"Väsynyt"
En kohta enään tunnista omaa äitiäni, hän on muuttunut todella paljon. Vielä noin 8 vuotta sitten, äitini oli iloinen, harrasti liikuntaa, lauloi kuorossa, haaveili ulkomaan matkoista ja toteutti niitä isäni kanssa eli siis eli niinkuin normaali ihminen. Kun asuin vielä kotona, äitini ja minä joimme teetä aina klo 18 ja juttelimme mitä päivän aikana on tapahtunut...
Pikkuhiljaa aloimme huomaamaan isäni kanssa, miten äiti jatkuvasti alkoi toistelemaan samoja asioita, tai hän kysyi samaa asiaa monta kertaa tunnin sisällä, sillä hän ei muistanut että oli jo kysynyt samaa asiaa. Äitiäni alkoi myös huimaamaan kauheasti ja pari kertaa hänet vietiin töistä ambulanssilla sairaalaan, sillä oli pyörtynyt kesken työpäivän. Tutkimuksia tehtiin ja mitään ei löytynyt.
Äitini muisti on huonontunut todella paljon ( äitini on 64v) hän saattaa selittää minulle samat asiat moneen kertaa, n.10 minuutin aikana hän on saattanut selittää saman asian jo viisi kertaa eikä muista että siitä on jo sanottu. Hän ei myöskään muista, esim. monelta hänellä saattaa olla kampaaja vaan hänen täytyy kysyä sitä isältäni monta kertaa.
Hän tuijottaa koko päivän tv:tä..äidin elämä oikeastaan pyörii siinä että hän käy nykyään laulamassa tiistaisin ja torstaisin.. muina päivinä hän ei astu ulos asunnosta. Joskus hän jopa sanoo minulle ettei ole käynyt edes laulamassa ja on tainut käydä ulkona noin kaksi viikkoa sitten. Isäni yrittää saada häntä ulos, edes lenkille mutta äiti ei lähde, hänellä on aina joku tekosyy..
Joulut on tuskaa, 3 joulua olen itkenyt koska äidistäni tulee aivan kauhea... sovimme aina monelta he tulevat meille syömään aattona.. esim. pari joulua sitten sovimme että he tulevat klo 15.00 ja se kävi molemmille hyvin, kunnes aattona äitini soittaa että he tulevat meille klo 12 piste. Klo oli siis jotain 11 kun äiti soitti ja meillä oli vielä siivous kesken ja ruuat uunissa... sanoin että eikö se klo 15 käy ja äitini haukkui minut täysin, hän sanoi että pitäkää paska joulunne minä en sinne tule, painukaan vittuun kaikki. Tämä oli ensimmäinen joulu avopuolisoni kanssa yhdessä ja joulu meni täysin pilalle. Viime jouluna, n.pari päivää ennen joulua, äitini alkoi valittamaan joulukinkusta jonka minä ja isä ostimme ja hän hermostui niin että käski minun painua helvettiin ja hän meni yöpaita päällä parvekkeelle ja huusi että jää sinne niin kauaksi aikaa kunnes minä lähden vittuun heidän kodistaan.. soitin tästä siskolleni ( joka on myös huomannut äitini oudon käyttäytymisen ) joka asuu n.300 km päässä meistä ja kerroin mitä oli tapahtunut.. siskoni soitti äidilleni ja äiti sanoi ettei niin ole tapahtunut ja että olen huijannut koko asiassa,siskoni sanoi ettei usko minua mutta pahoitteli sitä että meidän joulu menee taas pilalle. Kysyin miksei hän koskaan voi tulla tänne, hän ei ole nähnyt minua tai vanhempiani kolmeen vuoteen, he vaan soittelevat ja tuntuu välillä ettei siskoani edes kiinnosta tulla tänne tai auttaa minua vaan hän jättää äidin sekoilut kokonaan mun niskaani.
Äitini on myös väkivaltainen, joulukinkku asian takia hän oli käynyt käsiksi isääni ja hän oli mustelmilla, myös minua äitini yritti heittää no sellaisella vanhan aikaisella teroittimella.. ne on todella isoja ja painavia.. Kysyin äidiltäni miksi joka joulu tapahtuu näin ja miksei hän mene puhumaan jollekin, hän sanoi että hänellä on niin paska elämä että toivottavasti kuolee pian tai ei muista mitään.
Sovimme sitten noin pari viikkoa myöhemmin.. tosin se meni taas niin että minä pyysin anteeksi ja äitini sanoi että käyttäydy ensi kerralla paremmin. Näitä äidin hermostumis kohtauksia on useita vuodessa.. hän on todella pahalla päällä koko ajan ja hermostuu pienistäkin asioista ja parin päivän päästä hän on taas hetken aikaa normaali.
