Yhdestä kahteen lapseen, arjen erilaisuus?

  • Viestiketjun aloittaja yksikkö
  • Ensimmäinen viesti
yksikkö
Ollaan pohdittu tosi kauan sitä, että minkälaista elämä olisi kahden lapsen kanssa vs. yhden ja ei olla haluttu toista lasta yrittää, vaikka siitä oli alunperin puhekin että olisi useampi lapsi. Ajatuksena siis se, että elämänrytmi muuttuu tästä huomattavasti. Onko muutos tosiaan suuri yhdestä kahteen, nyt tarkoitan arkea ja elämää vähän isompien lasten kanssa, en vauva-aikaa? Tietenkin tilanne helpottaa kun lapset kasvaa, mutta meillä on helpottanut jo niin paljon yhdenkin kanssa että paluu alkuun tuntuisi tosi raskaalta.

Meillä on leikki-ikäinen lapsi, vilkas ja iloinen. Käy päiväkodissa ja viihtyy hyvin. Kiukuttelee sen verran kuin lapset kiukuttelee, mutta ei missään nimessä ikinä mangu vanhempia leikkimään/tylsyyttään "kun ei ole kaveria". Tätä en ole koskaan kuullut ja sillä ei voi meille kyllä sisarusta perustella. Lapsi viihtyy paikassa kuin paikassa ja nauttii perheen mukana kulkemisesta. Silloin kun lapsi on hiljaa kotona on hiljaista. Yleensä myös aina on siistiä, koska yksi ei saa niin paljon sotkua aikaa ja osaa jo itse siivota leikkiensä jäljet. Nykyään viikonloppuisin on tosi kiva käydä ravintoloissa, konserteissa ja muissa tapahtumissa. Kyläilytkin on vaan pääasiassa kivoja kun lapsi on helppo, kiltti ja kohtelias kavereilla. Päiväkotiarkikaan ei itseasiassa tunnu miltään "rumbalta" kun on yksi lapsi iltaisin huomioitavana. Aikaa on harrastaa molemmilla vanhemmilla ruhtinaallisesti kun aina toinen voi mennä ja toinen puuhata lapsen kanssa (ei sillä etteikö useampaa voisi jättää). Näin isolle on hoitajiakin ottajaksi aina tarpeen tullen.

Onko tälläisestä "helposta" tilanteesta muutos kahteen ihan järkyttävän suuri? Ajatus tuntui paljon realistisemmalta nimittäin silloin kun ei ollut vielä näin helppoa kun oli vauva/taapero.
 
kjijggjgj
No se perinteinen laskukaava on et yhden kanssa elämä on tasoa 1 ja kahden kanssa 3 ja 3 kanssa 6... olen sitä mieltä et lapsen kannalta on hienoa että on sisarus, ihan aikuisenakin. Mutta jos lapsen tekoa suunniteltaessa arki mietityttää niin aivan varmasti toisen hankinta kaduttaa.
 
tottakai
Siis tottakai muutos on tosi iso. Varsinkin jos eka lapsi on jo vähän isompi niin todellakin "kaikki alkaa alusta" - yöheräilyt,vaipanvaihdot,joka paikkaan tarvii vaunut (tai jos vauva viihtyy niin kantovälineen).. Tietysti koko elämä muuttuu,ihan kuin ekan lapsenkin myötä. Ja kun ajattelee vauva-aikaa pidemmälle,niin mitä isompi ikäero lapsilla on sitä haastavampaa voi olla keksiä yhteistä tekemistä.

Meillä lapsilla on ikäeroa n 2,5 vuotta ja parhaillaan mietitään voisko perheeseen mahtua kolmas lapsi.. Mun mielestä "nyt tai ei koskaan" koska jos ikäero toisen ja kolmannen välissä kasvaa "liikaa" kuopus jää ikuisesti ulkopuoliseksi sisarustensa jutuista.
 
yksikkö
Kyllä arki ehdottomasti mietityttää. On se sisarus rikkaus tai toisilla ei, niin ei varmaan sisarusperusteella kannata lasta lähteä yrittämään? Myönnän, että arvostamme elämän helppoutta ja sitä että olemme lapsiperhe, mutta niin että voimme tehdä just niitä asioita kuin ennen lastakin tykättiin tehdä. Ekasta päätös oli helppo, toka ei ollutkaan itsestäänselvyys. ap
 
kolmen ä
Alkuperäinen kirjoittaja yksikkö;30235347:
Kyllä arki ehdottomasti mietityttää. On se sisarus rikkaus tai toisilla ei, niin ei varmaan sisarusperusteella kannata lasta lähteä yrittämään? Myönnän, että arvostamme elämän helppoutta ja sitä että olemme lapsiperhe, mutta niin että voimme tehdä just niitä asioita kuin ennen lastakin tykättiin tehdä. Ekasta päätös oli helppo, toka ei ollutkaan itsestäänselvyys. ap
Eipä sitten kannata lisää lapsia hankkia!
 
wieruus
Ei muuttunut mielestäni paljoa, samat jutut pitää tehdä yhden kanssa mitä tekee nyt kahden kanssa. Meillä lapset vajaan 2v ikäerolla.
Ei sen hanakalampaa ole ollut.
 
