Ja päivä senku parani tosta aamusta. Meni sitte tää uuskin terapiasuhde päin helvettiä. Olin lähettäny illalla viestin sille, jossa lyhennetysti sanoin että ei oo oikein motivaatiota käydä sen luona kun jää aina huono fiilis niistä käynneistä. Terapeutti sit soitti tänään ja kysy multa että jaa mitäs nyt sitten tehdään, pidetäänkö taukoa vai? Minä siihen että vaikka sitten niin. Terapeutti siihen, että noh tehdään sitten niin ja sovitaan että nähään vähän yli kuukauden päästä seuraavan kerran.
Mahtava reagointi siihen, että ei haluis oikein käydä - no älä sit tuu. Ei mitään siihen suuntaan viittaavaa, että tuu vaan ja kyllä me saadaan tää juttu selvitettyä. Ei. Reagointi oli lähinnä että joo sama se mulle, en mä sua erityisesti haluiskaan tavata. Tai ainakin noin se mun ajatusmaailmassa kääntyy.
Noh mun reagointi tähän oli sitten että noh haistappa paska ja viilsin ittelleni haavan, jonka kävin sit tikkauttamassa tkssa. Kuus tikkiä. Nyt pitäis sit yrittää keskittyä kaikkeen muuhun ja saada asioita tehtyä, mutta mua lähinnä himottais jatkaa tota itsetuhosuutta. En mä tiiä. Kuus tikkiä on kumminki vielä aika vähän. 12 kuulostais paremmalta mun korviin.
Ja joo joo olen sairas paska, viillä ens kerralla vähän syvempää, se on pitkin tietä eikä tien poikki jne kuultu kaikki jo. Toki antaa tulla lisää. Siitä vaan. Tapellaan.