Tuntuu etten osaa enää lähestyä äitiäni.. olen yrittänyt saada häntä lenkille, hän sanoikin että lähdetään vaikka klo 17.. joka kerta kun sanoin että noniin lähdetään, äidiltä löytyi joku syy miksei hän voi lähteä. Hän ei käy koskaan kaupoissa, hänellä on vielä samat vaatteet mitkä hän ostanut noin 10 vuotta sitten ja hän on laihtunut todella paljon joten vaatteet on hänelle kauhean isoja, isäni on yrittänyt houkutella äitiä kaupaan mutta ei..
Äitini on laihtunut koska ei syö oikeastaan mitään. Aamulla 2 leipää 1 kuppi kahvia, päivällä lihaa ja perunoita illalla yksi leipä. Hän on sanonut ettei tunne nälkää ja joskus unohtaa syödä, isäni joutui kesällä sairaalaan ja kävin äitini luona ja kysyin tarviiko minun käydä hänelle kaupassa ja hän sanoi että " herranjumala en ole syönyt tänään mitään" .. Vihanneksia he ei syö yhtään, eilen isäni kyllästyi tähän peruna/liha annokseen ja sanoi minulle että tule meille syömään teen kasvisaterian ( olen siis itse kasvissyöjä joten ihan senkin takia minua huolestuttaa koska tiedän että he eivät saa kunnolla vitamiineja) no äiti suuttui sitten tästä kasvisruuasta..
En tiedä mitä äidilleni on käynyt tai miten paljon hän vielä muuttuu, pelottaa ajatella ja tiedän miten raskasta tämä on isälleni. Tiedän myös sen että kun isästäni jättää aika, ei äitini pärjää yksin. Minun tekisi mieli soittaa siskolleni ja sanoa että tule tänne ja auta mutta tiedän että hän vaan suuttuu ja vetoaa siihen että hänellä on kiire...
Olen miettinyt onko äidilleni alkamassa dementia mutta tää asioiden toistaminen on kestänyt jo monta vuotta, ei hän esimerkiksi unohda hellaa päälle jne. Siskoni kertoi joskus että mummoni ( mummolla siis oli näitä samoja ongelmia ) laittoi siskolleni ruokaa kun hän tuli koulusta, kun sisko oli syönyt ja mummo pessyt astiat, mummo kysyi onko siskollani nälkä kun hän ei ole vielä syönyt. Sisko tietty sanoi että juurihan hän söi ja mummo ei muistanut ja luuli että siskoni valehtelee joten selkään siitä tuli. Joskus pelottaa ajatus että jos saan lapsi kävisikö näin heille oman äitini kohdalla.
Onko täällä yhtään kohtalontovereita?
Pikkuhiljaa aloimme huomaamaan isäni kanssa, miten äiti jatkuvasti alkoi toistelemaan samoja asioita, tai hän kysyi samaa asiaa monta kertaa tunnin sisällä, sillä hän ei muistanut että oli jo kysynyt samaa asiaa. Äitiäni alkoi myös huimaamaan kauheasti ja pari kertaa hänet vietiin töistä ambulanssilla sairaalaan, sillä oli pyörtynyt kesken työpäivän. Tutkimuksia tehtiin ja mitään ei löytynyt.
Äitini muisti on huonontunut todella paljon ( äitini on 64v) hän saattaa selittää minulle samat asiat moneen kertaa, n.10 minuutin aikana hän on saattanut selittää saman asian jo viisi kertaa eikä muista että siitä on jo sanottu. Hän ei myöskään muista, esim. monelta hänellä saattaa olla kampaaja vaan hänen täytyy kysyä sitä isältäni monta kertaa.
Hän tuijottaa koko päivän tv:tä..äidin elämä oikeastaan pyörii siinä että hän käy nykyään laulamassa tiistaisin ja torstaisin.. muina päivinä hän ei astu ulos asunnosta. Joskus hän jopa sanoo minulle ettei ole käynyt edes laulamassa ja on tainut käydä ulkona noin kaksi viikkoa sitten. Isäni yrittää saada häntä ulos, edes lenkille mutta äiti ei lähde, hänellä on aina joku tekosyy..