"Jeba"
Meillä syntyi nyt heinäkuussa toinen lapsemme, ikäeroa tytöille tuli 4 vuotta. Kyllähän se aika paljon arkea muuttaa, vähemmän laatuaikaa taas puolison kanssa, esikoinen saa vähän vähemmän huomiota kun joudun vauvaa imettämään ja hoitamaan, kotityöt tehdään silloin kun ehditään ja minä syön silloin kun ehdin.

Mutta siis meillä ainakin muuten mennyt tosi hyvin kaikki :) perus vauva-arkea.
 
vieras_
Kahden lapsen kanssa on kohinaa, sotkua ja riitaa enemmän. Lapset riitelevät tietyssä iässä melkoisesti keskenäänkin. Toisaalta ovat iloisia, sosiaalisia ja pitävät toisistaan todella paljon. Ap:n kirjoituksen perusteella veikkaisin, että teille ei toista oikein haluta. Lasta on haluttava muutoinkin kuin vain sisarukseksi. ja aivan varmasti elämä muuttuu taas vaikeammaksi, kun koko vauva-arki on käytävä uudelleen läpi; samoin mainitsemasi taaperoaika.
 
"Wieras"
Meillä on kaksi lasta, 2v ja 5v. Hyvin meillä menee kun vauvavuodesta selvittiin. Nyt ovat jo niin isoja että leikkivät jo kahdestaan, tietysti kinastelua on päivittäin ja sotkua tulee enemmän. Mutta ulkoilut ja reissaamiset ovat helppoja nykyään kun ei ole vauvaa mitä tarvitsee koko ajan kantaa ja hyssyttellä.
 
yksikkö
Vauva-aika on oikeasti niin lyhyt että se ei huoleta. Mikä ehkä huolettaa on arjen lisääntynyt sählinki kahden isomman kanssa: niiden riidat, jos toisella pyyhkii hyvin niin toisella voi olla murheita, rahanmeno (me mm tehdään kerrran pari vuoteen matkoja joiden hintalappu on kolmelta parista tonnista ylöspäin, ei ole pohjaton rahakirstu), parisuhdeajan vähentyminen, oman ajan vähentyminen. Vaikka vauvavuosi menisikin suht elossa niin sen jälkeen on vielä 17 muuta vuotta! Ap
 
wieruus
Ei meillä ole oma-aika tai parisuhdeaika vähentynyt mihinkään. Päinvastoin tuntuu että nyt kun on kaksi lasta niin tulee helpommin järjestettyä yhteistäaikaa ja omaa-aikaa.
 
Pin
Suosittelen, vaikka meillä oli helvetillinen vauva-aika toisen kanssa. Se nyt on kuitenkin aika harvinaista, että noin kamala on joten edelleen olen sen kannalla jos joku kysyy, että kannattaa. :D
Suurin muutos arkeen on kyllä nollasta yhteen. Ei meillä edelleenkään maailman helpoin tuo toka ole, mutta silti en sanoisi tuplatyöksi tätä. Monet asiat tekee kuitenkin samalla kahdelle kuin yhdellekin ja kyllä niistä seuraa toisilleen on.

Haluan jopa kolmannen lapsen joten päättele siitä myös miten kauheaa oli yksilapsisuudesta tulla kaksilapsiseksi perheeksi. :xmas:
 
yksikkö
Onko teillä jotka sanotte että muutos ei ole niin valtava kokemusta minkälaista elämä on yhden ison leikki-ikäisen kanssa? Nimittäin mielestäni on eri tilanne jos toinen lapsi syntyy kun ensimmäinen on sellainen 2-4v, koska meillä ainakin on 4v korvilla alkanut olemaan entiseen verrattuna aivan naurettavan helppoa. Nyt kun lapsi on lähemmäs 5v niin on vähän kun ei olis lapsiperhe ollenkaan, mutta on kuitenkin. En pysty enää samaistumaan mihinkään pikkulapsiperheongelmiin, sillä niitä ei juurikaan esiinny. Sanoisin että elämä on nyt suht samanlaista kuin ennen lastakin... Mikä on aika kivaa :) ap
 
Miksi ap edes mietit koko asiaa, kun selvästi et enää lapsia halua :) Kukaan ei voi luvata, että elämä tulee olemaan yhtä helppoa. Veikkaisin, että on jopa todennäköistä ettei toinen lapsi ole yhtä rauhallinen kuin ensimmäinen, kaikilla lapsilla on kuitenkin erilaiset persoonat. Jos et ole valmis poistumaan mukavuusalueeltasi niin älä tee toista, koska takeita tulevaisuudesta ei ole.
 

Yhteistyössä