhtautuu. Tuskin mies kovin lempeällä äänellä näitä haukkujaan latelee...

Alkuperäinen kirjoittaja DieAndLetLive: Näytä alkuperäinen viesti

Mä en käsitä miksi olet mennyt hankkimaan lapsia miehen kanssa joka on sanonut inhoavansa vauvoja... Se ei tullut edes yllätyksenä vaan oli tiedossa jo ennen ensimmäisenkään hankkimista.

En kyllä ymmärrä sitäkää miksi mies on sut siittänyt, peräti kaksi kertaa, jos asenne on tuo. Paitsi jos olet hänelle mennyt lupaamaan että sinä hoidat ja huollat vauva-ajan.. Sittenhän tuossa ei ole mitään omituista. Mies hoitaa isompaa sen mitä töiltään ehtii ja sinä hoidat vauvan niin kuin lupasit.

Click to expand...

Siinäkö ei ole mitään omituista jos mies haukkuu vauvaa kusipääksi tai saatanan paskiaiseksi?

Tuo on kyllä niin omituista että sitä ei joku etukäteen tehty huoltosopimus paljoa selitä.

Uskomaton mies. Idiootti.

Miten voit sietää, että mies puhuu lapselle noin? Miten aikuinen mies voi olla noin törkeä, piittaamaton ja itsekäs?

Alkuperäinen kirjoittaja Vierras: Näytä alkuperäinen viesti

Pakkaa tavarat ja lähtekää vaikka mummolaan pariksi viikoksi. Mies saa lepoa ja saa hankkia apua itselleen niin voitte sitten katsoa onko teillä enää paluuta yhteen..

Click to expand...

Miten mies lepäisi tuolloin?

Hankkisiko muka jotain apua?

Liian tavallinen ratkaisu taitaa olla tuo, kun tuli mieleen...

Lasten kanssa ON ihana olla, mutta monellahan mies on perinteisesti se suurin "lapsi", jota täytyy paapoa. Sellainen ei muutu ikinä, jos se on kasvanut siihen.

Sotku lisääntyy ajan myötä, kun lapset alkavat itse syödä ja siihen miehen on osallistuttava, halusi tai ei.

Mut työasiat voi aina järjestää uudelleen:
Avoimet työpaikat - Haku hakutekijöillä

Lasten parhaaksi nyt on kaikki asiat ajateltava, eikä miehen ongelmat ole sun syy. Eikä lasten. Sun velvollisuus on tietysti huolehtia niistä olosuhteista ja tosiaan vastata lasten hyvinvoinnista. Ei siinä tarvi enää aikuista ihmistä alkaa paapomaan.

Totuus on, ettei ketään muuta pysty muuttamaan, ainoastaan omaa tapaa toimia.

Mitä järkeä tehdä lapsia ihmisen kanssa, joka inhoaa vauvoja??? Joo, niin tuo näkyy inhoavan. Tuliko sinulle siis yllätyksenä, että mies ihan oikeasti tarkoitti mitä sanoi?

Mullakin on tuttava, jonka miehellä oli jo yksi lapsi. Mies sanoi, että ei sitten hoida vauvaa, ja hän siis tiesi mistä puhui kun oli jo yhden tehnyt (ja jättänyt hoitamatta). Tuttava halusi silti vauvan. Ja sitten valitti, kun mies ei hoitanut sitä. Niin? En ymmärrä näitä naisia. Mies sanoo suoraan mitä ajattelee, mutta sitä ei vaan millään uskota? Ei oikein riitä empatiaa näille, itse on kuoppa kaivettu.

Mutta... kun vahinko on nyt tehty, kahdesti, pitää ap:n siivota jäljet. Tuollainen asenne heijastuu lasten kehitykseen, molempien. Vauva imee itseensä vanhempiensa mielialat, ja jos toisen mieliala on että vauva on paska, se alkaa pitää itseään paskana. Nyt ap hoidat sotkusi eli lapset, etkä päästä miestä enää mitätöimään ja haukkumaan niitä. Joko se tarkoittaa että eroatte kokonaan, muutatte erilleen siksi aikaa kun lapset ovat miehelle sietämättömässä iässä, tai sitten järjestätte asiat kotona niin että mies ei ole missään vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Tämä on sinun velvollisuutesi. Älä anna miehen pahoinpidellä lasten psyykeä yhtään enempää.

Alkuperäinen kirjoittaja DieAndLetLive: Näytä alkuperäinen viesti

Inhoan vauvoja, näillä sanoilla on mies ap:lle selittänyt asian. Sitä peilaten ei ole ihmeellistä että inhoamaansa juttua haukkuu. Moni tekee niin.

Mutta koska en tiedä MIKSI vauvoja on siitä huolimatta hankittu (enkä tiedä kenen suostumuksella ja millä sopimuksella) niin en voi lähteä arvioimaan onko miehen käytös silti omituista.

