Mitä tekisit kaverin kanssa, joka lupaa tulla kylään eikä tulekaan?

Ihan aina sama juttu.
Lupaa ja sopii päivän eikä tulekaan, ei peru eikä ilmoita mitään syytä etukäteen eikä jälkikäteen. Ei pyydä koskaan anteeksi.
Myöskään ei yleensä pyydä kylään toisinpäin. Tätä on tapahtunut useamman vuoden aikana vain pari kertaa.
En väkisin ole kenenkään kaveri eikä yksipuolinen kutsuminen jaksa enään innostaa.
Ymmärrän jotenkin näin asian ettei kutsu minua luokseen, koska ehkä häpeää miestään tmv. Tähän omat syynsä ja varmaan toinen syy miksi mieluummin tulee luokseni on se, että täällä saa puhua asioita niin ettei kukaan ole kuuntelemassa (hänen mies aina kotona).
Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, etenkin kun tajuan asian ytimen, mutta en pidä siitä, että järjestän päivän vapaaksi, jotta kaverini voi tulla kylään mikä aika vaan, sillä yleensä ei sovita mitään tarkkaa kellonaikaa. Minä joustan ja taivun, koska en ole työssä missä on tarkat aikataulut ja vuorot, mutta ei se tarkoita sitä, että minun aikani olisi jotenkin vähemmän arvokkaampaa kun hänen aikansa.
Välillä ajatelin, että jos hänen on vaan vaikea päästä tai murheita liitossansa eikä jaksa eikä halua siitä puhua/mainita minulle ja jatkoin sinnikkäästi kutsumista.
Aina ihan iloisena on lupaamassa, mutta jättää tulematta. Näin jatkunut jo muutaman vuoden!

Jätänkö omaan arvoonsa enkä enään kutsu kylään? Lakkaanko pitämästä yhteyttä?
Jos eri mieltä niin miksi antaisit vielä jatkaa itsesi polkemista lattianrakoon?

Oletko kysynyt häneltä miksi hän ei tullut? Tai soittanut tai laittanut viestiä hänen ollessaan myöhässä kysyäksesi koska hän tulee?

Tapaatteko muuten paljonkin, meinaan onko nuo tapaamiset mitkä hän jättää väliin ainoita tapaamisianne vai tuleeko hän yleensä aina sovitusti ja vain sillointällöin jättää ilmestymästä paikalle?

Asumme melko lähellä toisiamme (2km). Enpä ole kysynyt miksi ei tule kun en halua udella vaan oletan, että ihan itse ilmoittaa ettei pääse ja syyn kertoo jos haluaa.
Oletan syiden olevan sillä tavalla henkilökohtaisia, että ei vaan mieli maassa maistu. Voin olla väärässä, mutta sitten tuo tulematta jättäminen on vieläkin kurjempi teko (välinpitämättömyys).
Hänen tulisi silti ymmärtää, että tuo ei ole oikein, eikä vain hänellä ole oikeus tuollaiseen kohteluun jos asiat ei mene kuten toivoo. Olen yrittänyt tukea parhaani mukaan.
En ole siksikään soittanut, koska en tiedä monelta olisi tulossa noina päivinä eli onko töissä jne. Vaan asiat on jäänyt niin, että on sovittu tietty päivä ja hän tulee kun hänelle sopii ja ilmoittelee sitten minulle lähemmin. Sekin on jo mielestäni melkoisen joustavaa.
Useammin hän jättää tulematta, vaikka olisi itse kysynyt koska sopisi nähdä. Sanotaanko, että 1 kerran 10:stä hän ilmaantuu paikalle eikä tuolloin sopimisemme tapahdu mitenkään eri tavalla.

"Ihan aina sama juttu. "
"Tätä on tapahtunut useamman vuoden aikana vain pari kertaa."
"Aina ihan iloisena on lupaamassa, mutta jättää tulematta. Näin jatkunut jo muutaman vuoden!"

Siis olenko nyt ainoa kenelle jäi ihan täysin epäselväksi että miten usein tämä ongelma ilmenee? En nyt ihan oikeesti yhtään tajua sun selityksistä.

Mutta kyllä sun nyt ehdottomasti ohareiden ilmetessä kannattaa ottaa yhteys kaveriin (pistöt vaikka tekstaria) ja kysyt että muistaako tapaamisen, onko tulossa, onko kaikki on kun ei ole tullut tai jotain. Ihme touhua nyt kyllä sunkin puolelta!

Minusta sun pitää nyt ryhdistäytyä. On hienoa että olet ollut sinnikäs ja joustava, mutta nyt minusta pitää tilanteen muuttua. Ei kenenkään tarvitse tuollaista sietää.