Joulut on tuskaa, 3 joulua olen itkenyt koska äidistäni tulee aivan kauhea... sovimme aina monelta he tulevat meille syömään aattona.. esim. pari joulua sitten sovimme että he tulevat klo 15.00 ja se kävi molemmille hyvin, kunnes aattona äitini soittaa että he tulevat meille klo 12 piste. Klo oli siis jotain 11 kun äiti soitti ja meillä oli vielä siivous kesken ja ruuat uunissa... sanoin että eikö se klo 15 käy ja äitini haukkui minut täysin, hän sanoi että pitäkää paska joulunne minä en sinne tule, painukaan vittuun kaikki. Tämä oli ensimmäinen joulu avopuolisoni kanssa yhdessä ja joulu meni täysin pilalle. Viime jouluna, n.pari päivää ennen joulua, äitini alkoi valittamaan joulukinkusta jonka minä ja isä ostimme ja hän hermostui niin että käski minun painua helvettiin ja hän meni yöpaita päällä parvekkeelle ja huusi että jää sinne niin kauaksi aikaa kunnes minä lähden vittuun heidän kodistaan.. soitin tästä siskolleni ( joka on myös huomannut äitini oudon käyttäytymisen ) joka asuu n.300 km päässä meistä ja kerroin mitä oli tapahtunut.. siskoni soitti äidilleni ja äiti sanoi ettei niin ole tapahtunut ja että olen huijannut koko asiassa,siskoni sanoi ettei usko minua mutta pahoitteli sitä että meidän joulu menee taas pilalle. Kysyin miksei hän koskaan voi tulla tänne, hän ei ole nähnyt minua tai vanhempiani kolmeen vuoteen, he vaan soittelevat ja tuntuu välillä ettei siskoani edes kiinnosta tulla tänne tai auttaa minua vaan hän jättää äidin sekoilut kokonaan mun niskaani.
Äitini on myös väkivaltainen, joulukinkku asian takia hän oli käynyt käsiksi isääni ja hän oli mustelmilla, myös minua äitini yritti heittää no sellaisella vanhan aikaisella teroittimella.. ne on todella isoja ja painavia.. Kysyin äidiltäni miksi joka joulu tapahtuu näin ja miksei hän mene puhumaan jollekin, hän sanoi että hänellä on niin paska elämä että toivottavasti kuolee pian tai ei muista mitään.
Sovimme sitten noin pari viikkoa myöhemmin.. tosin se meni taas niin että minä pyysin anteeksi ja äitini sanoi että käyttäydy ensi kerralla paremmin. Näitä äidin hermostumis kohtauksia on useita vuodessa.. hän on todella pahalla päällä koko ajan ja hermostuu pienistäkin asioista ja parin päivän päästä hän on taas hetken aikaa normaali.
Tuntuu etten osaa enää lähestyä äitiäni.. olen yrittänyt saada häntä lenkille, hän sanoikin että lähdetään vaikka klo 17.. joka kerta kun sanoin että noniin lähdetään, äidiltä löytyi joku syy miksei hän voi lähteä. Hän ei käy koskaan kaupoissa, hänellä on vielä samat vaatteet mitkä hän ostanut noin 10 vuotta sitten ja hän on laihtunut todella paljon joten vaatteet on hänelle kauhean isoja, isäni on yrittänyt houkutella äitiä kaupaan mutta ei..
Äitini on laihtunut koska ei syö oikeastaan mitään. Aamulla 2 leipää 1 kuppi kahvia, päivällä lihaa ja perunoita illalla yksi leipä. Hän on sanonut ettei tunne nälkää ja joskus unohtaa syödä, isäni joutui kesällä sairaalaan ja kävin äitini luona ja kysyin tarviiko minun käydä hänelle kaupassa ja hän sanoi että " herranjumala en ole syönyt tänään mitään" .. Vihanneksia he ei syö yhtään, eilen isäni kyllästyi tähän peruna/liha annokseen ja sanoi minulle että tule meille syömään teen kasvisaterian ( olen siis itse kasvissyöjä joten ihan senkin takia minua huolestuttaa koska tiedän että he eivät saa kunnolla vitamiineja) no äiti suuttui sitten tästä kasvisruuasta..
En tiedä mitä äidilleni on käynyt tai miten paljon hän vielä muuttuu, pelottaa ajatella ja tiedän miten raskasta tämä on isälleni. Tiedän myös sen että kun isästäni jättää aika, ei äitini pärjää yksin. Minun tekisi mieli soittaa siskolleni ja sanoa että tule tänne ja auta mutta tiedän että hän vaan suuttuu ja vetoaa siihen että hänellä on kiire...
Olen miettinyt onko äidilleni alkamassa dementia mutta tää asioiden toistaminen on kestänyt jo monta vuotta, ei hän esimerkiksi unohda hellaa päälle jne. Siskoni kertoi joskus että mummoni ( mummolla siis oli näitä samoja ongelmia ) laittoi siskolleni ruokaa kun hän tuli koulusta, kun sisko oli syönyt ja mummo pessyt astiat, mummo kysyi onko siskollani nälkä kun hän ei ole vielä syönyt. Sisko tietty sanoi että juurihan hän söi ja mummo ei muistanut ja luuli että siskoni valehtelee joten selkään siitä tuli. Joskus pelottaa ajatus että jos saan lapsi kävisikö näin heille oman äitini kohdalla.
Onko täällä yhtään kohtalontovereita?