Lähtökohtaisestihan omien haluttujen lapsien inhoaminen vauvaiässä on todella omituista, jos siis mies on vauvakammostaan huolimatta halunnut lapsia ja siksi niitä hankkinut. Mutta jos ap on esimerkiksi mennyt kuumeessaan lupaamaan että miehen ei tarvitse vauvaa hoitaa, eikä vauvasta ole miehelle haittaa, ja haluttomuudestaan huolimatta mies on tällä lupauksella ne siittänyt, niin asiassa ei ole mitään omituista.

Click to expand...

Ihan oikeasti, VAIKKA inhoaisi vauvoja, niin mun mielestä AIKUINEN ihminen pystyy hillitsemään itseään sen verran ettei huutele mitään kusipäätä tai saatanan paskiaista vauvalle tai 2-vuotiaan kuullen.

Enkä mä tiedä miten mies voisi kuvitella vaimon hoitavan asian niin ettei vauvasta olisi miehelle mitään haittaa, jos haitaksi lasketaan jo se että vauvalta pääsee itku.

AP tuntuu olevan varma ettei mies tee vauvalle mitään, mutta mää en vois luottaa isään joka puhuu vauvalleen noin. Epäilisin koko ajan haukkujen muuttuvan väkivallaksi. Eikö muista tilanne tunnu uhkaavalta?

Alkuperäinen kirjoittaja stig: Näytä alkuperäinen viesti

Miten mies lepäisi tuolloin?

Hankkisiko muka jotain apua?

Liian tavallinen ratkaisu taitaa olla tuo, kun tuli mieleen...

Lasten kanssa ON ihana olla, mutta monellahan mies on perinteisesti se suurin "lapsi", jota täytyy paapoa. Sellainen ei muutu ikinä, jos se on kasvanut siihen.

Sotku lisääntyy ajan myötä, kun lapset alkavat itse syödä ja siihen miehen on osallistuttava, halusi tai ei.

Mut työasiat voi aina järjestää uudelleen:
Avoimet työpaikat - Haku hakutekijöillä

Lasten parhaaksi nyt on kaikki asiat ajateltava, eikä miehen ongelmat ole sun syy. Eikä lasten. Sun velvollisuus on tietysti huolehtia niistä olosuhteista ja tosiaan vastata lasten hyvinvoinnista. Ei siinä tarvi enää aikuista ihmistä alkaa paapomaan.

Totuus on, ettei ketään muuta pysty muuttamaan, ainoastaan omaa tapaa toimia.

Click to expand...

Mies varmasti saa levättyä kun ei ole kotona öitä huutavaa vauvaa eikä vaimoa ja lapsia jotka sotkee asuntoa kaikki päivät. Eikä sitä esikoista huolehdittavana.

Lisäksi siellä mummulassa olisi ehkä äidille apua lastenhoidossa, sellaista apua joka ei hauku ja huuda solvauksia.

Ajattelisin myös että mies voisi motivoitua hankkimaan apua jos se on ehtona yhteen palaamiselle. Miehellä on varmaan joku oma läpikäymätön trauma minkä vuoksi taantuu pikkulapselsk kun kuulee vauvan huutoa(kenties hän on itse jäänyt vaille äidin hoivaa pikkusisaruksen huutaessa)

Oletpa AP kertakaikkiaan kusipäisen "miehen" onnistunut itsellesi lapsentekokumppaniksi hankkimaan. Kannattaa oikeasti erota ennenkuin mieheksi kutsumasi luuseri tekee jotain pahaa vauvalle, tai lievimmilläänkin näyttää surkeata esimerkkiä lapsille omalla lapsellisella käytöksellään!

Mies pihalle ja elarit isoiksi, jotta pärjäätte taloudellisesti lasten kanssa. Arkikin helpottunee kun ei ole vielä yhtä isoa vauvaa kiukuttelemassa siellä niiden lasten lisäksi.

Itse en kyllä katselisi tuollaista käytöstä ollenkaan. Apua pitäisi tuohon saada. On ihan normaalia, että mies ei välttämättä syty pienestä vauvasta, eikä saa sitä hiljenemään ja tuntee avuttomuutta. Äiti yleensä imettää, joten hiljennyskeino on vain äidin hallinnassa. Silti mitään haistattelua en katselisi, en vauvan enkä itseäni kohtaan. Vakava keskustelu, jossa kerrotaan myös että tilanne ei voi näin jatkua tai harkitset asumuseroa, kunnes lapset vähän isompia.

Pikkulapsiaika on raskasta, varsinkin jos ei saa apua. Anna 2v katsoa välillä jotain lastenohjelmia niin saat nopsasti siivottua tai nukuttua, kumpi sillä hetkellä tärkeämpää. Osta valmisruokia. Aika on lyhyt, joten ei se lapsi niin paljon kärsi, jos yrität päästä vähän helpommalla hetken. Menkää leikkipuistoon, kerhoon tms jonnekin muualle, niin koti säilyy puhtaanpana, kun ette ole kotona. Saat myös itsellesi seuraa ja jaksat paremmin.