Nyt tekisin niin että ottaisin yhteyttä ja kysyisin suoraan että mikset tullutkaan. On sentään ihan normaalia ihmetellä jos toinen ei sopimuksesta huolimatta saavu paikalle, se ei ole painostamista.
Jatko riippuu sitten siitä mitä vastaa.

Seuraavaksi sovitte tapaamisen tiettyyn kellonaikaan. Ei sekään ole reilua että sinä joudut odottelemaan koko päivän että milloin toinen suvaitsee saapua.

[QUOTE="...";30234055]"Ihan aina sama juttu. "
"Tätä on tapahtunut useamman vuoden aikana vain pari kertaa."
"Aina ihan iloisena on lupaamassa, mutta jättää tulematta. Näin jatkunut jo muutaman vuoden!"

Siis olenko nyt ainoa kenelle jäi ihan täysin epäselväksi että miten usein tämä ongelma ilmenee? En nyt ihan oikeesti yhtään tajua sun selityksistä.

Mutta kyllä sun nyt ehdottomasti ohareiden ilmetessä kannattaa ottaa yhteys kaveriin (pistöt vaikka tekstaria) ja kysyt että muistaako tapaamisen, onko tulossa, onko kaikki on kun ei ole tullut tai jotain. Ihme touhua nyt kyllä sunkin puolelta![/QUOTE]

Lukihäiriö? Tuo kaveri on sis pyytänyt ap:tä kylää vain pari kertaa, mutta on itse tehnyt oharit monasti. Ap:lle sanoisin, että jos antaa kohdella itseään huonosti, maailmassa kyllä riittää niitä jotka sen tekevät. Kilttejä ihmisiä myös hyväksikäytetään surutta.

[QUOTE="...";30234055]"Ihan aina sama juttu. "
"Tätä on tapahtunut useamman vuoden aikana vain pari kertaa."
"Aina ihan iloisena on lupaamassa, mutta jättää tulematta. Näin jatkunut jo muutaman vuoden!"

Siis olenko nyt ainoa kenelle jäi ihan täysin epäselväksi että miten usein tämä ongelma ilmenee? En nyt ihan oikeesti yhtään tajua sun selityksistä.

Mutta kyllä sun nyt ehdottomasti ohareiden ilmetessä kannattaa ottaa yhteys kaveriin (pistöt vaikka tekstaria) ja kysyt että muistaako tapaamisen, onko tulossa, onko kaikki on kun ei ole tullut tai jotain. Ihme touhua nyt kyllä sunkin puolelta![/QUOTE]

Siis mä ainakin ymmärsin tän näin että VASTAkutsua on tapahtunut useamman vuoden aikana vain pari kertaa.
Ja että muutaman vuoden on jatkunut tätä ettei tulekaan vaikka lupaa.

Kutonen käsitti aivan oikein. Olemme tunteneet vuosia ja alkuun kaveri saapuikin kylään ja alussa kysyin perään jos i tullut. Selitys oli aina jokin masentava olotila tms. Ymmärsin ja ajattlin, että se on ohimenevää.
Jatkossa asia alkoi mennä niin, että ei edes ilmoittanut enään eikä pahoitellut, ei mitään. Koki ehkä jo tuolloin, että mulle voi siis noinkin käyttäytyä ihan luvan kanssa.
En ole sitten enään pariin vuoteen kysynyt kun tiedän jo kuvion ja melkein selitysenkin, mutta se ei vaan ole oikein minua kohtaan.
Miten tämä on ihme touhua minulta kun en enään jaksa kysyä ja ymmärtää? Siksi mietinkin, että onko tässä enään mitään järkeä.
Jos minun pitäisi vuodesta toiseen lähes holhoten muistutella sovitusta tapaamisesta ja kysellä perään niin on se aika kumma ja tulisi siitäkin sellainen tunne, että väkisin anelen. Jos ei kiinnosta eikä muka muista niin syy on mielestäni jossain muualla kun minussa.
Nyt vaan pohdin, että miten jatkossa.

Oli kiva lukea. että muutama on sitä mieltä, että minun ei ole mikään pakko tälläistä sietää edes ystävyyden nimissä. On minullakin omat vaikeuteni ja itseasiassa voisi elämäntilanteista päätellen kuvitella, että minulla on tässä se vaikeampi kohta, mutta koskaan hän ei edes kysy, että miten jaksan.
Tuntuu, että tämä ystävyys ottaa mutta ei anna.

Oikea ystävyys sekä ottaa, että antaa. Ystävää tuetaan ja vastavuoroisesti saa itse tarvitessaan tukea. Ystävän kanssa haluaa olla tekemisissä. Jos joku ei halua, niin ei se ole mitään ystävyyttä.

Teeppä niin että jatkossa jos kysyy kylään, älä peru omia menojasi. Saa "maistaa" omaa lääkettä. Älä ilmoita tai muuta, jos soittaa ole "ai sä olisit tullut tänään!".